Cinan hoitokirja

Täältä löytyy Cinan hoitokirja kaikilla mausteilla.

27.12.2010 Uusi tuttavuus

Sydämeni tykytti, kun olin kotoa lähdossä uudelle tallille. Kurkistin lämpämittaria ja se näytti -10, joten toppahousuilla pärjäisin vallan mainiosti. Äitini odotti jo ulkona auton kanssa, kun vedin turkoosin fleesen päälle rusehtavan toppaliivin ja kietaisin kaulahuivin kaulaani. Pinkaisin ulos ja jouduin samantien palaamaan takaisin sisälle, sillä puhelimeni oli jäänyt siälle huoneeseeni. Juoksin raput kiireellä ja poimin puhelimeni sängyn päältä. Ryntäsin raput ryminällä alas ja syöksyin autoon sisälle.
"Taasko sä unohdit jotain" Äiti kysyi ärtyneellä äänensävyllä.
"No ei se mun vika oo, että taas sulla on pää kipee. Vaihda ammattia, jos kerran jatkuvasti saat päänsäryn sihteerin työstä" Tokaisin äidilleni takaisin, joka mulkaisi minua äkäisesti, mutta lopulta leppyi.
"Niin ehkä pitäisi" Äitini sanoi ja käynnisti autoaan. Auto hurahti käyntiin ja pääsimme lähtemään tallille. Olin aivan hermostuksissani. Äitikin huomasi sen ja laittoi auton radion päälle rauhoittaakseen minua. Tällä kertaa se ei toiminut vaikka yleensä musiikki rentoutti. Nyt vain mikään ei voisi minua rauhoittaa. Tallille ajomatkaa oli 20 minuuttia. Kestin sen mielestäni hyvin kun katselin äidin auton takavalojen kiitävän jo pellon viereistä tietä kotiin päin.

Astuin arasti tallialueelle parkkipaikalta. Pikku hiljaa kukiessani eteenpäin hengitykseni tasaantui ja aloin rentoutua. Kävin katsomassa hevosia tarhoilla ja tunnistin Cinan heti sen tayteläisetä karvapeitteen väristä ja sen taivaansinisistä silmistä. Se ei hörähtänyt vaikka vihelsin sille. Se nökötti tarhan kauimmaisessa nurkassa. Seurasin sitä tarkasti tarkkaillen. Joku rasahti metsässä ja siinä samassa Cina ryntäsi vauhkoontuneen kohti portin kohtaa pää ylhäällä ja sieraimet leväällään. Sen kyljet kohoili säännöllisen tiheällä rytmillä ja rupesin höpöttämään sille rauhoittavia sanoja. Edelleen se oli jännittynyt ja tamma tuijotti herkeämättä pusikkoa.
"Oletpa sinä säpsy" Sanoin Cinalle ja tarjosin kättä aidan välistä sille nuuhkittavaksi. Tamma käänsi vihdoin katsensa metsäsätä minun puoleeni ja varovaisesti se nuuhki kättäni.
"Noin. Sinähän olet hieno tamma" Kehuin Cinaa ja varovaisesti siirsin kättäni ylemmsä sen turvassa. Hätkähdin kun kuulin askeleita takanani. Olin niin kekittynyt Cinaan, että en todellakaan kuullut kenenkään lähestyvän. Käännyin äkkiä ympäri ja edessäni seisoi suunnilleen minua aavistuksen pidempi poika villeineen hiuksineen.
"Hei" Sanoin varovaisella äänellä ja siitähän poika remahti nauramaan.
"Ei sinun minua tarvitse noin pelätä , tapanani ei ole syödä ihmisiä" poika sanoi hieman loukkaantuneena.
"Anteeksi" pyysin pojalta joka hymyili.
"Turhia pyytelet. Kuka muuten olet?" poika kysyi ja naulitsi katseensa minuun vaikka yritin katsoa Cinaa. Kuitenkin hänessä oli jotain selkäpiitä hätkähdyttävää.
Keräsin rohkeuteni ja vastasin: "Olen Yoruichi ja olen Cinan uusi hoitaja". Poika vilkaisi Cinaa joka nojasi turvallaan käteeni(hyvä merkki tulevaa ajatellen, ehkä tulisinkin toimeen sen kanssa) ja sanoi sitten huvittuneesti: "Ai tuohon hermoheikkoonko olet ihastunut? no mikäs siinä. Minä olen kuitenkin Reita ja ole tallipoikana täällä. Tervetuloa sekoon porukkaamme" Poika lopulta toivotti.

Seurasin Reitaa talliin jossa hän opasti minut Cinan karsinalle. Lupauduin siivoomaan sen ensityökseni. Se oli nopeasti tehty sillä tamma oli ilmeisen siisti. Katseeni kiersi tallissa. Tallikin oli siisti vaikka olin vanhemmassa tallissa. Mietin, että näkisinköhän nica tänään ollenkaan, mutta siinä samassa mustahiuksinen nainen pomppasi karsinan ovelle.
"Hei sinä olet varmasti Yoruichi" nainen totesi ojentaissaan kättään. Puristin sitä tervehdykseksi ja vastasin:
"Kyllä. Kyllä olen. Ja sinä olet varmasti tallinomistaja" sanoin taas hieman aremmin.
"Jep, niin olen" Nica hymyili hurmaavasti. Tiesin heti pitäväni tuosta ihmisestä.
"Oltko tavannut jo muut tallin henkilökunnan?" Nica kysyi pirteästi.
"Tapasin Reitan, kun olin tarhoilla katselemassa hevosia. Cinankin tapasin. Se sai jonkun sätkykohtauksen" Kerroin Nicalle, joka naurahti ja sanoi:
"No tuohan on sille aivan tavallista. Harmi, kun et ole vielä nähnyt meidän englantilaista nuortaherra" Nica sanoi jotenkin hauskan salaperäisesti.
"Vau. Onko teillä ihan puhdasrotuinen englantilainen täysverinen?" Kysyin innostuneesti. Nica rupesi nauramaan.
"Ei en minä hevosta tarkoittanut, vaan meidän englantilaista tallipoikaamme Tyleriä" Nica sanoi edelleen nauraen.
"Jaa! En ole nähnyt" vastasin hieman punastuen.
"Ei se mitään" Nica sanoi leveästi hymyillen ja jatkoi vielä: "Jos olet jo valmis voisin näyttää sinulle muut tallin henkilökunnasta ja esitellä tallialueen. Sen jälkeen voisit hakea Cinan harjattavaksi."
"Olen valmis. Voidaanko lähteä vaikka heti?" kysyin jo huomattavasti rohkeammin.
"Tuollaisesta asenteesta pidän" Nica vastasi ja lähdin seuraamaan sitä uuteen talliin.

Nica esitteli muut tallilla käyvät ihmiset. Tapasin Suvin ja tallimestari Samin. Huomasin hänen olevan vallan puhelias ja aikaa vierähti puolituntia lisää, kun jäimme juttelemaan hänen kanssaan. Näin Tylerin ja Nican serkun Jessen kentällä treenaamassa hevosia kouluratsastuksessa. Halusin jäädä hetkeksi seuraamaan heidän harjoituksiaan ja Nica jätti minut katsomaan poikien ratsastusta ja lähti itse laittamaan hevosta kuntoon. Jonkun aikaa seurattuani ratsastusta, päätin hakea Cinan tarhasta. Nica tuli juuri maneesiin ja sanoin hänelle hakevani Cinan tarhasta. Vihelsin uudestaan tammalle, tällä kertaa tarhan sisäpuolelta riimunnaru kädessä. Nyt tamma reagoi vähän paremmin kutsuun, pienellä vilkaisulla, mutta kuitenkaan se ei viitsinyt tulla minun luokseni asti. Lähdin siis kohti tammaa. Pääsin melkein tamman kohdalla, kun tallipihalla joku laski kottikärryt kivetykselle niin, että sen jalat osuivat maahan. Siitäkös Cina riemastui. Se veti valtavan pukin ilmaan ja säntäsi portille. Siellä hetken pompittuaan kävelin sen luokse. Nyt hieman rauhallisemmin Cina laski päätään matalammalle ja sain laitettua narun kiinni. Avasin portin ja astuin itse edellä tarhasta. Cina käveli epäluottavaisin mielin vieressäni. Hyvin jännittyneenä se tuijotti metsää, kun pimeys oli jo laskeutunut. Yritin kuitenkin pysyä itse varmana ja pääsin kuin pääsinkin tallille asti ilman ongelmia. Hoidin Cinan karsinassa. Tamma tuojotti murjottavalla ilmeellä aluksi, kun tulin harjojen kanssa karsinaan. Kuitenkin se pikkuhiljaa rentoutui ja jatkoin pitkin vedoin harjaamista.
"Lopetas hei toi tollanen" Komensin Cinaa, kun olin päässyt vasemmanpuolen lautasen kohdalle, sillä se yritti potkaista. Uskoi silti komennusta ja laittoi jalkansa takaisin maahan.

