Estevalmennus 9.10.10

Mêl Seren järjestää estevalmennuksen nimilistaan/tarina muodossa. Valmennukset pitää Sami.

Ryhmät:
Ryhmä 1 A.
- 2-4 ratsukkoa
- Yksi paikka varattu ML:n väelle
- Nimilistaan
- Taso: Ratsukko kohtainen (laitan hevoset ryhmiin tason mukaan)

Ryhmä 1 B.
- 2-4 ratsukkoa
- Yksi paikka varattu ML:n väelle
- Nimilistaan
- Taso: Ratsukko kohtainen (laitan hevoset ryhmiin tason mukaan)

Ryhmä 2
- Rajattomasti osallistujia, jaetaan sitten vaikka kolmanteen ryhmään
- Tarina, lähetä tarina osallistumisen yhteydessä!
- Aiheena suhteutetut linjat (suorat ja kaarevat), perusratsastus
- Taso: Kaikentasoiset

Osallistuminen:
Ryhmä 1 tai 2
nimi - Hevonen (http:// VÄLI JÄTÄ 1 W pois! ww.hevosen osoite.com) (huom. muuten ei näy) - TASO Re
- Osallistuvilla hevosilla tulee olla luonne!

Osallistujat:
Ryhmä 1 A
Diamonte - Starz Barrier (http://www.lumipantteri.net/sintti.html) - 160 cm
Sintti näytti alkuverryttelyissä todella jähmeältä ja haluttomalta liikkumaan eteenpäin. En kuitenkaan puuttunut asiaan vielä, vaan annoin teidän verkata ihan omaan tahtiin ja seurasin työskentelyä kentän laidalta.
Kun aloittelimme yhdessä koko ryhmän kanssa, huomautin Diamontelle, että hän voisi ratsastaa Sinttiä hitusen eteenpäin. Hevosen liikkeet piti saada rennoiksi ja eteenpäinpyrkiviksi. Silloin esteetkin onnistuisivat helpommin. Rytmi, rytmi, rytmi.
Alkuverryttelynä meillä oli ensin puomitehtäviä ja sen jälkeen tulimme muutaman kerran pikkupystyä ja sitten nostin pystyn 100cm korkuiseksi. Tulimme metrin pystyn muutaman kerran ja hyppäsimme sitten edelleen verryttelynä 100cm okserin muutamaan kertaan. Kaksi hyvää, onnistunutta hyppyä jossa puomit pysyivät ylhäällä.

Sitten oli pienen levähdystauon paikka. Hevoset saivat vähän huilata, ennen kuin aloitimme todellisen ohjelmamme. Tänään oli vuorossa rataharjoitusta, koska en tunne hevosia niin hyvin että voisin auttaa niitä juuri vaikeissa asioissa. Radalla näkisimme hevosen ja ratsastajan hyvät sekä huonot puolet. Sitten niitä olisi helppo kommentoida ja ehottaa miten tehdä asioita toisin.

Sintti aloitti radan. Radalla oli 9 estettä ja uusintaa ratsastaisimme myöhemmin, jos ratsastajat niin haluaisivat.
Rata oli alkuun reilun metrin korkeudessa. Sintti oli lämmennyt huomattavasti päästyään hyppäämään ja se liikkui jo paljon energisemmin eteenpäin. Alku lähti liikkeelle hyvin. Sintti oli varovainen jaloistaan ja vaikka esteet eivät olleet liian korkeita, se hyppäsi silti, eikä vain laahustanut yli. Ratsastaja joutui välillä ottamaan jopa hieman kiinni, jotta ratsu sopi suhteutettuihin väleihin. Sarjalla sarjan B-osa tuli alas. Syynä oli se, että A-osan hyppy tuli hieman liian juureen ja välissä Sintin piti rynnätä eteenpäin, että väli ei jäänyt liian pitkäksi. Samalla hevonen muuttui pitkäksi, eikä varonut enään jalkojaan. Kahdeksas pysty ja siitä 6 laukkaa viimeiselle okserille menivät hyvin, kun rytmi oli taas löytynyt.

Tulimme radan vielä toiseen kertaan. Nyt nostin korkeuksia hieman, mutta en laittanut esteitä maksimikorkeuksiin. Koko ryhmä tuli radan 150cm korkuisena.
Sintti oli jälleen kerran vuorossa ensimmäisenä. Nyt muistutin Diamontea tarkkaavaisuudesta tullessa sarjalle. Lisäksi pitkillä reiteillä oli tärkeää ratsastaa hevosta, eikä jättää sitä vain laukkailemaan yksinään. Jos hevosen päästi pitkäksi, niin se vaikuttaa heti seuraavaan esteeseen.

