Ennin ja Eepin hoitopäiväkirja ~

Rakkaus on ikuista ~

Kello oli kohta kuusi. Söin nopeasti, puin vaatteet päälle ja lähdin lähimmältä bussipysäkiltä kohti lähimpää Mêl Serenin bussipysäkkiä.

Kävelin bussipysäkiltä pimeähkössä talvimaisemassa kohti kisatallia, josta olin saanut hoitohevosen. Olin ennen hoitanut suuressa ratsastuskoulussa, jossa tuskin sai edes koskea hevosta. Tunsin sisimmissäni, että Eepi olisi minulle täydellinen hoitohevonen.

Pääsin pian Mêl Serenin pihaan. Tarhoissansa loikottelevat hevoset ottivat minut vastaan hörähdellen. Kiiruhdin päärakennukseen, jossa odotin näkemäni nican, ja siellähän se istui hörppimässä kahvia, samalla lukien sanomalehteä. Pari muutakin hoitajaa istuskeli lukien aamulehteä. Vilkaisen niitä pari kertaa, jonka jälkeen keskityin nicaan.

- Olet varmaan nica? Olen Eepin uusi hoitaja. ' Sanoin tavanomaisella hiljaisella äänelläni.
- Jep, mustatukkainen naikkonen vastasi.
- Elikkäs menen nyt hoitelemaan sen nyt tästä päivästä lähtien? Kysäisin
- Mmm... omistaja mumisi keskittyessänsä aamulehteensä.

Lähden kohti vanhaatallia, jossa tietääkseni Eepi asusti. Tulihan siitä vähän eksymisiä, sillä eksyin uuteen talliin. Pääsin noin kymmenen minuutin päästä vanhaantalliin, jossa jotkut hevoset söivät aamukaurojansa. Kävelin kohti karsinaa, jossa kökötti vaaleanruunikko Eepi lepuuttaen takastansa. Tamma huomasi lähes heti aikeeni tulla katsomaan sitä, joten sepä tammamaisen luonteen ilmaisi lähes heti; kääntäen pehvansa kohti karsinan ovea.

- Äh, sinäpä olet hassu, sanoin, ja Eepi kuunteli minua korvat takana kuin ''nauraen''. Hymähdin jotain, kun avasin karsinan oven ja asetin käteni vaaleanruskean väriselle lautaselle, liu'utin kättäni eteenpäin kohti kaulaa. Käväisin nopeasti tekemässä aamukaurat, jonka jälkeen annoin ne tammalle karsinaan. Eepi alkoi mussutella ruokiansa, jonka jälkeen lähdin tutkimaan satulahuonetta. Meni noin vartti, ennenkuin palasin takaisin. Kävelin takaisin tammulin karsinalle katsomaan, onko se syönyt. Syönytpä se on, ajattelin samalla kun avasin karsinan oven ja pujahdin karsinaan. Nappasin äkkiä sangon, jonka laitoin karsinan ulkopuolelle. Astelin sittempä karsinaan käsi lautasella, niinkuin tulin ensimmäisen kerran. Otin tuon riimusta kiinni, jonka jälkeen vaaleanruunikko tamma käänsi päätänsä, 171cm hevonen käännähti kiltisti, kun otin sen riimusta kiinni ja talutin sitä käytävälle. Nappasin riimunnarun karsinan oven vierestä. Kiinnitin suurehkon hevosen käytävälle. Eepi katsoi minua kiltisti, tarkistin jalat, pään ja muun kehon. Menin sen jälkeen hakemaan vihreää fleeceloimea, samalla mietin tarvitseeko se sadeloimea fleeceloimen päälle, mutta pääsin tulokseen että ei tarvitse. Lähdin hakemaan nopeasti loimea. Se seisoi rauhallisena käytävällä, kun tulin takaisin. Heitin fleeceloimen selkään nopeasti, jonka jälkeen kiinnitin soljet & yms. kiinni. Tamma alkoi vähän kärsimättömänä heilutella päätään, mutta en huomioinut sitä. Nopeasti irrotin tamman toisenpuolen narusta, irrotin toisen riimunnarun ja lähdin taluttelemaan tammaa kohti tarhoja. Taluttamiseksi sitä ei voinut sanoa, kun Eepi heilahteli ja yritti päästä ravailemaan. Nykäisin hellästi riimunnarusta, jolloin vaaleanruunikko siirtyi käyntiin ja mulkoili minua. Pääsin nopeasti tarhoille, jolloin päästin tammulin irti, muiden hevosten joukkoon. Eepi pinkoi tarhassa niin nopeaa kuin kintuista pääsee pukitellen iloisesti. Parin minuutin päästä se rauhoittui ja siirtyi myös mussuttelemaan heiniä muiden joukkoon.