Olin melkein avaamassa narua seinästä, kun kuulin kavioiden äänet. Tyler tuli hevosen kanssa sisään yllättäen Cinan kokonaan ja tammahan melkein hyppäsi syliini. Naurahdin sille ja mielessäni mietiskelin, että kuinkakohan monta naurukohtausta vielä tamman kanssa saisin. Toivottavasti en kuitenkaan hermoja menettäisi. Tervehdin Tyleriä mennessäni hänen ohitseni viemään harjoja pois. Kaivoin puhelintani taskusta ja jälleen Reita onnistui säikäyttämään minut. puhelimeni lennähti kädestäni suoraan tallin betonilattialle ja ärähdin pojalle.
"Sinhän olet aivan samanlainen, kuin hoitohevosesikin" poika naurahti ja antoi minulle puhelimeni kappaleet.
"Kiitos" Sanoin ja jatkoin matkaani kooten puhelintani. Vihdoin sain sen kasattua ja soitin kyydin itselleni.
"Ootko jo lähdössä?" Nica kysyi juuri tallin ovelta hevosen edestä.
"Soitin juuri kyydin. Niillä menee n.20 minuuttia tulla tänne." Vastasin Nicalle.
"No sittenhän kerkeät hakemaan vielä pari hevota sisälle" Nica ehdotti
"Juu totta kai voin hakea" sanoin iloisesti ja lähdin Samin mukaan hakemaan oreja sisälle. Toin kaksi hevosta sisälle ja sitten kerkesin juuri lakaisemaan käytvän, kun näin pihaan ajavan auton valot.
"Hei mä meen nyt. Huomiseen" Huikkasin talliporukalle.
"Juu. Moi moi!" Nica huusi karsinasta. Juoksin parkkipaikalle autoon ja loin vielä viimesilmäyksen talliin, jossa paloi valo ja ulkonan nätti kynttilälyhty. Olin taivaassa.

Cina & Yoruichi

Mukava tarina, toivottavasti pääset nopeasti mukaan ML:n arkeen Vaikka kuulostaa kyllä jo siltä, että olet aika perillä asioista.
Muista kuitenkin kysyä jos jokin asia arkarruttaa, henkilökunta auttaa varmasti. Ainakin minä, Sami, Petra, Suvi ja Tyler. Pojista ei aina ota selvää, millä mielellä sitä ollaan mikäkin päivä.

Cina osaa välillä olla aikamoinen jästipää ja säikkyä vaikka mitä. Kannattaakin ottaa se valoisan aikaan sisälle (jos onnistuu) tai sitten pyytää apuvoimia, jos hevoset riehuvat tarhoissa. Pari kertaa on käynyt niin, että kun yksi haetaan ja muut jatkavat riehumista niin joku tulee kohta portista läpi. Pitäisi varmaan tarhata osa hevosista yksin, niin rauhoittuisi tilanne

Mites tämän kommentoinnin kanssa? Haluatko pelkkää kommenttia vai pisteitä vai merkintöjä pelkästään? Ihan siun päätettävissä.

Musta sellanen vois olla kiva, että antaisit sekä kommenttia ja sitten pisteitä. Ja pisteistä sitten olis jotain hyötyä jossain:D

29.12.2010 Surkeiden sattumusten sarja

Heräsin ajoissa valmiina jo lähtemään tallille katsomaan Cinaa. Äitillä kesti jälleen liian kauan lähteminen, mutta kestin sen kuitenkin. Kello oli 12, kun pääsimme vihdoin lähtemään tallille. Pakkanen oli selvästi kiristynyt edellisestä tallikäynnistä ja hengitykseni huurusi raikkaassa pakkaskelissä. Lähdin kävelemään uuteen talliin päin pohdiskellen, että mitä tekisin tänään Cinan kanssa. Vielä en halunnut ratsastaa tammalla, sillä en tuntenut sitä vielä tarpeeksi hyvin. Pakkanen ei kuitenkaan ollut liian kylmä, joten voisin juoksuttaa tamman. Sehän olisi loistava idea. Lauleskelin kävellessäni tallihuoneeseen. Ajatukseni oli Cinassa ja Moulin Rouge elokuvassa, jonka olin eilen katsonut enkä huomannut, että Suvi tuli nurkan takaa kahden ison kauraämpärin kanssa. Törmäsin Suviin ja kaikki kaurat lensi pitkin maata.
"Voi anteeksi anteeksi" Pyytelin Suvilta ja autoin hänet ylös.
"Ei se mitään" Suvi naurahti ja poimi ämpärit maasta ja sanoi sitten:
"No täytyy sitten ruveta siivoamaan. Miten en huomannut sinua ollenkaan?"
"Minäkään en kyllä tajunnut, että tuut nurkan takaa" naurahdin ja se ratkaisi tilanteen. Kummatkin ruoesimme nauramaan oli tilanne sen verran hauska. Kauraa oli maa täynnä ja Suvi lähti nauraen hakemaan harjaa.
"Mikä meteli täältä kuullui?" Reita saapui paikalle kysyvän näköisesti. Hän tuijotti minua kun nauroin ja myös suvia joka nauroi lattiaharja kädessä. Hänen oli pakko ottaa tukea siitä.
"Meillä sattui pieni onnettomuuden tapainen" Suvi sanoi hymyillen Reitalle.
"Ja mitköhän kävi?" Reita kysyi edellen kummastellen ilmeitämme.
"Minä tulin kulman takaa, enkä nähnyt Suvia ja töremäsimme. Fiu! kaikki kaurat lensi maahan ja ämpärit myös" Kerroin Reitalle jo hieman hillitymmin. Reita pyöräytti silmiään ja lähti jatkamaan töitänsä.
"Mä voin auttaa" Sanoin Suville ja hain itsekkin harjan Suvin opastamasta paikasta. Yhdessä lakaisimme kaurat maasta ja Suvi haki vielä lapion millä saimme kaurat maasta. Vein harjat ja lapion takaisin Suvin kanssa ja kysyin, häneltä, mistä löytäisin juoksutus tarvikkeet.
"Tule perässäni niin näytän" Suvi sanoi ja lähdin hänen mukaansa. Tulimme uuden tallin varustehuoneelle ja menimme sisään.
"Kaikki juoksutus vermeet säilytetään täällä kaapissa" Suvi kertoi ja jatkoi vielä:
"Voit juoksuttaa Cinan pyöröaitauksessa. Siinä se menee hyvin. Voisit ottaa sille vielä sivuohjatkin".
"Okei, kuulostaa hyvältä" Vastasin ja menin Cinan karsinan luo. Keräsin kaikki tarvittavat varusteet ja kävin hakemassa harjatkin valmiiksi.

Sitten suuntasin Cinan luokse ulos.
"Fleet!" Vihelsin tammalle joka ei taaskaan viitsinyt edes vilkaista minun suuntaani. Avasin portin ja otin narun maasta. Riimu sillä olikin tänään päässä jo valmiiksi. Kävelin Cinaa kohti, joka näytti tänään hyvinkin rauhalliselta. Sen tarhakaveri taas ei. Tunnistin tamman Moonaksi. Sillä oli ilmeisesti virtaa, kun astuin pienen oksan päälle maassa niin kummatkin hevoset räjähtivät vauhtiin. Ne hyppi ja pomppi ympäri tarhaa. Seurasin niitä hetken aikaa, kunnes ne kirmasivat ohitseni niin läheltä, että minun oli pakko hypätä sivuun.
"Ette te nyt tollasta voi tehä" Ärähdin tammoille. Kummatkin pysähtyivät kuin seinään ja ne jäivät katsomaan minua. Lähdin hitaasti kävelemään tammojen luokse. Sain juuri laitettua narun luokon Cinan riimuun, kun Moona lähti uuteen laukka spurttiin. Melkein jäin Cinan jalkojen alle, kun sekin halusi toisen mukaan riekkumaan. Petra huomasi tilanteen ja tuli juosten luokseni.
"Eihän sua sattunut" Petra kysyi hengästyneenä.
"Ei, kun ne ei onneks ihan mun päältä juossut" Sanoin hieman ääni täristen.
"Mä voin ottaa ton Moonan sieltä pois niin ota sä Cina" Petra totesi.
"Joo tehään näin" vastasin. Menin Petran edellä tarhaan ja jäin odottamaan kun hän haki narun ja tuli perässäni. Menimme tammojen luokse ja kummatkin laitettiin kiinni. Menin Cinan kanssa edellä. Avasin portin ja nakkasin narut paahan. Cina säpsähti niitä ja yritti jyrätä jälleen ylitseni.
"Voisitko lopettaa ton jyräämisen" Komensin Cinaa joka hieman rauhottui. Edelleenkin Cina oli jännittynyt ja kyttäili kaiken mailman pusikoita. Kaikista pahimmat olivat, kun joku oli jättänyt tallin oven viereen kirkkaankeltaiset kottikärryt. Eihän niiden ohi voinut mennä. Cina nuuhki niitä hermostuneesti, mutta lopulta päästiin tallin. Kun sain Cinan sidottua kiinni riisuin takkini ja villapaitani äytävällä, sillä olin aivan täynnä lunta.
"Tarvitsetko apua?" Tyler oli ilmestynyt viereeni kun yritin kaivaa lunta paitani alta. Säpsähdin hänen ilmestymistä.
"En kiitos tarvitse" sanoin ystävällisesti Tylerille.
"Selvä. Kysy jos tulee jotain. Mitä sinulle muuten kävi, kun olet noin luminen?" Tyler kysyi ja vilkaisi lumista pipoani.
"Moona ja Cina juoksivat melkein ylitseni" vastasin naurahtaen. Tyler kummaksuin nauramistani ja kysyi vielä:
"Eihän siinä ole mitään hauskaa".
"Ei niin, mutta huvittavinta siinä on se, että tämä on vasta toinen kertani täällä ja olen heti hjäänyt hevosten jalkoihin ja kaatanut pari ämpärillistä kauraa" sanoin humoristisesti.
"No eihän sille voi mitään." Tyler sanoi, hymyili leveästi ja otti ämpärit karsinan seinustalta.
"Ainiin ja muista juottaa Cina vielä ennen kun menet." Tyler vielä muistutti.
"Juu. Muistan." Huikkasin pojan perään.

