Jaden ja Nedin päiväkirja

"ÄITIIIII! ARVAA MITÄ!?!?!" huusin aamu seitsemältä.
"mmmm.. mitä ny... eksää tajua et mää.. Huaah... yritän nukkua?" äiti sai sanotuksi peiton alta, ja käänsi kylkeä.
"Noku sieltä Mêl Serenistä tuli viesti et me voiaan viiä Nedi sinne jo..." sanoin.
"No ei vielä! Mää nukun ainaki pari tuntia vielä..."
"hmph. Je... Eiku, mää lähetän viestiä sille Nedin nykyselle omistajalle?"
"Lähetä sitte..."

Nedihän ei vielä kokonaan minun ollut, vaan asui vielä vanhalla, tai miksi sitä "tämän hetkistä" omistajaa sanotaankaan? Tamma olisi minun vasta kunhan hakisimme sen pois sieltä. Ajattelin koko aamun, miten vielä jonkun aikaa sitten kävin kaksi kertaa viikossa ratsastuskoulun tunneilla? Hah! Nyt saisin olla vaikka joka päivä tallilla.
Menin lukemaan viestiä, jonka ilmoitusääneen aamulla heräsin, tai noh, Kellohan oli nyt 07.12...
"...Moi! Voit tuoda tammasi tänne, kysy apua jos et tiiä minne laittaa sen. T.Nica..." luin viestin ääneen.
Laitoin WhatsApp viestiä kaverilleni, joka myös harrasti ratsastusta, että tänään se olisi minun.

Loput perheen jäsenet heräsivät noin kello kymmenen aikoihin.
Kun vihdoin ja viimein he olivat suurin piirtein valmiina lähtöön, aloin vetää ratsastushousuja jalkaan, Rabbe tuli nuuhkimaan ridakamppeitani, ja tunki päänsä kypäräni sisään, missä hanskani olivat. Tanskandoggi häipyi huomaamattomasti, ja en välittänyt mitään tuosta.
"Pitää lähtä, ku kaheltatoista piti olla hakemassa sitä hevosta." Äiti hoputti.
"Joo joo! Oota ny ku mun pitää pukea saakeli!" tiuskaisin.
"Mää käyn tossa pihalla..." äiti sanoi.
Ärsytti kun se sanoi menevänsä pihalle, vaikka tiesin ihan hyvin että se menee polttaan röökiä...

Kun tämä astui sisälle ja piti ovea raolla, Rabbe tuli eteiseen ja halusi pihalle, sillä oli jotain suussa, ajattelin että se oli sen lelu jonka se halusi haudata or something...
Äiti päästi sen hetkeksi pihalle, ja se kävi viemässä lumeen lelunsa. Otin hanskat kypärästäni ja aloin puke niitä päälle äidin hoputtaessa koko ajan.
"Missä mun toine hanska on!?" älähdin.
"No mistä minä tiiän? Nopiasti nyt meillä on kiire!"
"Hitto! Rabbe otti sen, se vei sen pihalle!"
"Eti se" äiti komensi.

Juoksin pihalle ja etsin hanskaa joka paikasta, kun vihdoin se löytyi Raben tassunjälkien avulla.

--

Perillä Nedin kotipaikassa oli paljon erilaisia hevosia. Tunnistin kuitenkin Nedini pihalta. Se oli hoitopuomissa kiinni, ja sen varusteita oli pitkin hoitopuomia. Joku nainen seisoi suitset ja monta muuta tavaraa käsissään pihalla.
"Terve. Tuossapa olis tuo hevonen." Naikkonen sanoi.
Äiti keskusteli naisen kanssa Nedistä, sillä välin kun itse menin katsomaan itse hevosta.
Tamma oli täydellinen.
"Missä teiän traileri on?" kuulin naisen kysyvän.
Seurasi hetken hiljaisuus.
"Niin, tuota eihän meillä oo traileria..." äiti sanoi.
"Ai-jaa... No tehään nii että otatte tästä tämän meiän traikun ja palautatte sen meille sitten."
"Joo tehäänpä nii." äiti sanoi.

Lastasimme Nedin ja valtavan tavara määrän traileriin, ja lähdimme kohti Mêl Sereniä.