Kävelin kohti vanhaatallia, jolloin kello osoitti kymmentä minuuttia vaille kahdeksan. Päätin lähteä siivoilemaan Eepin karsinaa, joka oli kyllä aika puhdas, mutten välittänyt vaan tein mitä käskettiin. Samoihin aikoihin muut tallitytöt hihittelivät putsatessaan hoitsujensa varusteita. Käväisin hakemassa nopeasti talikon ja kottikärryt. Astelin reippaasti Eepin karsinan ovelle, avasin sen ja jätin kottikärryt karsinan ulkopuolelle, oven eteen. Talikko kädessä aloin etsiskellä lantakikkareita, heilutella purut keskelle ja kikkareet kärryyn. Tämä sama asia jatkui ainakin puoli tuntia. Sempä jälkeen laitoin talikon karsinalle, samassa lähdin työntämään kottikärryjä yksinäisenä kohti lantalaa. Kävely sujui nopeasti, pääsin lantalalle muutamassa minuutissa. Juoksin lantalan ''vuorelle'', kippasin kikkareet pois kottikärryistä ja menin hakemaan vähän puhtaita puruja. Noin puoli tuntia kesti, että sain karsinan purut siistittiä että vaihdettua. Vein talikon ja kottikärryt paikoillensa. Etsin jostain pienen pesusienen ja pienen pyyhkeen, ja menin puhdistelemaan Eepin kuppeja. Viisi minuuttia hankasin kuppeja, jotka olivat jo ennestään aika siistejä, sillä ei Eepi sottainen hevonen ollut. Vein pesusienen ja pyyhkeen paikoille, josta otin ne. Kävelin sen jälkeen nopeasti satulahuoneeseen, josta löysin Eepin varusteet. Hain nahkasaippan, pesusienen ja tietenkin Eepin suitset. Istahdin puiselle penkille ja aloin hangata nahkasaippuaa suitsiin. En halunnut alkaa purkamaan 171cm tamman suitsia, olisin kuitenkin laittanut ne väärin. Levitin pesusienen avulla saippuaa nahkaosien sisäpuolille, etenkin turpahihnan. Kuolaimet irrotin ohjista sekä suitsista ja kävelin vesihanalle. Avasin hanan, ja pesin kuolaimet haalealla vedellä. Menin takaisin suitsien luo ja kiinnitin kuolaimet suitsiin. Paketoin suitset, jonka jälkeen laitoin ne paikoillensa. Otin sitten Eepin satulan, ja aloin siihenkin hangata nahkasaippuaa. Irrotin satulavyön sekä jalustimet hihnojensa kera. Putsasin satulan nopeasti, jonka jälkeen putsasin jalustinhihnat. Menin vesihanalle,avasin sen ja annoin myös haaleaa vettä valua hanasta. Laitoin hanan viemäriaukon (mikä onkaan) kiinni, että vesi pysyisi siellä. Tiputin jalustimet sinne, jotka annoin olla siellä noin 5 minuuttia. Otin ne sieltä pois, kuivasin ne ohuella pyyhkeellä ja menin takaisin satulan pariin. Otin kuivuneet jalustinhihnat, pujotin ne jalkkareiden reikään ja laitoin ne satulaan kiinni. Saman tein toiselta puoleltakin, ja satulavyö laitettiin myös kiinni. Heitin satulavyön satulan etukaaren taakse, nostin kummaltakin puolelta jalustimet ylös ja laitoin paikoillensa. Nyt oli ainakin tehty perusasiat!
Kävelin käytävälle luuta kädessä, mutta joku hoitajista oli lakaissutkin käytävän ja satulahuoneen siivonnut. No, ei ainakaan minun tarvitse sitä tehdä. Kävelin käytävällä miettien, mitä tekisin. Eepin varusteet olivat laitettu paikoillensa ja siistitty.. Loimet ovat sen verran siistejä, että niitä ei juurikaan tarvitse pestä. Sama satulahuovan kanssa. Koska minulla ei ollut mitään tekemistä, kävelin päärakennukseen, johon oli selvästi enemmän hoitajia. Kävelin suoraan sohvan luo, istahdin ja aloin miettimään, mitä tekisin. Vilkaisin kelloa, joka osoitti puolta kymmentä. Katselin väkeä, jossa huomasin Eepistä puhuvan naisenalun. Ujona en sanonut sanaakaan, vaan lähdin pois päärakennuksesta, tarhoille.
Kävelin nopeaa, jotta pääsisin katsomaan uutta hoitohevostani, Eepiä. Tamma seisoskeli lepuuttaen takastansa, kuunnellen ääniä. Katselin uteliaana vaaleanruunikkoa ihanuutta, enkä voinut ottaa katsettani pois sen ihanasta olemuksesta.