Otin harjan pakista ja menin karsinaan. Rapsuttelin Cinaa korvan takaa ja se näytti pitävän siitä. Se hamusi taskustani jotain hyvää, mutta valitettavasti minulla ei ollut sille mitään. Harjasin sen kaulaa pitkin etujalkoihin. Mahan alta kun harjasin, Cina veti korvat aivan luimuun ja yritti näykkäistä hampaillaan minua.
"Kröhöm, neitiseni." Komensin kerran napakasti ja se riitti. Cina oli nätisti koko harjauksen ajan. Vein harjan pakkiin ja otin pölärin. Kävin Cinan reippaasti sillä läpi ja sitten poimi kaviokoukun pakista. Kaviokoukulla en saanut lumikökköjä pois, vaan lähdin etsimään. Näin Reitan rehutilassa.
"Hei Reita..." Huikkasin pojalle, joka säikähti minua.
"Ah, hei Yorui!" Poika tervehti jo naama peruslukemilla vaikka säikähtikin kunnolla.
"Hah! Vuorostas sinä säikyt" Ivailin Reitalle jatkoin kuitenkin ennen kun poika kerkesi sanomaan mitään vastaan:
"Missä on vasara, jolla saisin noi lumikököt kavioista pois?".
"Ne on tässä seinällä" Reita vastasi ja ojensi vasaran minulle.
"Kiits, tuon sen kohta takaisin, älä vaan enää uudestaan säikähdä" Lähdin naureskellen takaisin Cinan karsinalle. Kuulin Reitan vielä hymähtävän. Se jaksoi malttavaisesti odottaa minua kun putsasin vielä kaviot. Vein vasaran takaisin seinälle, mutta Reita ei enää ollut seillä. Laitoin vasaran seinälle ja kipitin äkkiä Cinan luo. Laitoin juoksutus vyön sen selkään ja sain laitettua sen ilman mitään ongelmia. Laitoin vielä sivuphjat kiinni vyöhön ja pujotin äkkiä suitset Cinan päähän. Laitoin hanskat käteen poimiessani liinaa maasta, jonka laitoin kuolaimiin kiinni. Vihdoin pääsin lähtemään pyöröaitaukseen. Menin itse keskelle ja annoin Cinan kävellä ensin rennosti ilman sivuohjia pari kierrosta. Sitten kokosin liinaa vähän tiukemmalle ja siirsin tamman raviin. Sen ravi oli lennokkaan pehmeää ja se kuunteli korva tarkkana mitä sille puhuin. Hetken pyysin Cinaa ravailemaan lämmetäkseen ja vertyäkseen kunnolla. Siirsin neidin käyntiin ja laitoin sivuohjat kiinni, aluksi ihan löysälle vain. Pyysin Cinan takaisin raviin ja pidin liinan napakkana jotta Cina joutuisi hiemn miettimään, eikä vain juosta pää tuettuna sivuohjiin. Aikansa mentyyään vaihdoin suunnan ja kiristin sivuohjia. Cina kokosi itseään nätisti, nyt meno alkoi näyttämään jo ihan nätilta. Tamman suu vaahtosi ja korvat tarkkailivat käskyjäni. Kehuin sitä aina kun se teki oikein ja tarpeeksi siististi. Nostin laukan. Cina reagoi ripeasti apuihini. Laukka oli nätin pyöreää ja Cina liikkui hyvin. Tein Erilaisia siirtymisiä raviin ja taas laukkaan, myös temponlisäyksiä kokeilin. Siirsin lopulta Cinan raviin ja sitten käyntiin. Kiristin vielä yhdellä reiällä sivuohjia ja vaihdoin suunnan. Tein ensin ravissa temponlisäyksiä ja hidastuksia. Mietin itsekseni, että olisi pitänyt olla kamera mukana. Cina lisäsi niin kauniisti raviaan. Pienellä naksautuksella nousi laukka ja tähänkin suuntaan tein siirtymisiä ja temponvaihteluita. Hyyvin jaksoi tamma kuunnella ja huomasi kuinka tamma nautti tehdä töitä. Otin sivuohjat pois ja pyysi Cinaa vielä vähän aikaa ravailemaan ja venyttämään kaulaansa tarpeeksi alas. Nätisti se kaula venyi alas ja siinä samssa se oli ylhäällä. Niin ylhäällä, että tuntui kun hevonen olisi ollut parimetrinen. Jotain se säikähti ja jäi tuijottamaan.
"Jatkas vielä hetki" pyysin ja naksautin, että tamma kiinnittäisi huomionsa takaisin minuun. Lopulta siirsin Cinan käyntiin ja kävelimme pitkät loppukäynnit.

Talutin Cinan talliin omaan karsinaansa. Hoidin sen hyvin pois. Sille oli tullut vähän hiki, joten kävin etsimässä sille fleese-loimen. Cina ei pitänyt ollenkaan ajatuksesta, että laittaisin loimen sen päälle. Ensin se yritti potkaista ja sitten purra. Sain heitettyä onneksi loimen sen selkään juurikun se yritti litistää minua seinään. Se rauhoittui ja laitoin remmit kiinni. Hain vielä leivän Cinalle ja lähdin viemään sitä tarhaan. Jotain Cina jaksoi vieläkin säpsyä ja tuijotella, mutta huomattuaan Moonan tarhassa, siitä tuli sen huomion keskipiste. Cina hörähti Moonalle.
"No niin, siellä on se sun kaveris" Tuhahdin tammalle joka vain tuijotti Moonaa. Avasin portin ja Moona nätisti väistyi meitä. Päästin Cinan irti ja se juoksi heti etsimään itselleen kohtaa mihin mennä piahtaroimaan.
"Piahtaroi nyt sitten kunnossa" Huikkasin Cinalle kävellessäni jo tallia kohti. Sami tuli juuri laittamaan hevosille päiväheiniä ja autoin miestä siinä. Juttelimme pitkät pätkät hevosista. Autoin vielä kantamaan vesiä hevosille. Sitten minun olikin pakko jo mennä. Vein tavarani äkkiä omille paikoilleen ja juoksin autoon kun äitini yritti jo soittaa ja kysyä missä viivyin. Moikkasin vielä Tylerille, että lähden, kun poika sattui olemaan juuri kohdallani. Hyppäsin autoon ja lähdin kotiin.

Yoruichi & Cina

Pisteitä ja kommenttia siis. Oikeastaan aiemmin on ollut tapana, että pisteillä/virtuaalieuroilla pääsee sitten shoppailemaan mestyn varusteessa ja voin laittaa tavarat sitten hoitajan kaappiin/päikyn ekaan viestiin, jos niitten ostamisesta vain ilmoittaa minulle (esim. tänne tai vieraskirjaan) ja laittaa mukaan niitten tavaroiden kuvien osoitteet, mistä voin käydä sitten kopsaamassa ne

Edellisestä tarinasta 13p + 15p tästä tarinasta.

Juoksutus teki hyvää Cinaneidille, pääsipähän tamma vähän päästelemään höyryjä. Nyt on ollut niin kiire lähipäivinä, että en ole itse kerennyt liikutella Cinaa pahemmin. Enkä ole varma, että onko joku muu lenkittänyt sitä missään muodossa. Ehkä satulaankin on nyt hitusen turvallisempi kivuta, kun ei koko hevonen ole yksi räjähtävä ruutitynnyri

Tuo ilkeily karsinassa on varmaan vähän johtajuuden hakemista. Cina tykkää vähän komennella ja yrittää osoittaa olevansa pomo. Tammalle pitää kuitenkin laittaa jotkut rajat ja päättää, että ihminen on nyt johtaja. Kyllä se on vienyt muitakin tallille saavuttuaan. Mm. Suvi ja Tyler ovat saaneet aikamoista kyytiä Cinan toimesta.

Btw. Tyler puhuu lähinnä englantia. Kyllä se suomea ymmärtää, mutta ei se sitä mielellään puhu.

