Estevalmennus 15.10.11 (tarina)

Mêl Seren järjestää tarinaestevalmennuksen 15.10.11

Valmennus on avoinna kaikille, mutta osallistujamäärä on rajoitettu. Ole siis nopea, että sovit mukaan! Tarinavalmennuksessa osallistujat kirjoittavat tekstin / piirtävät kuvat / piirtävät sarjakuvan valmentajan tarinan perusteella. Tarjolla on aktiivisuuspisteitä! Lue lisää aktiivisuuspisteitä täältä: LINKKI

Aikaa valmennuksen suorittamiseen on 25.10. asti.

Valmennus:
- Tarinaestevalmennus
- Avoin kaikille
- 1 henkilö / 1 ryhmä
- Taso: Ratsukkokohtainen, erikseen poniryhmä ja hevosryhmä
- Ryhmäkoot ilmoitettu alempana

Osallistuminen:
Ryhmä
nimi - Hevonen (http:// VÄLI JÄTÄ 1 W pois! ww.hevosen osoite.com) (huom. muuten ei näy) - TASO Re

Osallistujat:
Ryhmä 1 - Ponit 1/3
Fawn - Hypocrite & Killjoy - Re 100cm

Ryhmä 2 - Hevoset 5/5
Meym - Stop Showing Off - Re 100cm SUORITETTU
Ros. - ML Hustler - Re 100cm
Rosie - Good Enough Is Good Enough - Re 120cm
Ida S. - Whiskey Hangover - Re 110cm
Liona - Demons In My Head - Re 70-80cm

Valmentajan tarina:
Valmentajana nica

Ihan alkuun tutustuin vähän ratsastajiin ja jututin heitä. Kyselin vähän hevosista ja ratsastajien tavoitteista. Se auttoi vähän suunnittelemaan mitä tekisimme tämän päivän valmennuksessa, tai siis lähinnä hiomaan sitä mitä oli jo suunnitellut. Edessä tulisi nimittäin olemaan ratatreeniä.

Kaikki siis ravailivat aluksi ja laukkailivat molempiin suuntiin saadakseen hevosiaan vähän kuulolle ja ratsastettua oman tyylin mukaan. Samalla tarkkailin ratsukoita ja ratsukoiden yhteistyötä.
Aloitimme sen jälkeen viralliset alkuverryttely yhdessä ryhmänä. Keskellä oli kaksi estettä keskihalkaisijan kohdalla, niin että ne pystyi hyppäämään pääty-ympyrällä. Alussa esteinä oli ihan pienet ristikot ja ne tultiin muutaman kerran ravissa ympyrällä. Halukkaat saivat ottaa jalustimet ristiin kaulalle alkuverryttelyjen ajaksi. Muutaman hypyn jälkeen nostin esteet pikku pystyiksi ja tultiin edelleen ravissa. Vaihdoimme ensin suunnan ja sitten annoin luvan nostaa laukan. Laukassa tultiin pystyesteitä ympyrällä ja haettiin tasaista rytmiä. Laukkojen piti olla laskettavissa samassa tahdissa. yksi-kaksi-kolme-neljä ei yksi-kaaaaksi-kolme-nopea neljä.
Nostin välillä estettä vähän ja sille tuli korkeutta noin 70cm. Vaihdoimme välillä suuntaakin ja hyppäsimme samaa tehtävää toiseen suuntaan samalla estekorkeudella.

Sitten hevoset saivat levähtää hetken. Selitin samalla, että ensin hyppäisimme radan kerran. Sitten keskittyisimme ongelmakohtiin ja lopuksi tulisimme radan vielä kerran.
Rata kulki seuraavanlaisesti: (päädyissä ja uralla tilaa, esteet kentän keskellä, eli kaikille esteille saa hyvän lähestymisen)


Jokainen hyppäsi radan siis kerran. Sen jälkeen kiinnitimme huomiota ratsukoiden ongelmakohtiin radalla. Tulimme mm. vesimattoa muutamaan kertaan sekä saimme tulla sarjaesteen muutamaan otteeseen myöskin. Trippeliäkin hyppäsimme useampaan kertaan. Tulimme kerran myös suhteutetun välin viitosesteeltä kuutoselle.

Lopuksi tultiin rata vielä uudelleen ja nyt nostin esteitä ratsukoiden toivomuksen mukaan.
Toiset radat sujuivat huomattavasti paremmin kuin ensimmäiset, mikä oli positiivista.