Lähditte radalle. Alku oli jälleen loistava, tarkkoja lähestymisiä ja tasainen rytmi. Laukka pyöri, eikä hevonen päässyt pitkäksi edes pidemmillä laukkapätkillä. Kun tulitte sarjalle, katsoin hetken, että teette saman virheen kuin edellisellä kierroksella. Sain kuitenkin tuotua Sintin ihan hyvää paikkaan, josta hevosen oli helppo lähteä sarjalle. Sintti kuitenkin toisti edellisen ryntäyksensä ja sarjaväli jäi lyhyeksi. Kaadoitte koko B-osan, mutta huusin teille, että jatkakaa rataa. Viimeinen pysty ja okseri olivat hieman haparoivia, mutta pääsitte niistä kuitenkin yli.

Lopuksi korjailimme lyhyillä pätkillä rataa. Sintti tuli vielä sarjan, pystyn ja viimeisen okserin. Kun Diamonte teki pidätteen heti A-osan jälkeen, Sintti jaksoi odottaa ja B-osasta suoriuduttiin kunnialla. Nyt Sintti oli kuitenkin huolimaton okserilla ja se pudotti taemman puomin. Sarja oli kuitenkin mennyt hyvin, joten jätimme hyppelyt siihen. Loppuverryttelyt tehtiin omaan tahtiin.

Meym - Nothing Compares (http://www.ulapalla.net/fubar/nocs.html) - 160cm
Alkuverryttelyt tehtiin ihan omalla tavalla, jotta näin miten hevoset toimivat ratsastajiensa kanssa. Nocs näytti heti alussa todella energiseltä ja reippaalta tammalta. Lisäksi se oli hyvin sulavaliikkeinen ja elegantti.
Aloittelimme sitten yhteiset alkuverryttelyt. Nocsin vauhtia sai jopa välillä hieman hiljennellä, sillä tamma näytti oikeasti siltä, että se oli menossa joka suuntaan samaan aikaan. Puomeilla mentäessä tamma ei koskenutkaan yhteenkään puomiin ja se astui ravipuomien yli isoilla askeleilla. Nopealiikkeinen ja nopeajalkainen.
Puomejen jälkeen oli esteiden vuoro. Alkulämpässä tulimme ensin pikkupystyä muutaman kerran, sitten nostin pystyn metriin ja tulimme sen muutaman kerran. Sitten suunnan vaihto ja okseri toiseen suuntaan muutamia kertoja. Olin oikeastaan todella hämmästynyt Nocsin tyylistä. Olisin voinut arvata, että se hyppäisi hyvin liioitellusti ja varovaisesti, mutta oikeastaan tammalla oli taas vauhti päällä ja se hyppäsi hyvin nopeasti ja oli vähän aikaa ilmassa. Toki se oli hyvä piirre estehevoselle, mutta liian varomaton hevonen saattaisi aiheuttaa monia pudotuksia juuri sillä tavalla.

Sitten oli pienen levähdystauon paikka. Hevoset saivat vähän huilata, ennen kuin aloitimme todellisen ohjelmamme. Tänään oli vuorossa rataharjoitusta, koska en tunne hevosia niin hyvin että voisin auttaa niitä juuri vaikeissa asioissa. Radalla näkisimme hevosen ja ratsastajan hyvät sekä huonot puolet. Sitten niitä olisi helppo kommentoida ja ehottaa miten tehdä asioita toisin.

Nocs oli radalla toisena. Aloituskorkeus oli noin metrin tuntumassa ja radalla oli 9 estettä.
Meym ja Nocs lähtivät radalle suhteellisen rauhallisessa laukassa. Meym oli saanut tammaa vähän rauhoiteltua ja se malttoi jopa odottaa, kun ratsastaja pyysi sitä odottamaan.
Toisen esteen jälkeen Nocs kuitenkin päätti, että mitä tässä turhaan enää odotellaan ja tamma lähti hieman reippaammin liikkeelle. Sen jälkeen ratsastajalla oli täysi työ saada hevonen taas kuriin ja nuhteeseen. Onnistuminen oli kuitenkin erävoitto. Sarjalle tultiin hyvin ja se meni sujuvasti. Sarjan jälkeen Nocs halusi taas rynnätä, mutta Meym oli valppaana. Pysty ja viimeinen okseri mentiin hyvin. Viimeisen esteen jälkeen Nocsin oli aivan pakko tehdä pukki, mikä näytti naurattavan ratsastajaakin.