5.1.2011 Welcome to Moulin Rouge Circus!

Tänään olin päättänyt ratsastaa Cinalla. En tiennyt vielä aamusta, minkä lainen sirkus siitä tulisikaan. Tallille päästyäni en nähnyt ketään. Oli hiljaista ja mukavan kaunista. Olin ottanut kamerani mukaan ja päätin ensiksi käydä kuvailemssa hevosia. Sormet jäässä viritin kamerani ja jäin katselemaan heosia. Cina riehui aikansa ja sain siitä hyviä kuvia. Vähän ajan kuluttua minuin oli pakko mennä talliin lämmittelemään sillä en tuntenut sormiani kunnolla. Vein kamerani satulahuoneeseen ja vaihdoin lämpimämmät tumput kätteeni. Huomasin eron heti.
"Hi Tyler!" Tervehdin poikaa ohimennen suunnatessani Cinan karsinalle. Hain ulkoa kottikärryt ja talikon noudin tallista. Siivosin karsinan nopeasti, silä se ei ollut kovinkaan likainen. Purua piti hake lisää. Purukasalle päästyäni kuulin jonkun huutavan. Ihmettelin ensin mistä ääni kunnes tajusin sen kuuluvan purukasan takaa. Tajusin äkkiä, että purukasa oli romahtanun ja Nica oli jääyt kasan alle. Kaivoin purun pois edestä ja vedin Nican puruista.
"Huh huh. Olipa pelottavaa!" Nica sanoi täristen.
"Miten sä oikein tonne jouduit?" Kysyin Nicalta
"Otin vaan purua ja sitten kasa romahti" Nica vastasi ja jatkoi vielä:
"Onneksi sä osuit juuri kohdalle. Tuolla ei olis ollut kauhee mukavaa viettää loppupäivää". Autoin Nica putistautumaan puruista ja sitten täytyin kottikärryni ja vein ne Cinan karsinaan. Levitin purut hyvin ja vein sitten välineeni pois.

Cina söi tyytyväisesti heinän rippeitä, kun avasin portin se aavistuksen korotti päätään nähdäkseen tulijan.
"Hei tyttö!" Tervehdin Cinaa. Sitä ei kiinnostanut pätkääkään tulemiseni ja se, että lähestyin sitä naru kädessä. Päästyäni sen luokse se vingahti ja loikkasi ison loikan oikealle.
"Tuus nyt vaan hei!" Tokaisin sille. Kävelin sen luokse uudestaan. Nyt se antoi laittaa narui kiinni sen riimuun ja lähdin taluttamaan sitä portille. Cina tarkkaavaisesti käveli vieressäni ja kyttäili jälleen kerran kuusikkoon. Päätin hoitaa Cinan tänään käytävällä. Harjailin kaikessa rauhassa Cinaa. Se oli tänään todella nätisti. Kerran se yritti uhkailla takajalallaan taaksepäin potkulla. harmikseen Reita käveli juuri takaa.
"Onneks ei osunut" huikkasin Reitalle.
"Ai mikä?" Poika kysyi hieman ihmeissään.
"Cina potkas juuri taakse päin kun menit ohi." Sanoin aavistuksen hymyillen kun Reita loi katseensa Cinaan.
"No tosta se ei kyllä oo ihmekkään. Se on kyllä nyt siinä harvinaisen rauhallinen. Yleensä se hyörii ja pyörii. Ja totta kai kyttäilee kaikkea mahdollista mikä vain voi hyökätä sen kimppuun" Reita virnistää. Naurahdin pojan viimeiselle lauseelle ja jäin miettimään sitä hakiesssani varusteen. Etsin Cinan satulan sen nimellä varustetusta kohdasta. Ajattelin, että Cina ei varmaan tarvitse suojia, jos vain menisin kevyesti. Otin suitset vielä mukaani ja palasin Cinan luokse. Tamma katseli kärttyisästi varusteitani. Ihan sillä ilmeellä, että katokkin jos laitat ne mun päälle!
"No äläs nyt viitti tollasseella ilmeellä olla!" Komensin kärttyisää hoidokkiani. Sen ilme ei muuttunut yhtään, päin vastoin se vain paheni kun olin nostamassa satulaa sen selkään.
"Cina!" Ärähdin nyt oikein napakalla äänellä. Cinan hampaat olivat käyneet olkapäälläni ja takajalka pamahti maahan. Nappasin Cinaa lavalle satulavyällä sissä se oli ainoa, joka oli kädessäni juuri sillä hetkellä.
"Toi oli kyllä sitten viiminen temppu tänään" Komensin tiukasti. Laitoin satulavyön kiinni ja kävin hakemassa kypäräni ja vaihdoin ratsastussaappaat jalkaani. Otin suitset Cinan vierestä ja laitoin riimun kaulalle. Cina otti kuolaimet nätisti suuhunsa. Kerrankin pääsin jossain helpolla. Ripeästi laitoin soljet kiinni ja avasin riimun pois kaulalta. Ja vihdoin pääsin kentälle.

Cina oli hyvin jännittynyt. Kiristin kentän keskellä vyön ja säädin jalustimet sopiviksi. Ja muistin laittaa ohjat kaulalle vielä ennen kun kiipesin selkään. Selässä olin. Tunnustelin hetken Cinaa paikallaan ja sitten kevyesti puristin pohkeet kylkiin lähtömerkiksi. Cinan eskel oli suht joustavaa vaikka tamma jännittikin minua ja minä jänitin aavistuksen sitä. Käveltyäni muutaman kierroksen kokosin ohjat ja rupesin tekemään voltteja. Päästyäni taalista kaukaisimpaan päätyyn Cina yhtäkkiä säpsähti ja teki valtavan pukin. En ollut varautunut yhtään vaan lensin hienolla kaarella, pää edellä, valtaisaan lumikasaan. Cina riekkui itsekseen ohjat ja jalustimet lennellen ilmassa. Kohta se rauhoittuikin ja tamma käveli luokseni.
"Hyi!" vinkaisin noustessani ylös sillä paitani alle oli mennyt lunta. Otin Cinan ohjista kiinni ja kapusin tamman selkään uudestaan. Liikuttelin kuolainta, jotta se keskittyisi johonkin muuhun. Toivoton ajatus. Jälleen se sama kulma ja sama lumikasa, jossa oli pää edellä. Cina pomppi jälleen itsekseen keskellä kenttää. Nousin ylös ja huokaisin. Ja eikun uudestaan vaan selkään. Pyysin Cinaa siirtymään raviin. Tammalla oli oikein mukailtavat liikkeet. Onnistuin tekemään parit oikein hyvät ympyrät ja Cina alkoi jo rentoutuakin. Olin mennyt jo varmaan puolituntia ja päätin sitten nostaa laukan. Kevyin avuin lensi takapää melkein yhtä kevyesti. Päistikkaa lensin taas ja jälleenkerran siihen samaan kinokseen, missä olin ollut jo kaksi kertaa.
"Ei tää voi olla enään mahdollista" totesin Cinalle joka katsili minua kauniilla kirkkailla sinisillä silmillä.
"No eihän sulle voi olla ees vihanen, kun oot noin nätti" Hymähdin tammalle ja nousin ylös. Kapusin vielä kerran selkään, sillä minähän en aio luovuttaa. Nostin laukan uudestaan ja tällä kertaa se onnistuikin jo paremmin. Cina myötäsi laukkaa hyvin ja minäkin jo peräti nautin siitä ajoittain. Vilkaisin juuri portille, mihin Suvi tuli juuri Reitan kanssa katsomaan ratsastustani. Ja totta kai keskittymiseni herpaantui ja Cina teki valtavan pukkisarjan ja niin kuin totta tämä olikin. Olin jälleen siellä samaisessa kasassa. Neljän ilmalentoni jälkeen olinkin kerännyt oikein mukavan yleisön. Svin ja Reitan lisäksi aidalla katsoivat pari yksityistenomistajaa, Tyler joka nauroi, ja totta kai vielä Samikin, Jesse ja Petra. Reitakin nauroi, kun kömmin ylös kasasta.
"Tulitteko katsomaan sirkusta?" Huusin portille hymyillen ilkeästi.
"Toytta kai, Eihän tälläistä voi jättää väliin" rteita huusi edelleenkin nauraen. Vielä viimeisen kerran kiipesin selkään ja tein hetken vielä ravityöskentelyjä. Cina alkoi todellakin rentoutua ja kulki jo aika nätisti perään annossa. Päätin päättä ratsastuksen tältäpäivältä siihen ja annoin Cinalle pitkät ohjat.

Talliin päästyäni hoidin Cinan hyvin pois. Ja laitoin sille loimen, koska hikihän tammalle oli tullut. Taluti sen syömään päiväheiniään tarhaan ja jäin hetkeksi katselemaan sitä vielä. Soitin isääni hakemaan minut tallilta. Kerkesin juuri laittamaan tavarani paikoilleen kun kyytini saapui. Huikkasin heipat talliin ja kirmasin autolle. Hytisin kylmästä, sillä kaikki vaatteeni olivat aina märkiä lumesta.