--

Perillä näin tarhoja, joissa oli komeita puoliverisiä. Ainakin täällä oli siistimpää kuin siellä mistä haimme Nedin, ja hevoset näyttivät hyvin hoidetuilta.
Talutin tamman tallipihaan ja mietin minneköhän tuo pitäisi viedä?
Lähdin kävelemään sen kanssa jotain rakennusta kohti, ja huomasin että se oli maneesi. Koputin oveen ja astuin sisälle. Siellä oli joku ratsastamassa. Esteitä, ja isoja esteitä hyppäsivätkin.
"Anteeks, mä oon Jade, ja mun piti tuua tää mun hevonen tänne tänää...?" Sanoin epävarmasti.
Ratsastaja pysäytti hevosensa ja katsahti minuun.
"Öö.. Tota joo... Nica puhukin jottai.. Pistä se tuohon maneesitallii siellä joku auttaa." ratsastaja vastasi ja tämä oli poika.
Lähdin taluttamaan Nediä ulos, kunnes poika huusi vielä jotain:
"Ja mä oon muute Jesse! Ja tää on Vertti, tallin paras hevonen! Ja sinne maneesitalliin mennään tuosta." Poika sanoi ja osoitti ovea maneesin sisällä.
"Aa, okei." vastasin hieman oudoksuen ja talutin Nedin ovelle.

Maneesitallissa oli joku blondi poika, joka lakaisi hieman tympääntyneenä tallin käytävää.
"Ööh.. Moi, mihin mä voisin laittaa tän?" kysyin tuolta.
Tämä korotti katseensa maasta ja tutkaili meitä sanomatta mitään.
"Sorry, I can't speak finnish."
"Ööh... Okay, Where.. I can... Put... my horse? kysyin epäröiden. En osannut englantia kunnolla, ranskassa kun sitä ei tarvinnut opiskella.
"Oh.. You can put it here." Poika hymyili ja näytti minne voisin tammani laittaa.
"Thank you" Kiitin ja jätin Nedin karsinaansa.

Kipitin hakemaan sen varusteita, kunnes näin taas sen Jessen joka talutti nyt Verttiä talliin päin.
"Löytykö apua?" tuo kysyi.
"Joo. Joku Englantia puhuva autto mua."
"Nii se Tyler." Poika sanoi hieman matalalla äänen sävyllä ja mutisi jotain matkalla.

Vein Nedin varusteet paikoille, minne Tyler neuvoi ja kuvasin tammaa sen karsinassa jonkin aikaa. Istahdin sen hoitopakin päälle, ja laitoin hyvän kuvan Instagramiin.
"hästääg tässäseon, hästääg myhorse, hästääg..." mutisin, kunnes joku heilutti kättään puhelimeni edessä.
"Kuules instafeimi, sun satulas on Vertin satulatelineessä!" Jesse älähti.
"Ai... No se Tyler käski laittaa sen siihen...?" sanoin hämmentyneenä.
"No se onki semmone! Tuu ny kattoon mihi se kuuluu." Poika käski.
Lähdin seuraamaan tuota satulahuoneeseen, jossa jouduin pitämään Vertin satulaa, kun Jesse siirsi Nedin estesatulan meidän koulusatulan päälle.
"Paina ny mielees et se on tossa." Poika sanoi ja hymähti.
En vastannut mitään. Naurahdin vaan kun se lähti.
Menin silittämään vielä Nediä, ja toivoin tapaavani Nican.
"Hei Jesse!" huusin.
"No mitä?" tuo vastasi.
"Tiiäksää missä toi Nica on?"
"Varmaa uuessatallissa." Jesse vastasi.
"Ja missähän se on?" kysyin.
Poika lähti kävelemään, ja tajusin seurata sitä. Se vei minut johonkin talliin, jossa ei hevosia ollut, mutta mustahiuksinen nainen putsasi karsinaa.
"Nicaaa! Tää on ny se Jade-Eerin." Poika kailotti.
"Ai Mooi!" Jesse painu helvettii huutamasta, muutenki pääkipee!" Nainen karjaisi Jesselle, joka raahautui silmää iskien pois.
"Moi, mää nyt toin sen hevosen tänne." Sanoin varovasti ja hymyilin.
"Joo, kiva." Nainen sanoi hymyillen leveästi takaisin ja jatkoi karsinan putsausta.
"Auttoiko ne pojat sua?" Nica kysyi.
"Joo autto ne." vastasin hymyillen ja jätin naisen tekemään töitään.

Lähdin sitten kohti bussipysäkkiä minkä näin vähän matkan päässä, ja odottelin sen saapuessa, selatessa instagramia samalla.