Tulimme radan vielä toiseen kertaan. Nyt nostin korkeuksia hieman, mutta en laittanut esteitä maksimikorkeuksiin. Koko ryhmä tuli radan 150cm korkuisena.
Nyt oli tarkoitus vähän rauhoitella Nocsia, mikä luultavasti onnistuisi paremmin, kun tamma jaksaisi vähän keskittyä isompiin esteisiin.
Niinhän siinä kävikin. Tamma oli paljon keskittyneempi ja jätti pahimmat ryntäilyt sikseen. Nocs oli tarkka ja varma. Vaikka muutama lähestyminen menikin vähän pipariksi (jäi todella kauas) Nocs hoiti homman kotiin ja selviytyi radasta ilman minkäälaisia ongelmia.
Lopuksi tulitte vielä viimeisen linjan, jonka nostin nyt sitten kymmenen senttimetriä ylöspäin. Se meni hyvin.
Loppuverryttelyt mentiin omaan tahtiin. Nocsilla näytti silti olevan todella paljon virtaa ja tamma järjesti säikkymiskohtauksen maneesin päässä.

Pihlaja - Usvametsän Sweet Rocket (http://www.overofatlantic.net/rossu.htm) - 160cm
Rossu oli ihan tahdikkaan näköinen neitokainen, kun se lähti ravailemaan maneesissa. Pihlaja ratsasti tammaa erilaisilla tehtävillä, eteenpäin, ympyrät, taivuttelut.. testaili jarrut ja kaasun ja kaikki näytti toimivan hyvin. Rossu näytti hyvin kokeneelta esteratsulta ja sitä se olikin, tai näin Pihlaja minulle sanoi, kun kysäisin. Hyvä niin. Kunnon hevosella oli helppo opetella itse ja viedä itseään eteenpäin. Nuoria kouluttaessa se ei niinkään onnistunut.
Omien ravi ja laukkalämppien jälkeen aloitimme yhdessä puomeilla ja pikkuesteillä. Pikkupystyä tultiin ensin muutamia kertoja ja nostin sen sitten metriin. Tulimme senkin muutamia kertoja, jotta saatiin pari hyvää ja sujuvaa hyppyä alle. Rossu oli vähän turhan flegmaattinen, joten pyysin Pihlajaa ratsastamaan sitä vähän isompaan ja tahdikkaampaan laukkaan. Vauhtia ei tarvinnut lisätä.
Sitten toiseen kierrokseen metrin okseria muutaman kerran. Rossu otti vähän ilmavaraa esteeseen ensimmäisellä kerralla, mutta toine kerta meni paljon paremmin.

Sitten oli pienen levähdystauon paikka. Hevoset saivat vähän huilata, ennen kuin aloitimme todellisen ohjelmamme. Tänään oli vuorossa rataharjoitusta, koska en tunne hevosia niin hyvin että voisin auttaa niitä juuri vaikeissa asioissa. Radalla näkisimme hevosen ja ratsastajan hyvät sekä huonot puolet. Sitten niitä olisi helppo kommentoida ja ehottaa miten tehdä asioita toisin.

Kolmantena saimme radalle Rossun. Korkeus oli jotain metrin luokkaa näin aluksi ja esteitä oli yhteensä 9 kappaletta.
Rossu oli yllättävän rauhallinen. Se ei hötkyillyt turhia, vaikka laukka olikin iso ja hevonen oli reipas. Reipas ei kuitenkaan tarkoittanut ryntäämistä. Esteet menivät ihan todella tyylikkäästi. Rossu ei koskenutkaan puomeihin ja pelasti ratsastajan yhdestä huonosta lähestymisestä. Sarja meni hyvin ja suhteutetuille tuli sopivat määrät laukkaa. Todella tasapainoinen ja suhteellisen rauhallinen rata. Pihlaja oli itsekin todella hämmästynyt, miten hyvä Rossu oli ja että se oli niin rauhallinen.

Tulimme radan vielä toiseen kertaan. Nyt nostin korkeuksia hieman, mutta en laittanut esteitä maksimikorkeuksiin. Koko ryhmä tuli radan 150cm korkuisena.
Rossu ja Pihlaja lähtivät radalle kolmantena, hyvän levähdystauon jälkeen. Rossu oli samanlainen, todella rauhallinen. Tai ehkä se vain näytti rauhalliselta edellisen ratsukon jälkeen. Rossun laukka oli kuitenkin niin iso ja matkaavoittava, että veikkaisin hevosen vievän voiton pienemmästä ja 'vauhdikkaamman' näköisestä hevosesta oikealla radalla.
Jos pitäisi sanoa jotain huonoa toisesta radasta, niin se saattaisi olla se, että ratsastaja teki hieman liian pieniä teitä. Perusradalla saa tehdä oikein kunnon reitit, jos minimiaika ei ole mikään hyvin tiukka. Näin voi varmistaa, että saa esteille suorat lähestymiset ja aikaa tuoda hevosen esteille kunnolla. Varsinkin jos hevosessa on turhan paljon vauhtia, niin sitä saa rauhoiteltua kulmissa ja kaarteiden aikana.
Lopuksi tulitte viimeisen pysty okseri linjan korotettuna 160cm korkuiseksi.