Yoruichi & Cina

P.S Tässä olis vielä piirustus kuvaamaan 5.1.2011 ratsastusta:

Circus!

Pisteitä tästä tarinasta 16 kappaletta.

Hauska tarina Kaikkea sitä tallilla saattaa tapahtua Minä ainakin lupaan pysyä ainakin kahden metrin päästä purukasoista tämän jälkeen, jotta en joudu enää purukasaan hautautuneeksi. Kyllä sitä purua olikin sitten ihan joka paikassa! Sai hiuksistakin nyppiä niitä pois ihan urakalla! No onneksi miellä ei ole turvetta Sehän se vasta iso siivo olisi ollut.

Harmittavia putoamisia, mutta tuo kuva on kyllä aivan loistava Ilmeisesti Cinalla on ollut pikkuisen ylimääräistä energiaa. Jospa se siitä rauhoittuisi. Voihan se myös olla, että se kokeilee sinua. Ei pidä lannistua

6.1.2011 Myrsky on noussut

Olin jumissa joka lihaksestani, kun nousin aamulla ylös sängystä. Hiipparoin alakertaan kankeana ja vedin tallivaatteita päälleni. Kello oli kuitenkin vielä niin vähän, että tallille en pääsisi vielä pariin tuntiin. Odottelin äitiäni alakerrassa keksien itselleni jotakin tekemistä. Pääsimme lähtemään kahdentoista aikaan.

Ulkona tuuli todella rajusti. Piponi ei meinannut pysyä päässäni kun kävelin parkkipaikalta talliin. Tuuli viilsi takkini läpi ja värisin kylmästä. Hevoset olivat sisällä huonono sään vuoksi, joka oli aivan ymmärrettävää. Hevoset kolistelivat oviaan hermostuneesti. Kuulosti siltä, että kaikki halusivat ulos. Cina näytti todella pahalta omassa karinassaan. Se luimi ja potki ovea.
"Sinne en kyllä halua tulla. Se on ihan varma" Sanoin Cinalle joka vain jatkoi luimimistaan. Cinan naapurikin oli kyllä yhtä pahalla ilmeellä.
"Hei Yorui!" Reita tervehti. Totta kai säpsähdin jälleen hänen yllättävää tuloaan.
"Hei Reita!" Vastasin samalla lauseella.
"Ottaisikko ton Cinan tosta karsinasta ja veisit sen johonkin? Mä siivoisin sen äkkiä, koska sitä en kyllä uskalla tehä nyt kun Cina on itse paikalla" Poika sanoi.
"Joo mä voisin mennä irtojuoksuttaan sitä maneesiin, kun jos ratsastan vasta huomenna niin ei oo virtaa niin paljoa. Saattaisin vaikka pysyä selässä" Vastasin myöntävästi. Reita nauroi.
"Ei se nyt noin hauskaa oo!" Sanoin vihaisesti pyöräyttäen silmiäni.
"No ei olekkaan" Reita yritti vastata vakavasti, mutta ei kyennyt vaan jatkoi nauramistaan. Jätin hänet nauramaan yksinään keskelle käytävää. Ehkä joku pitäisi häntä hulluna. Pidin sitä hyvänä ajatuksena ja lähdin hakemaan liinan.
"No niin Cina, älä syö minua" juttelin tammalle mennessäni sen karsinan sisä puolelle. Se rauhottui hetkeksi ja sain laitettua sille riimun päähän. Kliksautin liinan lukon kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan Cinaa maneesille. Se riehui, hyppi ja pomppi minkä kerkesi. Onneksi en jäänyt alle. Napakka tuuli puhalsi läpi sen korvia. Cina kavahti taakse päin.
"Soo jaa neitiseni" rauhoittelin jännittynyttä Cinaa. Pääsin maneesin ovelle. Se oli kiinni. Vedin ison oven auki. Ihme ja kumma sitä ei Cina säikähtänyt. Kai se oli sille tuttu ääni. Talutin Cinan maneesin sisälle jossa se rauhottui. Maneesi oli autio ja pimeä. Laitoin valot päälle. Kävelin Cinan kanssa hetken, kunnes päästin sen irti. Cina pukitteli ja hyppi aivan onnessaan.
"No niin. Vihdoin pääset liikkumaan" Nauroin katsoessa Cinan riehumista. Se rakastaa selvästi tätä. Kävalin maneesin toiseen päähän ja vihelsin Cinaa luokseni. Se vinkaisi ja tuli pukkilaukalla luokseni. Ihme kyllä se pysähtyi juuri ennen minua. Mielessäni kyllä kävi, että se juoksee ylitseni.
"Hieno tyttö!" kehuin Cinaa kaivaessani sille leivän palan taskustani. Olin laittanut niitä taskuuni aamulla. Cina rouskutti sen tyytyväisenä poskeensa. Kiinnitin liinan vielä hetkeksi Cinan riimuun ja siirsin sin ympyrälle. Otin kaikki askellajit läpi kumpaankin suuntaan ja tein muutamat siirtymiset. Maastakäsin tein vielä pohkeenväistöjä kumpaankin suuntaan. Itselleni tuli ihan lämmin kun työskentelin Cinan kanssa.
"Eiköhän riitä tälle päivälle" totesin Cinalle joka pärskähti myöntävästi.

Tuuli oli edelleenkin kova ja ajoittain hyvin puuskainen. Cina oli aivan poikki, eikä säpsyillyt mitään. Ilmeisesti se säpsyily johtuu vaan ylimääräisestä energiasta.
"Miten meni?" Reita kysyi saavuttuani talliin.
"Hyvin, onneks tää ei menomatkalla hypänny mun päälle" vastasin päästäessäni Cinan irti karsinaan.
"No sellanen se tuppaa oleen välillä" Reita totesi työnsä lomasta. Hain Cinan harjat ja menin takaisin sen karsinaan. Harjasin Cinan hyvin ja putsasin kaviot.
"Hei Yorui! Autatko heinien kanssa?" Sami kysyi tallin perältä.
"Juu! Voin alottaa täältä vanhan tallin puolelta" Huusin Samille vastauksen. Sain vastaukseksi hyväksyvää mutinaa. En ymmärtänyt sen tarkoitusta, mutta rupesin laittamaan heinää. Sain nopeasti jaettua hevosille heinät vanhalle puolelle. Äitini soitti juuri, että hän tulee hakemaan minut jo nytten. Se kävi, sillä olin juuri saanut hommani tehtyä.
"Mun täytyy mennä!" Huikkasin samille.
"Juu. Nähään taas!" Sami vastasi. Juoksin äkkiä parkkipaikalle missä äitini odotti jo valmiina.