Kello näytti puolta yhtätoista. Päätin mennä ottamaan niitä nican pöperöitä, sillä eihän minulla ollut omaa evästä. Kävelin päärakennukseen, josta otin ruokaa. Nautin ruuasta liian pitkäänkin minun mielestäni, sillä kaksi ja puoli tuntia. Luin lehtiä ahkerasti, että saisin aikaa nopeasti kulkemaan. Noin yli puolet hoitajista oli lähtenyt hakemaan hoitohevostansa tarhasta, niin minäkin tein. Nopeasti nappasin riimunnarun matkalla vieden lautasen pesukoneeseen. Astelin tarhoille, josta löysin noin kymmenkunta hoitajia jahdaten hoitsuansa. Kävelin tarhan portille, avasin sen ja laitoin huolella kiinni. Kävelin kohti Eepiä, joka seisoi kiltisti aloillansa, kun otin sen riimusta kiinni ja kiinnitin narun sen leuan alapuolella olevaan renkaaseen. Olin ainoa joka oli saanut hoitsunsa tarhasta, sillä monet hihittelivät ja huusivat '' Se lähti karkuun!''. Kävelin rauhallisesti kohti vanhaatallia, jossa oli noin kolme hoitajaa.



Jatkuu!

Eli laittelen siitä Eternal Solosta vähän tietoa, ja kuvan jos sen saan mutta en ole mikään pro piirtäjä mutta olen tyytyväinen. (piirretty käsin xd)

https://2img.net/h/oi43.tinypic.com/21c6w00.jpg

Eternal Solo ''Eeda''

r. gotlannin russ
rek.nro. -
skp. tamma
vär. rautiaankirjava
s. 20. 3. 2012 Suomi, 4 v (satunnainen)
säkäkork. 124cm
pain. ravit
koulutust.
ko. Helppo C
re. ei testattu
me. ei testattu
irt. tällä hetkellä hyppää 50cm irtona.
EI RATSASTETTU (ajokoulutettu)

Kasvat. Anni Suvanperä (virtuaalinen)
Omistaja. Enni
Ennät. 2.40, 4 aly (parannetaan, tämän hetkinen ennätys nuoren iän takia)
Voit.sum. 400 virtuaalirahaa, Lappikonien radan koelähdössä (lappikonit kaverini ravitalli joka ei ole valmis)

Tässä tietoa Eternal Solosta : )

https://2img.net/h/oi39.tinypic.com/willqq.jpg

Tässä on ehkä parempi kuva Eedasta.

Lisäilen Eedan sit ML:n sivuille, kun olet tehnyt sille sivut

Ennin kirjoittama ---->>

Jatkuu..
Enni lähetetty Ma 26 Maalis 2012 - 17:12

.Kävelin ripakasti tallin perälle Eepi perässä, joka seurasi elegantteine askeleineen minua. Perällä laitoin tamman kiinni renkaisiin, otin nopeasti loimen pois päältä ja lähdin hakemaan juoksutusvälineet ja harjat.
Harjasin vaaleanruunikon 171cm tamman ripeästi, että ehtisin ratsastamaankin. Puhdistin kaviot, ja heitin sen jälkeen satulan selkään.Tiputin s-vyön ja suoristin satulahuovan. Kiristin satulavyön, laitoin riimun kaulalle, otin suitset ja tarjosin kuolaimia. Se otti ne heti, ja laitoin soljet kiinni.