Ryhmä 1 B
Reita - Borislav VB (http://www.veritiara.org/boris/) - 120cm
Reita toi maneesiin aivan uuden tuttavuuden. Hevonen näytti kiinnostuneen hieman enemmän maneesin laidalla olevasta takista, kuin ympärillä pyörivistä hevosista. Takkia se sitten jäikin nuuhkimaan ja mulkoilemana, kun Reita kipusi ratsunsa satulaan.
Alkuverryttelyt mentiin ihan omaan tahtiin. Seurailin vähän kaikkia ratsukoita ja katselin miten parit toimivat yhteen. Millainen vaikutus ratsastajalla oli hevoseen ja toisinpäin. Alku näytti lupaavalta. Samalla vaihdoin vähän tehtävää, emme nimitttäin menisi samaa tehtävää kuin edellinen ryhmä.
Kun jokainen oli hoitanut alkuverryttelyn, niin tulimme yhteiselle tehtävälle. Ensin jumppaa, sitten vähän kolmoissarjaa, muutamaa yksittäistä estettä, muuria ja lopuksi lyhyt rata.

Aloitimme siis jumpasta ja Boris sai tulla ensimmäisenä. Hevonen liikkui hyvässä laukassa, ei liian kovaa eikä liian hiljaa. Takajalat polkivat alle ja laukka pyöri. Se oli hyvä.
Kolme innaria meni hyvin, yksi laukka, pysty, kaksilaukkaa ja okseri. Ei ongelmia. Boriksen hypyt näyttivät helpoilta ja eihän estekorkeuttakaan ollut kuin 70cm viimeisellä okserilla. Innarit ja pysty olivat paljon pienempiä.
Tulimme saman toiseen kertaan, nyt vähän korotettuna. Boris teki samanlaisen, rauhallisen ja tasapainoisen suorituksen. Hevonen oli kokenut, siitä näki heti, että sillä oli kilpailtu ja hypätty paljon.

Jumpan jälkeen tultiin kolmoissarja pari kertaa. Rauhallinen lähestyminen, mutta aktiivista laukkaa. Boris tuli sisälle ehkä jopa hieman alitemmossa, mikä aiheutti 'ryntäyksen' esteiden välillä, kun askel olisikin muuten jäänyt liian lyhyeksi. Selvisitte pudotuksitta, mutta tasapainoisuutta suorituksessa ei ollut tippaakaan. Toinen kerta oli huomattavasti parempi, sillä uhkasin nostaa sarjan ylös jos suoritus ei nyt parantuisi. Samalla hevosen satulasta irrotettaisiin jalustimet ja Reitan oli parempi vain tasapainoilla satulassa. Ratsastaisipa poika ainakin tosissaan.

Vielä muutaman kerran yksittäinen pysty ja muuri, joita sitten korotin toiselle hyppykerralle ja olimme käyneet koko tehtävän läpi. Lyhykäinen rata aloitettiin muurilta, josta mentiin pystylle, siitä jumppa, sinivalkoinen pysty ja kolmoissarja.
Boris aloittaisi koko homman.
Tällä kertaa ratsastajakin oli tehtävällä hereillä, eikä ratsun tarvinnut tehdä kaikkea työtä. Boris tuli hyvin ponnistuspaikkoihin ja hypyt olivat todella hyviä. Jumpalla ei ollut ongelmia, eikä kolmoissarjallakaan.
Toiselle kierrokselle nostin esteitä 110cm korkeuteen. Boris näytti jopa nauttivan näistä isommista esteistä paljon enemmän ja hevosen keskittyminen oli huomattavasti parempi, vaikka ei se ollut huono ensimmäiselläkään kierroksella.
Hyvää työtä!


Sanni - Dark Sookie (http://www.mindless-dragon.net/descarters/sookie.htm) - 130cm
Alkuverkkaa mentiin omassa tahdissa. Stella näytti todella energiseltä, mutta samalla se näytti pelkäävän jokaista kolahdusta ja rasahdusta, mitä maneesissa kuului. Sain häätää yhden salamalla valokuvaavan henkilön pois maneesista, sillä Stella näytti olevan kuin lentoon lähdössä, aina kun salama välähti.
Kun jokainen oli hoitanut alkuverryttelyn, niin tulimme yhteiselle tehtävälle. Ensin jumppaa, sitten vähän kolmoissarjaa, muutamaa yksittäistä estettä, muuria ja lopuksi lyhyt rata.

