Milan ja Vertin päiväkirja

Milan touhuja Vertin kanssa.

Kuvaus: 24-vuotias naikkonen tottelee nimeä Mila. Tummat hiukset ja siniset silmät omaavalla Milalla on kokemusta hevosista, sillä hän on ihan pikkutytöstä asti ollut tekemisissä jos jonkinlaisten kaviojalkaisten kanssa. Huumorintajuisella Milalla on ns. huonoja päiviäkin, jolloin kaikkien naamat ärsyttää ja ärräpäät lentelevät. Onneksi hevosten seura saa Milankin känkkäränkät laantumaan nopeasti...

Minulla on aika nyt niin kortilla että päätin että en nyt enää valitettavasti anna hoitajille kommentteja. Te hoitajat voitte pitää itse kirjaa hoitomerkinnöistänne jos vielä haluatte jatkaa hoitamista.

Maanantai, päivä jolloin elämä hymyilee ja tulevaisuus näyttää kirkkaalta kuin aamunkoi. Ja PAH! Lunta tuli vaakasuorassa, talvitallikenkieni pohjaan oli ilmestynyt reikä jonka seurauksena vasemman jalan sukkani oli heti kuin uitettu rotta (haisikin varmaan yhtä pahalta), päätä särki ja rakas Fiat Puntoni oli sanonut sopimuksensa irti keskellä vilkasta risteystä.

Mahtavan päivän suorastaan kruunasi se, kun Vertti päätti saada käytävällään sen kuuluisan vetopaniikkikohtauksensa ja samalla hetkellä kun riimu räsähti rikki, Reita avasi tallin ulko-oven eikä aikaakaan kun ori pyyhälsi pitkin tallipihaa lumituiskun keskellä. JES!
Onneksi Jesse kuitenkin ilmaantui paikalle ja sai "oman" kullannuppunsa vaivatta kiinni. Minua Vertti kyllä juoksutti ties missä umpihangessa. Hyvähän sen on niillä koikkajaloillaan mennä pehmeässä lumessa, mutta minä persjalkainen ihminen melkein hukkuin lumihankeen siellä tarpoessani. No, en ehkä ihan, mutta melkein.
Voi sitä kiroilun määrää...

- LUMIHIRVIÖ! Suvi räkätti p*skaisesti, kun marssin Vertin ja Jessen vanavedessä talliin. En kai? Lunta oli päässyt niin kenkien sisään (kyllä, sukkani olivat entistä enemmän uitettuja rottia), niskassa tuntui valuvan iso lumiköntti pitkin selkärankaa, huppu oli täynnä lunta ja pipokin vinksotti päässä miten sattuu. Toinen hanska oli uponnut ties minne, kai se kevään tullessa löytyisi...
- Siellä se Mila kroolasi, ku minä tän Vertin kiinni nappasin, Jesse vinoili.
Mulkaisin tätä vihaisesti ja puistelin enimmät lumet pois päältäni.
Vertti katseli minua jo karsinastaan sen näköisenä, ettei koskaan mitään pahaa olisi tehnytkään. Jos hevonen olisi voinut nauraa pilkallisesti, Vertti olisi tälläkin hetkellä räkättänyt vedet silmissä.

nica sentäs YRITTI näyttää vakavaa naamaa komentaessaan minua kotia vaihtamaan vaatteita.
- Ettet vain vilustu...
Kai se sitten piti lähteä. Kuuma suihku tekisi kyllä poikaa! Sitä ei ollut kiistäminen, todellakaan.
Soitin ukolleni että tulee minua noutamaan. Siinä pihalla seistessäni kuvittelin olevani kuumalla hiekkarannalla Karibian auringon alla, jossa puolialatomat komeat miehet tarjoilivat herkullisia drinkkejä (sekä silmäniloa).
Sekin haaveilu loppui siihen kun Reita viskasi minua lumipallolla takaraivoon. Olisin huutanut tämän perään ties mitä solvauksia, ellei armas Joonakseni olisi kurvannut paikalle valkoisella peltilehmällään...

Ehkä ensi kerralla sujuisi paremmin...


// pahoitteluni tarinan viipymisestä sekä lyhyestä kirjotuksesta. On ollut muita kiireitä niin ei ole muutenkaan ehtinyt syventymään bittiponeiluun.