Maneesiin mennessäni siellä ei ollut ketään. ( en voi enempää kirjottaa ku pitää mennä.

-------------------------------------------

pisteet ja kommentit saat kun tarina on valmis

Maneesiin mennessäni siellä ei ollut ketään. Talutin Eepin halukkaasti maneesin keskelle, jossa laskin oikean puolen jalustimen alas ja kiristin satulavyön. Sen jälkeen pujahdin kaulan ali, laskin toisenkin puolen jalustimet ja laitoin ohjat kaulalle. Nopeasti laitoin kypäräni päähän, laitoin jalkani jalustimeen ja hypähdin selkään. Eepi ei ollut samanlainen kuin entisen ratsastuskoulun pulskat ponit. Laitoin toisenkin jalustimen jalkaan ja annoin pienet pohkeet, jolloin tamma lähti nopeasti kävelemään kohti uraa, oikeassa kierroksessa.
Kymmenen minuuttia käveltyäni keräsin ohjat ja annoin herkät pohkeet ratsuni kyljille, jolloin Eepi kokosi itsensä ja lähti raviin. Keventelin rauhassa, kunnes nica sattui tulemaan maneesiin.
- Että täällä ratsastelemassa, nica lausahti.
- Jep, sanoin hiljaisesti.
- Haluatko, että laitan sinulle puomeja tai jonkunlaisen ristikon? nica samalla tavalla lausahti, ehkäkin aavistuksen suuremmalla äänellä.
- Vaikkapa vaikkapa, sanoin.
nica alkoi keräilemään puomeja, ja asetti ne uran viereen. Noin 7 puomia peräkkäin, laskin samalla kun keräilin Eepiä korkeampaan muotoon. Ohjasin Eepin puomeille, kun se höristi korviansa ja hidasti vähän vauhtiansa. Nousin kevyeeseen istuntaan puomien päällä. Kaverini sanovat aina, miten hyvä esteistunta minulla on, vaikka en siitä ole samaa mieltä. Eepi heilautti päätänsä, sen häntä heilahteli ravin aikana. Hieno hevonen kyllä on, ajattelin.
Muutin tehtävää pari kertaa tunnin aikana, jonka jälkeen olikin loppuravit. Annoin sille pitkät ohjat, jolloin se venytti päätänsä ravissa. Hidastin käyntiin viiden minuutin päästä, jolloin taputin sitä ja istuin vaan kyydissä. Parin minuutin jälkeen maneesin ovi avautui, jolloin sieltä tuli pari muuta ratsua. nica oli jo kerännyt puomit pois, ja lähtenyt 20 minuuttia sitten. Ohjasin Eepin keskelle, jolloin hyppäsin sen selästä alas ja nostin jalustimet kummankin puolta. Löysäsin pari reikää satulavyötä, jonka jälkeen otin ohjat kaulalta ja lähdin kävelemään maneesista ulos. Matkalla talliin, tallista tuli nuorehko nainen, joka vilkutteli minulle.
- Onko Eepi siinä? Tuo kysyi.
- On, miksi niin? Kysyin takaisin.
- Siksi, sillä olen menossa ratsastamaan sillä. Sinä olet vissiinkin sen uusi hoitaja? Nainen kysyi.
- Jep, otatko sen sitten pois? Kyselin
- Otan, minulla on nyt vähän kiire, mutta menen nyt! Nainen huudahti, ja talutti Eepin takaisin maneesille.

Loppupäivä sujui mainiosti, ja olin iloinen että olin saanut tuollaisen hoitsun!

Minulla on aika nyt niin kortilla että päätin että en nyt enää valitettavasti anna hoitajille kommentteja. Te hoitajat voitte pitää itse kirjaa hoitomerkinnöistänne jos vielä haluatte jatkaa hoitamista.