Stella oli vuorossa toisena. Aloitimme siis jumpasta, jossa oli ensin kolme innaria, yksi laukka, pysty, kaksi laukkaa ja okseri. Jumpalla Stellalla ei ollut ongelmia. Hevonen tuli hyvää kohtaan innareille ja sai täten muillekin esteille hyvät lähestymiset. Ratsastaja oli rento, mikä auttoi säpsyn näköistä hevosta rentoutumaan. Tehtävän jälkeen ratsukolla oli hankaluuksia mennä suoraan, sillä maneesin pääty tuntui olevan kauhea mörkömaailma.
Jumppa tultiin uudelleen, nyt pysty ja okseri olivat vähän isompia. Tulitte samanlaisen, hyvän suorituksen.

Siirryimme hyppäämään kolmoissarjaa. Ensin se tultiin pienempänä. Stella näytti tulevan ensimmäiselle esteelle ihan hyvään paikkaan, mutta joko tamma tai ratsastaja epäröi ja tuloksena oli kielto. Kokeilitte uudelleen. Kielto.
Pikkutamma oli ottanut nokkiinsa ratsastajan virheestä. Laitoin kolmoissarjan a-osalle ponnistuspuomin ja sen jälkeen Stella suostui hyppäämään koko tehtävän. Toiselle kierrokselle en nostanut esteitä teille, mutta otin kuitenkin puomin pois. Sarja meni hyvin. Pyysin teitä tulemaan kolmannen kerran, jolloin nostin esteitä 20cm korkeammiksi. Ei ongelmia.

Tultiin sitten vielä pari yksittäistä pystyä ja muuri. Nostin toiselle hyppykerralle esteitä vähän ylemmäs. Muuri tuntui olevan Stellalle kauhea, mutta pääsitte kuitenkin esteen ylitse.
Lyhykäinen rata aloitettiin muurilta, josta mentiin pystylle, siitä jumppa, sinivalkoinen pysty ja kolmoissarja.
Alkuun tultiin niillä korkeuksilla, millä esteet sillä hetkellä olivat.
Stella tuli rauhassa ensimmäiselle esteelle ja nyt luottamus oli tallella ja muuri ylitettiin ongelmitta. Jatkoitte eteenpäin ja tehtävä sujui hyvin. Pientä epätarkkuutta laukanvaihtojen kanssa esteen päällä, osa tuli vähän myöhässä, mutta muuten ei kauheita ongelmia. stellalta tuntuu puuttuvan aika lailla kokemusta, mikä näkyy suorituksissa pienenä epävarmuutena.
Toinen kierros hieman isompana. Oikeastaan en nostanut Stellalle kuin 10cm, jotta saataisiin vain ratarutiinia kokemattomalle hevoselle.
Toinen kierros oli ensimmäistä parempi. Hyvä.

Janna N. - Lucifer Krug (http://www.burymeinblack.net/warmbloods/lucifer.html) - 120cm
Huomasin jo alkuverryttelyissä, että tällä orilla on mahdottomasti omaa päätä. Se näytti miten tanssahdellaan kahdella jalalla ja miten hypätään valtava loikka maapuomin yli. Laukkakin näytti olevan valtavan kokoinen. Toivoin, että ratsastaja saisi sitä vähän lyhyemmäksi, jotta tehtävät sujuisivat helpommin.
Kun jokainen oli hoitanut alkuverryttelyn, niin tulimme yhteiselle tehtävälle. Ensin jumppaa, sitten vähän kolmoissarjaa, muutamaa yksittäistä estettä, muuria ja lopuksi lyhyt rata.

Luke oli vuorossa kolmantena. Aloitimme siis jumpasta, jossa oli ensin kolme innaria, yksi laukka, pysty, kaksi laukkaa ja okseri.
ori näytti puhkuvan energiaa, kun se lähti liikkeelle. Ohjeistin Jannaa lyhentämään laukkaa ja tuomaan niin lähelle ensimmäistä innaria, kuin suinkin oli mahdollista. Ratsastaja onnistui ja Luke lähti tehtävälle rauhallisesti. Jostain syystä vauhti näytti vähän kiihtyvän loppua kohden ja kahden laukan väli oli jo armottoman lyhyt hevosen askeleille. Luke otti okserin etupuomin mukaansa hypätessään okserin todella läheltä. Yhtään epävarmempi hevonen olisi sanonut ratsastajalle, että hyppää itse ja pysähtynyt esteen eteen.
Ainut kommenttini oli: "Hidasta"
Toisella kerralla estekorkeus oli hieman isompi. Kiirehän siinä välissä tuli hevosella ja ratsastajalla. Näytti kuitenkin siltä, että ratsastaja oli edes yrittänyt hidastaa hevosen vauhtia viimeisessä välissä ja puomikaan ei tippunut, joten teidän ei tarvinnut tulla uudelleen.