Istuskelin aamu kymmeneltä puhelin nenän edessäni toimiston lattialla.
Nedi oli kotoutunut toivon mukaan hyvin, näin some friikin näkökulmasta ainakin, tai mitä ne "instafeimit" tallijutuista tietää, Jessen mukaan.
Hevoset oli pihalla, ja pitäisi kai puhdistaa karsinoita, sen sijaan kuin istua nörttäämässä. Kyllä se voi vielä odottaa.
"ONKS TÄÄLÄ KETTÄÄ?" kuulin tutun, epätoivotun äänen.
Jesse oli tällä hetkellä viimeinen henkilö kenet halusin tavata. Kottikärryt ja talikko seisoivat käytävällä, odottamassa aktiivistumistani.
"Ooksää tullu hulluks!?" Poika huudahti huomatessaan minut.
Kohotin katseeni, ja katsoin poikaa kummissani.
"Mites nii?" kysäisin.
"Aaa, ei mitää... Aattelin vaa et kirjotaksää päiväkirjaa, mut eei. Korkeintaan instafeimin päiväkirjaa." Poika ivasi, ja kuin kiusaamalla minua se otti kännykkänsä ja tunki sen silmiensä eteen.

Lapioin omasta mielestäni suuren paskakasan kärryihin, kunnes minulle tuli ilmoitus puhelimeen.
"Noin kauan some-friikki voi tehdä kunnon töitä, ennen kui tarvii taas ruveta nörttäämään!" Poika räkätti.
"Heh heh." tuhahdin ja vilkaisin puhelintani.
Jesse itse oli kasannut mäen nyppylän minun vuoreeni verrattuna. Katsoin hetken poikaa kun se keräsi kikkareita. Pakko sanoa että oli se ihan reipas tekemään tallihommia. Kuinkahan monesti Nica oli sille kirkastunut että se oli saatu noin reippaaksi?

Kävin nakkaamassa muutamaan tarhaan heinät, ja kävin katsomassa omaa kullannuppuani. Tamma mussutteli heiniään, mutta huomattuaan minut se käppäili portille. Rapsutin tammaa, ja päädyin siihen että ottaisin sen sisälle. Otin heinät kainaloon, ja lähdin riimusta taluttaen talliin neidin kanssa. Näin jälleen Jessen matkalla. Mitähän pilkkaa se nyt keksisi?
"Mikäs linnunpelätti se sinä oot?" Poika käkätti.
"No katoppa vähän mitä itelläs on päällä?" Huomautin ja poika rupesi kaivamaan persettään.

Tallissa joku brunette harjaili tammaansa.
"Moikka" tervehdin iloisesti naista.
"Mooi, kukas sää oot? Ei olla ennen tavattu." nainen hymyili.
"Juu, mää oon Jade, tai siis Jade-Erin, ja tää on Nedi." vastasin hymyillen takaisin.
"Okkei, nätti tamma! Se ei taida ollakkaan näitä suomenpuoliverisiä?" Nainen kysäisi.
"Joo, ei. Tää on Holsteini." kerroin.
"Okei, mää oon muuten Heidi, ja tää on Lea, meikäläisen silmäterä." nainen naurahti.
"Seki on aivan ihana!" kehaisin tuon tammaa.

Pyysin naista lähtemään kuvaamaan minua ja Nediä maastoon. Tuo aikoi lähteä.
Otin riimun ja narun mukaan, ajattelin ratsastaa ilman varusteita. Heidi neuvoi missä pelto olisi, ja tuo punttasi minut tammani selkään.
Kävelin ja ravailin rennosti, tamma tarpoi lennokkain askelin uppohangessa, ja esitteli muutaman loikan.
Lensin kerran, kunnon loikalla, kun menin ilman käsiä ravia, mutta tamma innostui laukkaamaan. Onneksi oli pehmeä pudotus ja neiti jäi odottamaan.
"Mää taian ottaa tavaksi lentää tänne hankeen, siis tää on hauskaa!" huudahdin ja käännyin naistensatulaan kun olin taas tamman selässä.
Liu'uin tahallani alas, ja totesin ettei se enää niin hauskaa ollut.
Otin riimun pois ja kävelin hetken ilman varusteita, pitäen harjasta kiinni. Tamma oli kuuliainen eikä pahemmin sinkoillut.

Lähdimme pian takaisin tallille. Jätin tammani talliin ja lähdin kotiin.



Tuossa oli yksi parhaimmista kuvista :). Sori huono laatu!

Moikka! Valitettavasti joudun ilmoittamaan että siirrän Nedin toiselle virtualityypilleni, joten tamma ei enää asustaisi täällä
Me lopetetaan, ennen kuin oikeastaan aloitettiinkaan.
Mutta se pieni aika, mitä me täällä saimme viettää, oli huippua! Kiitos siitä :).

Okei