Yoruichi & Cina

7.1.2011

Olin aivan omissa ajatuksissani kävellessäni kohti Cinan tarhan porttia. Huutelin Cinan luokseni ja ihmetyksekseni se jopa hörähti minulle. Pujahdin portista tarhan puolelle laittaakseni tamman kiinni. Vein sen talliin, jossa se ei olisi millää malttanut pysyä paikoillaan.
"Malta nyt hetki hyvä neiti" nauroin kippurassa Cinalle joka hyöri ja pyöri.
"Silläpä onkin kiire" Petra sanoi selkäni takaa.
"Niin on. Vaikka eilen sen juoksutin. Toivotaan, ettei se keksi mitään omiaan" Vastasin tytölle.
"Hah" Tyttö nauroi ja jatkoi:
"Se edellispäiväinen sirkus oli kyllä aika tyylikäs".
"Jep, niin kyllä oli" Nauroin mukana. Petra meni takaisin uuden tallin puolelle ja kävin hakemassa Cinan harjat käytävälle samalla. Cinaa kutitti harjaaminen vaikka painon harjalla ihan reilusti. Viheltelin erästä Lady Gagan kappaletta kun Sami tuli talille.
"Mitäs sitä täällä vihelellään" Sami kysyi hörähtäen.
"Äh! Omaksi ilokseni vaan" Vastasin hymyillen. Kävelin Samin ohihakemaan Cinan varusteita. Otin suojat, satulan ja suitset mukaani. Cina hörähti jälleen saapuessani paikalle.
"Sinäpä oletkin tänään seurallinen" sanoin rapsuttaessani sen silkkistä karvaa. Cina oli kyllä mukava hoidokki. Nostin satulan sen selkään ja sain vastaukseni vihaisen vastalauseen.
"Laske se jalka äkkiä alas!" Komensi Cinaa. Cina laski jalan, mutta saman tien se nousi uudestaan ja osui minua reiteen.
"Nyt loppu!" Napautin Cinaa kädelläni ja kiskasin riimunarusta.
"Mitä tapahtuu?" Sami huusi juostessaan luokseni.
"Ei mitään itseasiassa. Laitoin Cinalle satulaa ja se potkas mua reiteen" Kerroin Samille.
"No eihän sattunut?" Sami kysyi huojentuneena.
"Ei, oon melkein jo valmis meneen ratsastaan" huikkasin Samille hänen lakaistessaan käytävää loppuun. Olin vyön jo laittanut kiinni, joten hain oman kypäräni ja vedin suitset Cinan päähän. Se katseli minua isoilla ailmillään ihmeissään, kun laitoin kypärän paremmin päähän. Se alkoi tuuppimaan minua turvallaan.
"No juu juu mennään mennään" sanoin tammalle ja vedin kevyesti sitä ohjista. Cina lähti seuraamaan minua tallin ovelle. Reita tuli juuri kottikärryjen kanssa ovesta ja tottahan kai Cina sitä säikähti.
"Soo jaa tyttö" rauhottelin säikähtänyttä ratsuani ja jatkoin Cinan rauhoittelusta suoraan Reitalle:
"Miten sä voit tulla tänne noin huolimattomasti? Eksä ajatellut et joku voi säikähtää pahastikkin?".
"Älä nyt huuda" Reita rauhoitteli lempeästi jatkaen:
"Mitään kun ei sattunut niin kaikki on hyvin". Yritin rauhoittua ja mietin, että mitäänhän vakavempaa ei tapahtunut.
"Anna anteeksi Reita" pyysin nöyrästi.
"Ei minun olisi pitänyt sinulle huuta" Sanoin vielä lopuksi.
"No ei se mitään" Reita sanoi hymyillen. Reita väisti ja talutin Cinan maneesiin. Jotain se säikkyi matkalla, mutta ei kuitenkaan mitenkään pahasti.
Vein Cinan keskelle maneesia missä kiristin vyön ja menin selkään. Laitoin jalustimet sopivaksi ja kannustin pohkeella Cinan käyntiin. Pyysin sitä kävelemään oikein pitkää ja rentoa käyntiä. Pystyin hyvin myötäämään sitä. Kokosin ohjat sopivan kävelyn jälkeen ja aloin taivuttelemaan Cinaa kumpaankin suuntaan. Eilinen maatyöskentely oli auttanut huomattavasti, sillä Cina taipui oikein kiitettävästi. Hyvien taivuttelujen jälkeen siirsin tamman raviin. Tein ympyröitä ja loivia kiemurauria. Cina nautti työskentelystä. Tein pieniä pidätteitä sisäohjalla, jotta tamma myötäisi vielä lisää niskasta. Vaihdoin suunnan ja tein ympyröitä siihenkin suuntaan. Tein kahdeksikkoa koko maneesin halki ja aina keskellä siirsin käynnin kautta pysähdykseen. Cina työskenteli hyvin takajaloillaan ja kuunteli todella hyvin painoapujani. Olin puolituntia tehnyt ankaraa ravityöskentelyä, joten päätin nostaa laukan.

Cina nosti hyvin ja myötäsin sen pehmeää laukaa istunnallani. Otin aavistuksen kiinni sisäohjalla. Cina asetti hyvin ja jatkoi hyvässä tempossa laukkaamista. Olisi tehnyt mieli sulkea silmät ja matkustaa vain kyydissä. Heräsin todellisuuteen Cinan hypähtäessä sivummalle tasapainoni hieman horjahtaessa. Otin Cinan raviin ja annoin sille aavistuksen pidemmän ohjan. Cina sai vähän venyttää kaulaansa ennen toisen suunnan laukkaa. Kokosin ohjat ja valmistelin suunnan vaihdokseen. Vaihdoin suuntaa täyskaarrolla, josta nostin laukan vähän ennen uraa. Cina laukkasi tähänkin suuntaan hyvin. Ja olin oikein tyytyväinen. Siirsin raviin ja annoin melkein pitkän ohjan. Cina ravasi rennosti, mutta silti niska pyöreänän, jotta sen selkä venyisi hyvin.
"No niin eiköhän riitä" Sanoin siirtäessäni Cinan käyntiin ja taputin sitä kaulalle. Kävelin pitkät loppukäynnit ennen kun käänsin kaartoon. Rapsutin Cinaa vielä oikein kunollla, ennen kun hyppäsin alas selästä.
"Älä viitti Cina, lopeta" Toruin Cinaa sen yrittäessä rapsuttaa päätäänsä olkapäähäni. Löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet vielä maneesissa. Vein Cinan talliin takaisin. Sami oli jonkun hevosen kanssa käytävällä, joten vein Cinan suoraan karsinaan. Purin sen varusteista ja loimitin sille päälle kevyen talliloimen. Jätin Cinan karsinaan kun olin juuri lähdössä kotiin.

Yoruichi ja Cina

8.1.2011 Mitään ei voi tietää etukäteen

Päätin harjata Cinan tänään ulkona. En olettanut, että Cina sekoaisi siitä. Laitoin Cinan kiinni puomiin ja lähdin hakemaan harjoja. Palatessani takaisin Cinaa ei näkynyt missään.
"Cinaaaa! Ciinaaa!" Huusin sitä tallin pihalla. Ja sitten hätäännyin. Juoksin talliin hädissäni etsien jotakin henkilökunnasta. Ensin vastaan tuli Tyler.
"Oh my god! Cina is running out on the yard" Selitin hädissäni Pojalle.
"Ok. Lets Go!" Poika ymmärsi ja lähdi juoksemaan hakemaan auton avaimia. Etsin vielä Reitan mukaan. Poika oli ladossa laittamassa kärryihin heinää.
"Tule Reita, Cina karkasi puomista! " Huusin pojalle.
"Mitä?" Reita kysyi, mutta ymmärsi yskän samantien. Hän juoksi perääni Tylerin autolle ja lähdimme etsimään Cinaa. Ajoimme tallin tietä metsään päin ja näin maassa tuoreita kavionjälkiä.
"Mitä jos joku karhu syö sen" Nyyhkytin hädissäni.
"Ei sitä mikään karhu syö. Ei täällä edes liiku karhuja" Reita yritti lohduttaa.
"Mutta tää on mun syytä" jatkoin.
"Anna olla jo hyvä tyttö. Kyllä se elossa löydetään" Reita sanoi nyt jo vähän varmemmalla äänellä. Ajoimme niityn ohi, eikä Cinaa näkynyt missään.
"Missä se voi oikein olla?" sanoin tärisevällä äänellä. Tylerkin yritti lohduttaa minua, mutta mikään ei nyt auttanut. Halusin löytää Cinan ehjänä. Olimme päässet neepuri tallille kun Tyler huomasi Cinan.
"Look! there she is!" poika huudahti. Hän ohjasi autonsa metsän laitaan ja ryntäsin auton etupenkiltä Reitan yli äkkiä ulos autosta.
"Cinaa!" huutelin tammaa. Se hörähti, mutta ei lähtenyt tulemaan luokseni. Maanittelin Cinaa, mutta eihän sitä edes kiinnostanut. Lähdin kävelemään sen luokse. Se ei kuitenkaan hyödyttänyt sillä Cina käveli vain loitommas minusta.
"Kokeile tätä" Reita heitti minulle pussillisen porkkanoita. Sen jälkeen hän soitti Nicalle, joka odotti jo tallilla Reitaa laittamassa hevosia kuntoon. Rapistelin pussia ja sain Cinan tulemaan lopulta luokseni.
"Hieno tyttö!" Kuiskasin Cinan korvaan ja halasin sitä huojentuneena. Tarjosin tammalle porkkanan ja se mutusteli sen mielihyvin.
"Sain sen!" Huusin pojille jotka seurasivat kävelyäni takaisin tielle.
"Meillä ei oo nyt koppia mukana, joten sun täytyy taluttaa se tallille" Reita sanoi hymyillen tyytyväisenä.
"Ei se mitään. Me nautitaan pikku kävälylenkistä" Hymyilin takaisin Reitalle ja lähdin kävelemään Cinan kanssa kotiin.

Se oli väsynyt. Se puuskutti ja roikotti päätänsä alhaalla väsymykseksi.
"Anna anteeksi kulti" Juttelin sille rauhallisesti laahustaessamme kohti tallia. Tärisin huojentuneena siitä, että Cina oli kunnossa. Mietinmatkan aikana kaiken laista, mitä olisi voinut sattua. Onneksi todella Cina oli kunnossa. Kävely matka kesti melkein 20 minuuttia. Lopulta olin perillä. Laitoin Cinan karsinaan ja harjasin sen hyvin. Juttelin mukavia sille ja se näytti pitävän olostaan seurassani. Reita kävi kysymässä Cinan vointia yhdessä välissä, mutta muuten saimme olla aivan rauhassa. Lauloin kinalle haikeita rakkauslauluja, jotka nyt mieleeni tulivat. Pidin nimittäin paljon laulamisesta. Otin harjat lattialta ja menin pois Cinan karsinasta. Olin palauttamassa harjoja paikoilleen kun Tyler tuli samaan aikaan hakemaan jonkun hevosen harjoja.
"Are you ok?" Tyler kysyi.
"Yes. Everything is ok." Vastasin pojalle. Hän nyökkäsi tyytyväisenä ja jätti minut laittamaan harjoja paikoilleen. Jäin edelleenkin hetkeksi miettimään, että mitä olisikaan tapahtunut, jos Cina ei nyt söisi heiniään turvalliseti ja tyytyväisesti karsinassaan. Sitä ei voisi tietää.