Kommentit:
Meym - Stop Showing Off
"Alkutunnista näytti siltä, että meillä tulisi riittämään vauhtia ja vaarallisia tilanteita koko tunnin ajaksi. Sait kuitenkin ratsusi kuulolle ravitehtävällä, mikä oli tehtävän tarkoituskin. Oli ihana nähdä orin rentoutuvan ja keskittyvän tehtävään, eikä vaan päättömästi juoksemiseen.
Alkuverryttelyn jälkeen olitte ensimmäisiä tehtävällä. Homma toimi hyvin. Ori kuunteli ja ratsastaja auttoi sitä,
Ensimmäinen rata oli mallikas. Hevonen oli vähän löysähkö jaloistaan, minkä takia se otti puomin alas. Erikoisestettä se ei näyttänyt katselevan.
Toisella radalla oli huomattavasti enemmän vauhtia, mutta ratsu oli kuitenkin hallinnassa. Oikein mallikasta työskentelyä molemmilta. "

Ryhmä 2
Meym - Stop Showing Off! (http:// ww.ulapalla.net/isb/index.php?sivu=shawn) - Re 100cm

ryhmä 1.
Fawn - Hypocrite & Killjoy (http:// ww.jewftdarlings.webs.com/pouni/jonna.htm) - Re 100cm

Hevoset
Ida S. - Whiskey Hangover (http:// ww.idass.webs.com/ransu.htm) - Re 110cm

Hevoset
Ros. - ML Hustler (http:// ww.rosinkonit.webs.com/husu.htm) - Re 100cm

Hevoset
Rosie - Good Enough Is Good Enough (http://www.freewebs.com/simora/alex.htm) - Re 120cm

Shawn oli tarkkana kuin porkkana suunnistaessamme kentälle. Ori spottasi heti esteet kentän keskellä ja steppaili innokkaana allani. Naurahdin orin innolle suunnistaessamme pitkin ohjin uralle. Puolen kierroksen jälkeen käyntimme alkoi jopa muistuttaa käyntiä, huolimatta siitä, että kentälle ilmestyi muitakin ratsukoita. Ryhmän ainokainen tamma sai kuuluvat toitotukset ja ori haastamiset. Onnekkaasti ryhmään oli eksynyt kaksi ruunaa, joten Shawnin keskittyminen oli sieltä helpommasta päästä löydettävissä.

Alkuverryttelyt sujuivat aluksi siirtymisten ja myöhemmin temmonvaihdosten tiimellyksessä. Halusin saada orin kunnolla kuulolle, jotta radalla ei tulisi tyhmiä virheitä ja jarrut olisivat löydettävissä joka välissä. Laukkailimme vielä hetken pääty-ympyrällä ja suoritimme pari käynti-laukka-käynti-siirtymistä, sitten olin tyytyväinen oriin ja siirryimme rauhalliseen raviin.

Yhteiset alkuverryttelyt alkoivat pääty-ympyröillä sekä yhden ristikon ylityksillä pääty-ympyrällä. Harjoitus oli Shawnin mieleen vain osittain, koska askellajina oli ravi eikä orin suosima laukka. Jouduin siis työskentelemään kauniin ympyrän tekemisen lisäksi pidätteiden kanssa, varsinkin heti esteen jälkeen. Kun esteet muutettiin pystyiksi, oli Shawn onnekkaasti taas rauhoittunut ja ymmärsi, että laukkaa ei tällä kertaa olisi luvassa. Suunnanmuutos ja laukka olivatkin sopiva palkkio Shawnille, ja laukannostosta tuli hallittu ja kaunis - ei siis sellainen "Jee! Vihdoin! KABUM". Siksipä meille oli helppoa pitää laukka tasaisena ympyrällä. Shawn alkoi jopa kyllästyä loppua kohden, sillä estekorkeus ei ollut huimaava. Hypyistä tuli hieman löysiä ja ori alkoi kiinnittämään turhan paljon huomiota ympäristöön ja muihin hevosiin.

Hetken rauhoittuminen käynnissä pitkin ohjin piristi oria sopivasti ja kootessamme ohjat oli energiaa taas kuin dynamiittipötköllä. Toisaalta keskittymistä oli enemmän kuin olin osannut toivoa. Piristymiseen saattoi vaikuttaa houkuttelevan esteradan ilmaantuminen kentän keskelle..