Kolmoissarja. Kokeilitte ensin ihan muitten tapaan, samalla tavalla. Välit eivät kuitenkaan olleet mitään tuhottoman pitkiä, vaan ihan vähän päälle 6 metriä. Niinpä aikaan saatiin valtava puomikasa, kun Luke otti puomit mukaansa.
Korjasin esteet tulitte viimeisenä pidennetyillä väleillä kaksi kertaa peräkkäin. Toiselle kerralle nostin esteitä.

Mentiin vielä pari kertaa ihan yksittäistä pystyä ja muuria. Niillä ei mitään ongelmia. Hyvät lähestymiset ja ilmavat hypyt. Luke ei edes vilkaissut muuria, kuin se olisi ollut erikoiseste. Ilmeisesti tämä hevonen ei ole töllöttäjä tyyppiä.
Nostin toiselle hyppykerralle esteitä vähän ylöspäin. Isommilla esteillä Luken hypyt olivat paljon parempia.

Kun kaikki esteet oli hypelty kerran tai pari läpi, jatkettiin sitten rataharjoituksella. Tai ihan perustehtävähän se oli, mutta rata mikä rata.
Lyhykäinen rata aloitettiin muurilta, josta mentiin pystylle, siitä jumppa, sinivalkoinen pysty ja kolmoissarja.
Luke tuli ihan viimeisenä kaksi kertaa peräkkäin, kun siirsin jumppaa ja kolmoissarjaa vähän pidemmille väleille. Eipähän tapahtuisi taas täyttä täystuhoa. Iso hevonen tarvitsi paljon tilaa, vaikka laukkaakin pitäisi ratsastajan saada säädeltyä haluamansa kokoiseksi.
Ensimmäisessä kierroksessa oli muutamia korjailtavia asioita. Luke tuli sarjalle ja jumpalle turhan kovaa (edelleen) ja välit meinasivat jäädä lyhyiksi. Vaikka välit pitenevät, niin laukan täytyy silti olla lyhyttä iso laukkaisella hevosella.
Korjasitte asian hyvin toisella kierroksella, jossa esteet olivat vähän korkeammat. Silti työstämistä löytyy, etenkin laukan lyhennyksen kanssa.


Milja - Madlock NON (http://www.lasileija.net/v/h/madlock.php) - 140cm
Huh mikä vauhti. Mac herra päätti alusta asti pitää kiirettä yllä ja se näkyi jo alkuverryttelyssä. Hevonenhan oli lähes ruutitynnyri valmiina räjähtämään hetkellä minä hyvänsä. Toivoin, että sitä ei kuitenkaan kävisi juuri tässä valmennuksessa.
Kun jokainen oli hoitanut alkuverryttelyn, niin tulimme yhteiselle tehtävälle. Ensin jumppaa, sitten vähän kolmoissarjaa, muutamaa yksittäistä estettä, muuria ja lopuksi lyhyt rata.

Mac lähti ensimmäiselle tehtävälle joukon viimeisenä. Odotin täydellistä katastrofia, mutta oikeastaan koko homma sujui aika sutjakasti. Vauhti ei paljon hiipunut ja kauhistelin miten teille nyt tulisi käymään, mutta yksikään puomi ei edes tipahtanut. Macilla on tuhottoman nopeat jalat ja se on ketterämpi, kuin isosta hevosesta voisi kuvitella.
Toisen jumpan nostin vähän isommaksi. Samanlainen reipas suoritus. Ehkä Mac nyt jaksoi keskittyä hitusen paremmin, kun edessä olikin oikeasti jotain hypättävän kokoista.

Jatkoimme tehtävissä kolmoissarjalle. Nyt pyysin Miljaa oikeasti h i d a s t a m a a n , jotta koko homma ei menisi yhdeksi nopeaksi vilahdukseksi.
Lähestyminen oli todella hyvä, laukka oli rauhallista ja ponnistuspaikka oli lähellä estettä. Ensimmäinen väli oli hyvä, mutta loppua kohden Mac otti ja ryntäsi. C-osalle tulitte todella juureen, mutta Mac taiteili itsensä esteen ylitse. Ok, parannettavaa olisi ratakierroksille. Miljan ei pitäisi myös lähteä mukaan Macin ryntäilyyn vaan istua suorassa ja pitää oma ryhtinsä. Eteenpäin nojautuminen antaa hevoselle luvan rynnätä.