Cina & Yoruichi

Hyvä idea irtojuoksuttaa, varsinkin jos Cinalla on ollut energiaa ja etenkin jos keli on ollut tuollainen. En epäile yhtään, ettei Cina olisi tehnyt yhtään äkkikäännöstä jos sen selässä olisi oltu ja jossain olisi raapinut oksa kattoa. Tosin Cinahan on estehevonen ja tallin parhaimmistoa.. eihän se pitäisi pikkuasioista höpsöttää, mutta ei taida oikein pitää paikkaansa. Cinaahan ei palkintojenjakoon edes pysty viemään kun se riemastuu aploodeista niin mahdottomasti.

Huh, toivottavasti potku ei sattunut. Cinalla on vähän pahoja tapoja ja tammapäiviä, niillehän me ei voida mitään. Muista kuitenkin pyytää apua, jos tuntuu, että tamma meinaa käydä mahdottomasti. Sitähän saa sitten myös kurittaa. Auta armias jos se kolauttaa tallimestaria jalallakaan niin varmasti ei tamma tee sitä toiste.

Ratsastus taisi sujua hyvin? Loistavaa. Taisi mennä huomattavasti paremmin kuin edellisellä kerralla, irtojuoksutuksesta oli siis apua :))

Voi Cina karkulaista! Tuota se ei ole ennen tehnyt, hyvä ettei nytkään käynyt köpelösti. Ehkä parempi hoitaa se omassa karsinassa tai käytävällä. Pihalla on vähän säikäyttäviä elementtejä ja Cina on tunnetusti herkkis.
Mutta hyvä siis että tamma saatiin kiinni ja vahingoittumattomana karsinaan. Muistithan tarkistaa sen hyvin, kun pääsitte tallille?

Ja siis nyt niitä pisteitä, 15p + 16p + 14p

11.1.2011 Teholiikunta

Nica juoksi vastaan, kun hyppäsin äitini autosta ja lähdin suunnistamaan tallille. Nica oli jotenkin hyvin innoissaan.
"Heii" Nica huusi ja huiskutti minulle.
"Heippa!" Vastasin huiskutin myös hänelle. Nica pysyhähtyi ja käv elin hänen luokseen.
"Voisitko tulla mukaani maneesille niin laitettaan sinne pystyyn esterata?" Nica kysyi silmät kiiluen. En ymmärrä kuinka joku voi rakastaa noin paljon hyppäämistä.
"Voin tulla. Kuka hyppää?" Vastasin.
"Ajattelin jos treenaisin Cinaa esteillä ja sitten sä voisit hypätä kans jos haluut" Nica kertoi
"Mä voisin tänään jättää ratsastamatta. Voisin ottaa vaikka kuvia, kun kamera sattuu oleen mukana" Vastasin naiselle ja jäi mietteliäänä tutkailemaan ilmettäni.
"Juu käyhän sekin" Nica sanoi havahtuen haaveistaan. ´Lähdimme maneesille ja siinä matkalla juttelin Nican kanssa Cinan estevarustuksesta, mitkä sille pitäisi laittaa. Nica avasi maneesin oven ja sytytti sinne valot.
"no niin" hän totesi ja jatkoi:
"Voitais laittaa kentälle kahdeksan estettä: kaksi ristikkoa pomppusarjaksi, kaksi okseria ja yksi trippeli, ja sitten kolme pystyä. Pomppusarjan viereen voisi ottaa vielä pari tolppaa ja puomia, jotta siitä saisi sitten muutettua kunnon sarjan".
"Selvä." Vastasin ja lähdin kantamaan tolppia maneesin keskelle. Vähän ajan kuluttua kentän keskellä oli iso puomi- ja tolppavuori.
"Ja sitten alkaa rakentaminen" Nica hihkui. Laitoimme ristikkopomppusarjan kentän pitkälle sivulle, okserin ja pystyn viistosti ovelta katsottuna katsomoon päin. Loput pystyt ja okserin ripottelimme ympäri maneesia sopiviin kohtiin. Ja trippeli pääsi toiselle vapaalle pitkälle sivulle. Rata näytti kieltämättä aika houkuttelevalta, mutta silti mieleni ei tehnyt hypätä.

Otin Cinan tulomatkalla tarhasta. Se oli aavistuksen kärttyinen, mutta suostui tahtooni ja seurasi kiltisti perässä. puomia se tuijotteli mennessään talliin, mutta ajattelin, että se menee varmaankin ohi. Laitoin Cinan käytävälle kun siinä oli tilaa. Vilkaisin uuden tallin puolelle ja näin Reitan siivoamassa karsinoita. Tylerkin oli ilmeisesti jossain, kun sen laulaminen kuului:) Suvia en nähnyt, mutta Nican tullessa käymään vanhantallin puolella, hän kertoi, että Suvi lähti maastoon ajamaan poneilla Jessen kanssa. Nica auttoi minua harjaamisessa ja Cinakin yllättävän hyvin jaksoi olla paikallaan. Vähän sitä mahanalta harjaaminen kutitti, mutta ei kuitenkaan ruvennut potkimaan ja kiukuttelemaan. Kerroin Nicalle harjatessa, että Cinassa ei ollut karkureissun jälkeen ollut naarmuakaan ja tamma voi oikein hyvin. Nica viekä varmisti, että olin tarkastanut Cinan huolella tallille paluun jälkeen. Ja näinhän olin tehnytkin. myös Reita vilkaisi Cinan läpi. Hoidettuamme tamman lähdimme hakemaan varusteita.
"Otetaan Cinalle toi ruskea estesatula ja sitten noi ruskeet suitset tolla vahvemmalla kuolaimella. Niin ja martingaali ja vatsapanssari varuiks." Nica luetteli.
"Ja eikä unohdeta suojia" Tokaisin listan lopuksi.
"juuri näin. Ota ne punertavat uudet estesuojat. Kokeillaan onko ne sopivat." Nica sanoi vielä. Hain punaiset suojat paketistaan ja otin suitset ja martingaalin Cinan paikalta. Nica oli jo mennyt edeltä satulan kanssa ja oli laittanutkin sen jo Cinan selkään.
"Täs on vielä se martingaali" sanoin ojentaessani sen Nicalle.
"Aa. Aivan niin, olin jo unohtanut tuon" Nica sanoi hymyillen. Kokeilin suojia, mutta ne oli aavistuksen liian pitkät.
"Nica, nää suojat on liian isot" totesin diagnoosini jälkeen.
"No voi hitsi!" Nica huudahti jatkaen:
"Ne oli vielä kalliit suojat. No täytyy hakee sitten ne vanhat etu- ja takajännesuojat. nuo olis ollut vaan tehokkaammat". Vein uudet suojat takaisin pakettiinsa ja otin vanhat suojat Cinan korista. Laitoin ne sen jalkaan ja nica lähti hakemaan omia varusteitaan. Laitoin Cinalle suitset ja oli valmiina lähtöön, kun Nica tuli takaisin.