Vuoromme tullessa hypätä rataa lähdimme rauhallisessa vasemmassa laukassa lähestymään ensimmäistä estettä. Este ylittyi tyylikkäästi ja rauhallisesti ja ohjasin orin toiselle esteelle, joka ylittyi sekin hyvin. Tiestä seuraavalle esteelle tuli harkitun täsmällinen ja saimme hyvän lähestymisen kolmannelle esteelle. Kolmannen esteen jälkeen en kuitenkaan ehtinyt kokoamaan laukkaa kunnolla ennen neljättä estettä ja hyppy lähti todella kaukaa. Puolikaaren aikana vesiesteelle suunnatessamme lyhensin laukan erittäin paljon ja sain korjattua tasapainoni. Vasta pari askelta ennen vesiestettä pidensin laukan riittäväksi. Pitkä lähestyminen vesiesteelle auttoi paljon ja hypystä tuli hallittu ja tasapainoinen. Seuraavalle pystylle saimme pitkän ja rauhallisen lähestymisen ja askeleetkin osuivat juuri nappiin. Seitsemäs este ylittyi sekin ilman ongelmia. Trippelille en ehtinyt ottamaan kunnolla vauhtia ja viimeinen puomi tipahti takajaloilla maahan. Laukan saimme kuitenkin vaihdettua ja pitkä lähestyminen sarjalle rauhoitti meidät molemmat. Sarja onnitui hyvin, mutta laukan jouduimme vaihtamaan ravin kautta. Kaksi viimeistä pystyä ylittyivät tasapainoisesti ja laukanvaihtokin onnistui kympin päällä.

Radan jälkeen kehuin kovasti Shawnia ja suuntasimme katselemaan muiden suorituksia. Ongelmakohtia hioessamme saimme hypätä trippelin uudestaan ja hyvinhän tuo sujui, kun muistin hieman kannustaa oria eteenpäin. Tulimme seuraavaksi kolmannen ja neljännen esteen uudestaan ja tällä kertaa sain laukan pysymään sopivana, molemmat esteet ylittyivät ilman ongelmia. Sarjaesteen tulimme myös uudestaan, mahduimme hyvin esteiden väliin ja laukkakin tuli vaihdettua esteen päällä.

Toinen kerta radalla ja tällä kertaa metrisillä esteillä onnistui hienosti. Koska meillä oli mennyt niin hyvin jo ensimmäisellä kerralla, laukkasimme toisella kerralla hieman kelloa vastaan. Olin erittäin ylpeä teistämme toiselta esteeltä kolmannelle sekä seitsemänneltä esteeltä trippelille. Kaikki puomit pysyivät kannattimissaan ja vaikka Shawn kuumuikin reippaan laukan timmellyksessä, pysyi ori kuitenkin hallinnassa. Siirryimme ravailemaan loppukäyntejä tyytyväisinä ja kun Shawn rauhoittui, annoin orille pitkät ohjat jatkaessamme rauhallista ravailua. Todiste onnistuneesta tunnista tuli käyntiin siirtyessämme, sillä Shawn siirtyi täysin paino- ja ääniavuilla ravista käyntiin.

kommentti meym.ille!

Ainiin, hemmetti, tämäkin! Vieläkö mahdollisuuksia suorittaa?

Sry, d-line meni kyllä jo :/ Tuutte seuraavaan sit.

Tai jos tarinan kirjoitat niin kommentin annan, mutta pisteitä ei tipu

Fuu meitsi sit osaa aina unohtaa kaiken 8''<

Mut sopii seki, sitä vaan et oliko Jonna nyt sit yksin tosa poniryhmäs vai miten.

Yksin joo

tulipas tönkkö : d

Estevalmennus. En suostunu sanomaan koko sanaa kertaakaan, kun pistin ponin kuntoon ja kävelin sen kanssa kentälle. Sen nähtyä esteet, hitto soikoon, koko poni hyppäsi paikoillaan metrin ilmaan. Hyvin alkoi joo tämäkin. Olin ihan tarkoituksella noussut selkään jo tallipihassa, jossa se ei stepannut joka suuntaan ihan niin kamalasti, joten siinä mulla ei ollut suremista – sain tehdä ihan kunnolla töitä, että sain sen edes kävelemään hetken kentällä. Mä olin vähän liiankin tietoinen siitä, että me oltiin ryhmän ainoita. Vaikka tavallaan se oli ihan hyväkin.

Jonna tuntu tosi hyvältä ratsastaa, se tuntu aina yrittävän hiukan enemmän kun esteitä oli näköpiirissä. Omalla tavallaan. Se oli kuulolla, heti alusta, vaikka stoppi olikin hakusessa, kuten aina. Ravissa se kulki tosi kiltisti, pörisi, takajalat toimi ja niska anto myöden, mutta laukassahan sen piti taas vähän pistää vastaan. Takapuoli lensi ja jalat viskoi suuntaan jos toiseen. Hanskassa pysyi, joten kuten, muttei turhan paljon. Tota puskaa piti säikähtää tuolla ja tätä täällä..