Tultiin sitten vielä yksittäistä pystyä ja muuria parin kertaan pienempänä ja isompana. Sitten aloitettiin seuraava tehtävä.
Lyhykäinen rata aloitettiin muurilta, josta mentiin pystylle, siitä jumppa, sinivalkoinen pysty ja kolmoissarja.
Mac tuli radan kolmantena, koska en nähnyt mitään syytä pidentää välejä tälle hevoselle. Ratsastaja pystyisi tekemään muutokset, jolloin rata sujuisi tasapainoisesti.
Ensimmäinen rata oli sujuva, hieman vauhdikas. Macilla oli ongelmia odottamisen kanssa ja muutamaan hyppyyn se lähti askelta liian aikaisin. Toiselle kierrokselle nostin esteitä vähän isommaksi kuin muilla, 130cm korkuisiksi (paitsi jumpan esteitä) ja annoin teille luvan lähteä toiselle kierrokselle.
Nyt meno oli ehkä hieman rauhallisempaa. Muutama pyrähdyshän sinne saatiin heti muurin jälkeen ja kolmoissarjalta alas tullessa, mutta esteistä parivaljakko suoriutui mallikkaasti. Ehkä se siitä vielä lähtee. Macin kanssa pitää vain työstää kärsivällisyyttä ja odottamista.

Ryhmä 2
Diamonte - Crevana Bow (http://www.lumipantteri.net/kreippi.html) - 160 cm
TARINA: "Kentälle astuessamme tunsin, kuinka vahvaliikkeinen tamma oli lähes räjähdysvalmis pakkaus. Yleensä tyyneä, mistään piittaamaton Kreippi tuntui jostain syystä erittäin kiihtyneeltä tapaukselta, se kun kuikuili jatkuvasti maneesin toisessa päässä olevia oreja kaihoisasti. Hienoa, kiima tästä vielä puuttuikin!

Sain onneksi tamman taltutettua muutaman käyntikierroksen jälkeen, mutta oma ratsastukseni ei niinkään ollut erityisen hyvä. "Kantapäät alas, jalka rennoksi, istu suorassa äläkä nypi sitä hevosta suusta!", huusi valmentajana toimiva Sami. Lehahdin kirkkaanpunaiseksi, mutta hämmästykseni jälkeen aloin selvästi ratsastaa huomaavaisemmin - Kreippi keskittyi tällä hetkellä kokonaan minuun, unohtaen maneesin toisessa päässä laukkaavat oripojat. Tamma mutusteli kuolaintaan levollisesti, ja vastasi auliisti käskyihini, kun aloin treenaamaan alkuverkkaa toden teolla.

"Tänään yritetään saada kuntoon perusratsastusta, joten siis hieman pidennetään kouluratsastusosiota!" Sami hihkaisi. Kreippi ei totta tosiaan ole paras ratsu kouluratsastukseen, mutta saimme molemmat hikoilla ja kokea työn raskaat tulokset. Kun olin tehnyt laukanvaihtoja kahdeksikolla putkeen jo usemman kerran, Sami käski ottaa tamman käyntiin ja antaa sille hetken pitkää ohjaa.

Kreippi tietysti hirnui oreille, mutta tällä haavilla en välittänyt siitä - katseeni kiertyi sillä seisomalla esterataan, jota rakennettiin talliapulaisten voimin. Mukana oli paljon suhteutettuja linjoja, joista otaksuin olevan hyötyä meille molemmille - Kreippi ei ole mikään tottelevaisin tapaus, ja tiukat askelkontrollit ovat hyviä meille molemmille! Myös kaarevilla sekä suorilla linjoilla työskentely tulee tarpeen, mitä nyt tamman käyntiä katsoo kriittisesti; sehän huojuu puolelta toiselle kuin mikäkin pultsari, ajattelin ja siltä seisomalta komensin neitiä askeltamaan juhlavammin.

Otimme muutaman pätkän laukkaa (kokoamisia sekä lisäyksiä, tiettyjä neuvoja käsien asennosta jne.), jonka jälkeen lähestyimme pientä ja viatonta ristikkoa. Kreippi oli jostain syystä päättänyt laahata takajalkojaan pölyssä, joten jouduin naputtelemaan kannuksilla lukuisaan otteseen. Sami komensi minut keskelle kenttää, ja kertoi, että omalta osaltani jarrutan myös hiukan istunnallani - en ole tarpeeksi joustava enkä anna hevoselle riittävästi tilaa. Jälleen kerran aloittelijoiden virheitä! Kurinpalautuksen jälkeen otin laukan uudestaan, lähestyen ristikkolinjaa määrätietoisesti.