Cina oli oikein rento alkukäynneissä. Säätelin kameraani sopivaksi kentän keskellä ja seurasin tarkasti Nican tapaa ratsastaa. Hän keräili sitten ohjat ja aloitti alkutyöskentelyn cinan kanssa. Cina kuunteli tarkasti naisen kättä ja painoapuja. Ei epäilystäkään kuka oli tämän hienon neidin omistaja. Mietin itsekseni, että menisiköhän Cina koskaan noin hyvin minulla. Nica otti raviin ja alkoi tekemään hyvin asettavia ympyröitä, jotta Cinan kyljet aukesivat hyvin. Hän teki paljon siirtymisiä tamman kanssa ja myös muutamat temmon vaihtelut. Cina näytti parhaansa. Otin paljon kuvia ratsukon alkuverkasta, sillä se oli jo niin hienoa katseltavaa. mitenköhän kävisi esteiden kanssa? Nica istui alas ja nosti laukan. Cina työskenteli kaikilla lihaksilla ja joka solullaan. Se oli kyllä niin hieno tänään. Laukattuaan kumpaankin suuntaan Nica ilmoitti alottavansa pomppusarjalla. Nica nosti laukan ja suuntasi Cinan sarjalle. Tamma jännitti lihaksensa ja valmistautui hyppäämään. Kuitenkin Cina oli vielä näin aluksi epävarma ja se kielsi.
"Nyt kyllä!" Nica komensi ja käänsi sen samantien uudestaan esteelle. Nyt sujui paremmin. Cina hyppäsi ketterän kissamaisesti ensimmäisen ja toisellekkin esteelle se hyppäsi juuri oikeasta kohtaa.
"Hyvä" Sanoin Nicalle.
"Niin oli. Eka hyppy vaan oli aika naurettava" Nica sanoi.
"No ei se nyt niin. Mä sain siitä kuvan" Vastasin naiselle. Cina alkoi kuumua. Se pärski ja Cina joutui pidättämään jo vähän enemmän. Hän tuli pomppusarjan kummastakin suuntaan, kunnes hän pyysi minua muuttamaan sen sarjaksi siten, että ensin on pysty ja sitten vähän isompi okseri. Esteiden korkeus alkoi olla siinä metrissä. Pysty oli vähän matalempi. Cina keskittyi täysin ratsastajaansa ja hyppäsi todella ammattimaisesti ensin sarjan pystyn ja parilla askeleen pidennyksellä he selvittivät sen toisenkin. Sarjan jälkeen Cina heitti pukkia, mutta Nica vaan nauroi ja istui kyydissä.
"Näin se tekee aika usein" Cina huikkasi toisesta päästä nauraen. He vaihtoivat suuntaa ja tähtäsivät sitten trippelille. Se oli vielä matala, mutta pidempi kuin okserit. Cina otti vauhtia ja ponnasi juuri ajoissa ja he liisivät esteen yli. Nica kehui Cinaa rapsutuksella, joka vastasi siihen pukittamalla. He hyppäsivät kaikki esteet ratana peräkkäin ja Cina piti kyllä tästä paljon enemmän, kuin kouluratsastuksesta. ehkä sittenkin hyppäisin Cinalla vielä joskus.
"Nostatko ton okserin 120?" Nica pyysi. laitoin kamerani maneesin reinalle ja kävin nostamassa okserin. Se näytti hurjan isolta, vaikka tiesinkin, että Nica oli hypännyt 160cm. Cina sai hetken huilahtaa, sitten Nica kokosi tamman ja he nostivat laukan. Nica käänsi okserille ja pyynsi kevyellä pohkeella Cinaa säilyttämään hyvää laukkaa. Askel venyi kuitenkin aavistuksen liian pitkälle ja yläpuomi putosi. kipitin nostamaan puomin äkkiä yläös sillä näin jo heidän kääntävän esteelle. nyt sujui paremmin ja Cina hyppäsi täydellisesti.
"Eiköhän sitten riitä." Nica totesi antaen Cinalle pitempää ohjaa ravatessaan. Cina venyi hyvin ja he tekivät todella tehokkaan loppuverkan. Nica siirsi istunnalla Cinan käyntiin ja antoi kokopitkän ohjan.
"Tuutko käveleen meidän mukaan pienen maastolenkin? Voisit ottaa tallista Cinalle viltin sitä varten, ettei se vilustu kun hikihän sille tuli" Nica kysyi.
"juu voin tulla sun mukaan. Lähetään sit käveleen talliin ja otan sen viltin mukaan" Vastasin mennessäni maneesin ovelle. hain edeltä tallista viltin ja jätin kamerani sinne. Heitin sen Cinan selkään ja lähdimme kävelemään. Menimme tietä pitkin kiertävän lenkin, joka kesri 20 minuuttia. Siinä ajassa Cina oli palautunut hyvin.

Tallille Nica ohjeisti kuinka Cina kuuluu hoitaa rankan treenin jälkeen: Se piti harjata painaen piikkisualla, jotta veri lähtee hyvin kiertämään. Sitten kaksiteho linimenttiä etu-ja takajalkoihin ja kylmentävää linimenttiä lavoihin ja takareisiin. Tein niinkuin Nica sanoi ja hän näytti vielä, että missä kaikki lääkkeet ja linimentin säilytettiin. Otin kaksi linimenttipulloa joihin oli merkattu Cinan nimi. Tunnistin ne oikeiksi ja palasin Cinan luokse. Laitoin linimentit jalkoihin ja lavoihin ja sen jälkeen Cina piti topata hyvin. Toppaloimen alle tuli fleese-loimi ja viltti hyvin kaulalle. Toppaloimessa oli myös kaulakappale. Jalkoihin piti kääriä vielä lämpöpintelit hetkeksi aikaa ja ne piti ottaa pois, kun lähtisin kotiin. olin nimittäin sanonut, että en jää iltatallia auttamaan. pyyhkäisin varusteet puhdistusaineella ja laitoin satulaan satulasuojuksen päälle. martingaalit irroittelin ohjista ja kuolaimet kävin pesemässä. olin luvannut tehdä Cinan karsinan, joten tein sen tässä välissä. Hain sinne myös uutta purua. Soitin äitiäni hakemaan ja lähdin ottamaan pinteleitä pois. Huutelin Cinan portille ja laitoin sen kiinni helpottaakseni pinteleitten purkua. Vein pintelit talliin kuivutaan ja vein linimentit vielä takaisin oikealle paikalleen. kuulin auton äänen pihasta ja juoksin autolle sammuttaen tallista valon.

Yoruichi & Cina

12.1.2011 Kevyt palautus eilisen jälkeen

Nica soitti minulle aamulla ja pyysi, jos voisin kävelyttää Cinaa tänään puolituntia niin, että sille tulisi hieroja sen jälkeen. Hieroja tulisi yhdeltä, joten minun piti jo rientää tallille. Hain Cinan heti kun olin tallilla. Se makoili tarhassa, enkä millään olisi viittinyt häiritä sitä. Sen silmät pyörivät sen päässä kun se nousi ärtyisästi ylös maasta.
"No älähän nyt viitti olla tommonen" Sanoin tammalle hymähtäen tyytymättömästi sen ilmeeseen. Tamma tuijotti vihaisesti korvat luimussa. ilmeisesti olin häirinnyt sen kauneus unia. otin sen kuitenkin kiinni ja talutin talliin hoidettavaksi. harjasin sen karsinassa reippaasti sillä kello olikin jo vähän yli puoliyksi. Menin kentälle Cinan kanssa ja lähdin kävelemään oikeaan kierrokseen. Kävelin viisi kierrosta tähän suuntaan ja sitten vaihdoin suunnan. Tein Cinan kanssa pysähdyksiä ja peruutuksi, ettei tamma nyt ihan nukahtaisi. Tein muutamat ympyrät ja muuten kuitenkin kävelin aikalailla uraa pitkin.

Tallin pihaan ajoi herojan auto, joten lähdin Cinan kanssa talliin. Cina säikähti metsässä jotain ja yritti lähteä kösistä.
"Ai tuoko se hierottavani on?" Hieroja kysyi hymyillen lempeästi ja ymmärtäväisesti Cinalle.
"No totta kaihan sinun pitää metsää peltä, ne ovat kieroja ja pelottavia paikkoja" Hieroja jutteli Cinalle sen rauhoituttua.
"Oletko sinä Cinan hoitaja?" Hieroja kysyi minulta.
"Olen." Vastasin hierojalle.
"selvä. Nica sanoi että sinun täytyisi olla Cinan luona hieronnan ajan ja viedä se sitten pois." Hieroja sanoi.
"juu niin ajattelinkin tehdä" vastasin naiselle ja lähdimme talliin. Laitoin Cinan kiinni käytävälle ja hieroja aloitti työnsä. Cina ei ollut hirvittävän jumissa oikeastaan mistään, mutta pari paikkaa olivat kipeämmät.
"No niin, valmista tuli" Hieroja ilmoitti noin tunnin kuluttua. Laitoin Cinalle loimen ja vein sen takaisin tarhaan. Huomasin, että sen karsinaa ei oltu vielä tehty, joten tein sen mieluusti, ennen lähtöäni. pikkusiskollani, kun olisi tänään synttärit ja minun piti leipoa. suunnittelin kakkua siivoessani. Ja olinkin äkkiä valmis ja mielessäni oli hieno suunnitelma kakusta jonka tekisin. Isäni hakisi minut tänään, sillä äiti suunnitteli juhlia. Hyppäsin autoon ja heilutin vielä ikkunasta reitalle joka tuli juuri maastosta vaalean hevosen kanssa.

Yoruichi & Cina

Hyvää, huolellista työtä Cinan kanssa. Vielä kuitenkin pieniä neuvoja: Annetaan vaan Cinan olla sisällä ratsastuksen jälkeen, ainakin siihen asti, että se kerkeää kuivua. Jos sinun pitää lähteä ennen sitä, niin huikkaat vaan jollekin työntekijälle, että vievät Cinan ulos kun se on kuiva. Sisällä on helpompi ottaa pintelit ja muut pois, jos niitä tarvitsee purkaa

Raapustelen tässä nuo valmennuskommentit loppuun ja rupean sitten miettimään hoitajien estetuntia. Jos intoa tulla mukaan, niin sitten ilmottautumaan, kun saan kutsun aikaiseksi :)) Se ilmestynee tuonne tunnit-osioon.

Vähän kehitysideoita tekstiin/huomioitavaa, lähinnä 'kieliopista' (okei.. huono sana mikä lie suomeksi sitten oikeasti :D)
Eli puheen jälkeen ("puhe") seuraava sana pienellä alkukirjaimella (jos ei erisnimi), pisteen jälkeen iso alkukirjain
Ja sitten nica pienellä Joo, ei pakko. Mutta mä miellän sen kirjoitettavaksi pienellä n:llä. Näyttää jotenkin kömpelöltä, kun se on Nica eikä nica

Pisteitä 17p + 11p