Noh, seuraava harjoitus ei ihan ollut meidän juttu. Jonna ei ollenkaan ymmärtänyt, että esteitä voi lähestyä rauhallisessa ravissa, niille ei tarvitse ryysiä tai nostaa laukkaa (vaikka tätä asiaa oltiin harjoiteltu ihan liikaa jo muutenkin). Juuri ollenkaan mä en hypyissäkään voinut antaa myöden, ja onneksi ei korkeuskaan sitä vaatinut. Kun ristikko alkoi sujua, nousi se pystyksi – nyt ei onneksi kestänyt niin kauaa tajuta että mehän mennää kiltisti. Ja sitten suunta vaihtui, sekä askellaji muuttui ravista laukkaan. Ne Jonna hallitsi huomattavasti paremmin, ja jopa kuunteli mitä mä siellä selässä yritin sille tolkuttaa vaikka kovasti yritti poni saada jonkinlaista ennätystä laukka-askeleiden pituudesta. Laukannostot oli kyllä vähän herkkä paikka, mutta ei se sentään ihan niin paha ollut – pää oli taivaissa, ei takalisto.

Jonna tuntui pitävän pienestä levähdys tauosta, vaikka tosin ei silloinkaan oikein suostunut pysymään aloillaan. Nica selitti mulle radan kulun ja kaiken sellaisen, mä nyökyttelin ponin selässä. Se pärskyi siihen malliin, että arvasi mitä oli tulossa.

Mä nostin vasemman laukan. Ei se ollut ihan niin räjähtävä paketti, kuin aikaisemmin oltiin nähty, mutta sain mä taas hommia tehdä, vauhtia vähentää. Ensimmäinen este ei tuottanut ongelmaa lainkaan, ja olikin pian historiaa, kuten toinenkin. Mä en pitänyt juuremmin mitään kiirettä, vaikka tavallisesti omistinkin tavan tehdä jokaisen kurvin niin pieneksi kuin pystyin. Nyt me suunnattiin kaikessa rauhassa kolmannelle esteelle. Okseri ylittyi helposti, samoin nelonen. Vesimattoa Jonna katsoi vähän tyyliin hemmetti-toihan-syö-mut-et-oo-tosissas, mutta pienellä rohkaisulla liiteli yli. Sen jälkeen tosin lensi pukki jos toinenkin, varsinkin kun matka kutoselle ei ollut lyhyimpiä tällä radalla. Kutonen ylittyi, mutta yksi pukki sen jälkeen sekoitti vähän pakkaa ja lähestyminen varsin lähellä olevalle seiskalle ei ollut ihan niin mainio kuin olisi voinut olla. Kolahdus kuului, mutta puomi ei tippunut. Kasin trippeli meni suht koht hyvin hyvin, mutta sitten tulikin mun pelkäämäni sarja. Laukka me oltiin vaihdettu jo aikoja sitten, trippelin jälkeen, päällä en vain ollut viitsinyt (ja ehkä hiukan unohtanutkin). Sarjan takia mä nimen omaan olin pitänyt Jonnan askeleet vähän ehkä turhankin lyhyinä, kun tiesin sen tavan aina vähän ottaa enemmän vauhtia estettä ennen ja sen jälkeen. Siksi meillä ei aina oikein sujuneet sarjojen välit.. Nytkin teki tiukkaa se B-osa, ja kirosin kun ylimmät puomit tipahtivat. Sen jälkeen mä annoin Jonnan ottaa ihan kunnolla vauhtia, kymppi meni helposti ja yksitoistakin siinä perässä.

Kuten odottaa saattaa, ongelmakohtiin paneutuessa me enimmäkseen hyörittiin sarjalla. Pukittelulle ei kuitenkaan niin pienessä ajassa ollut paljoa tekemisiä, nica antoi mulle vinkkejä jatkoon ja niin edespäin, mutta ei niitä nyt fläp bääm saanut noin vain pois. Ikävä kyllä. Ja eihän ne pukit muuten haitanneet, josseivat tulleet radalla tielle, kuten nytkin oli käynyt. Vesimattoa pällisteltiin myös aikamme ja trippeli hypättiin pari kertaa, vaihtaen laukkaa siinä päällä.

Mentiin sitten vielä rata kertaalleen läpi ja olin aika varma nican virnistävän, kun mä kuiskasin ponille, että nythän me vaan pidetään hauskaa, eikö? No, mä sain vastaukseksi pärskähdyksen, siihen ei ollut vastaan sanomista. Nyt me mentiin paljon lujempaa kuin ensimmäisellä kerralla, pienemmät tiet ja sarjakin onnistui! En ollut siitä niin varma aluksi, koska, kuten jo mainitsin, annoin ponin mennä hiukan lujaa. Lopulta mä annoin hiukan ohjaa enemmän, ja me alettiin ravailla. Se tuntui todella onnelliselta ponilta juuri silloin. Mä hymyilin selässä. Loppukäynneissä Jonna olikin jo ihan eri heppa kuin kentälle tullessaan – se jopa käveli.