Pienet verryttelyesteet, jotka olivat vielä alle 80 cm, ylitimme helposti. Kreippi tuntui viihtyvän uudessa ratsastuskurissaan, jossa en jatkuvasti komentanut siltä kahta asiaa yhtä aikaa. Tänään emme kuitenkaan ottaneet 130 cm korkeampaa estettä, mikä oli minusta ihan hyvä - pienten (toim. pienten ja pienten...) esteiden harjoittelu treenaa kummasti sekä ratsastajaa, että hevosta! Isommille siirryttäessä olin silti kuulemma istuntani osalta todella tönkkö - heittäydyin kaulalle toivoen parasta. Sami pudisti päätään, ja sitten käski minun tulla jälleen keskelle kenttää. Jalustimet pois, harjoitusravia, ristikkäisohjat sekä painoavuilla tehtyjä voltteja!

Muutaman kierroksen jälkeen Sami päästi minut takaisin esteille, mutta sanoi yllättäen, etten tarvitse jalustimia. Minua hirvitti edessä oleva 120 cm korkea okseri, mutta sain kirjaimellisesti kuraa niskaan kun Kreippi kieltäytyi. "Te ylitätte tuon vaikka silmät kiinni!" Sami hihkaisi, ja sitten käski minun olla silmät kiinni. Ja kädet sivuilla. Oudosta tehtävästä innostuen Kreippi hyppäsi paremmin kuin koskaan, ja itse istuin kerrankin selässä oikeaoppisesti - kyydistä ei voinut kuin nauttia! Oivalsin kuitenkin tärkeän asian - hyppyyn ei mennä liikaa mukaan, sillä se häiritsee hevosta ja saa sen pudottelemaan.

Viimeiseksi sain jalustimet jalkaan, jolloin hypättiin rataa. Korkein oli 130 cm trippeli, josta oletin selviäväni helposti. Itseluottamukseni kasvettua Kreippi laukkasi ponnekkaasti jokaiselle esteelle, korvat heiluen, mutta silti innosta puhkuen. Taputin tunnin päätteeksi hikistä ratsuani onneissani, mutta olin toisaalta hieman häpeissäni Samin valittaessa istunnastani. Mies kylläkin kehui minun parantaneen selvästi tapojani, joten lähdin sekavin tuntein lastaamaan Kreippiä ja sen tallikaveria Sinttiä."

KOMMENTTI:
- Hauskan näköinen pakkaus tämä Kreippi. Vaikka tammalla oli vähän muut asiat mielessä, kun ratsastajan ohjeet (ainakin alkutunnista) ja se on hieman jäykän näköinen, se kuunteli kuitenkin ohjeita ja apuja. Vahvistimme kuuliaisuutta menemällä hieman enemmän koulua, kuin mitä yleensä estevalmennuksessa.
Se ei todellakaan ollut huono asia, vaan Kreippi näytti hurjasti paremmalta ja teidän yhteistyönnekin parani, kun piti vähän keskittyä muuhunkin kuin värikkäisiin puomikasoihin. Aina ei voinut mennä täysillä ja hypätä, se piti hevosenkin tajuta, vaikka estehevonen olikin.

Estetehtävillä ei ollut ongelmia. Kreippi keskittyi niihin todella hyvin. Tamma nostelee jalkojaan, eikä tämä kieltokaan niinkään johtunut hevosesta vaan ratsastajasta. Tajusit itse virheesi ja yritit korjata sitä parhaasi mukaan. Se tuotti tulosta.
Viimeinen rata oli tasapainoinen ja hyvä. Se oli loistava lopetus valmennukselle.

Ryhmä 1
Diamonte - Starz Barrier TASO 160 cm

Ryhmä 1
Diamonte - (http:// Starz Barrier TASO 160 cm

-- Korjaus

Ryhmä 1
Sanni - Dark Sookie (http:// ww.mindless-dragon.net/descarters/sookie.htm) - 130cm

Ryhmä 1
Milja - Madlock NON (http:// ww.lasileija.net/v/h/madlock.php) - 140cm

Oh no, ei kai se ole jo täynnä? Varmuuden vuoksi:

Ryhmä 1
Reita - Borislav VB (http:// ww.veritiara.org/boris/) - 120cm

Ryhmä 1
Meym - Nothing Compares (http:// ww.ulapalla.net/fubar/nocs.html) - 160cm

Ryhmä 1
Janna N. - Lucifer Krug (http:// ww.burymeinblack.net/warmbloods/lucifer.html) - 120cm

Ryhmä 1
Pihlaja - Usvametsän Sweet Rocket (http:// ww.overofatlantic.net/rossu.htm) - 160cm

Ryhmä 2
Diamonte - Crevana Bow (http:// ww.lumipantteri.net/kreippi.html) - TASO 160 cm

Kommentit kirjoitettu. Kiitos valmennettaville.

Huh, tulipas pitkää tekstiä.