It is harder than it looks (jatkis: nica & Odelie)

Jatkista taas

------

"Hmm.. kahekshan.. ehkä." mumisin.
"Jesse älä puhu ruoka suussa." nica komensi. Nielaisin ja katsahdin serkkuuni.
"Kahdeksan säkkiä, jos muistan oikein." sanoin uudelleen. nica nyökkäsi.
"Hyvä. Ota joku mukaan ja käykää hakemassa ne Agrimarketista." nica käski.
"Milloin?"
"Tänään." nica vastasi. Pyöräytin silmiäni ja nousin pöydästä.
"Astiat Jesse!" kuulin nican huutavan, kun katosin ovesta.

Kylki tuntui jo huomattavasti paremmalta. Äkilliset liikkeet ja painavien tavaroiden nosteleminen sattui silti. Samoin se, jos minun piti kumartua, taittaa kylkeä tai jos joku osui siihen yhtään kovemmin kuin hipaisten.
Menin talliin ja nappasin narun. Lähdin tarhoille hakemaan Verttiä. Pääsin portille ja katsahdin tarhaan. Vertti seisoi kauimmassa nurkassa. Se nosti päänsä ja katsoi minua, mutta ei liikahtanut.
"Prkl Vertti, en varmasti talsi sinne asti tuossa kinoksessa!" sihahdin ja yritin maanitella hevosta tulemaan portille.

Hermoni olivat totaalisesti riekaleina, en vain voinut ymmärtää, mikä ihmeen ongelma noilla miehillä oikein osasi olla. Tyler oli mököttänyt tai oikeastaan ollut hyvin hiljainen jo melkein kuukauden. Huokaisten jatkoin Renen pään silittämistä.
- Only u r perfect, my boy, kuiskasin Renelle ja suukotin sitten sen tupaa.
Samalla vilkuilin ympärilleni. Näin tutun pojan kävelevän nyrpeänä orinsa kanssa kohti tallia. Mikä lie hänet sai näyttämään sitruunalle, en haluaisi todellakaan törmätä häneen tänään, olin liian huono hyvällä tuulella. Napsautin riimunnarun enen riimuun ja lähdin sitten taluttamaan oria sisälle. Tänään vetäisimme sellaisen hikikoulutreenin, että sen hullumpaa ei tulisi ikinä, ainakaan toivottavasti.

Kiinnitin enen käytävälle, en jaksaisi laittaa sitä karsinassa ja viimeksi kun olin antanut Renen seistä vapaana käytävällä, se nimittäin seisoi niin sain saarnat Samilta niin että minun olisi tehnyt mieli tirvasta miestä päähän. Lähdin etsimään harjapakkia, mutta en löytänyt sitä mistään. KAivoin kännykän taskustani.
- In the new stable, honey, Odelie vastasi laiskasti.
- I hate u, much, murisin naiselle.
- I love u too, nainen naurahti, seiraavaksi kuulin Eliaksen äänen, joten näin parhaaksi sulkea puhelimen. Uudessa tallissa, miksi juuri uudessa tallissa. Miksi minä, miksi tämä elämä, nainen teki tämän varmasti tahalleen, joku auttakoon minua nyt, miksi juuri Vertin pitää asua uudessa tallissa. Valitukset eivät auttaneet.
- Stay put, sanoin renelle ja poistuin sitten tallista.

Raahasin Vertin perässäni tarhan halki ja vein sen talliin. En sitonut Verttiä kiinni, vaan suljin oven ja kiskoin loimet pois hevosen päältä. Vertillä oli päällään kolme loimea: kaksi villaloimea ja pitkäkaulainen toppis. Laskostin loimet karsinanoveen ja käännyin ympäri.
"Rosie.. what are you doing here?" kysyin yllättyneenä. En ollut kuullut Rosien tuloa.
"What do you think? Getting my horses tack.." Rosie tokaisi ja mulkaisi minua tappavasti.
"Yeah? Great. So you're not going to ride Vertti today?" kysäisin.
"Nope."
"Good." vastasin. Rosie näytti kysyvältä.
"Good? What is good about it?"
"Nothing."
"You really don't like.." Rosie aloitti, mutta keskeytin hänet.
"you?" totesin.
"No, or yes. But can't handle the fact that i'm doing fine with Vertti." Rosie vastasi. Naurahdin. Se ei ollut totta, ja sitä paitsi Rosie ei edes pärjännyt Vertin kanssa loistavasti. Olin ollut todistamassa jokaista ratsastuskertaa. Hevonen vei tyttöä 6-0.
"Yeah, whatever." virnistin ja iskin silmää Rosielle, ennen kuin lähdin satulahuoneeseen hakemaan Vertin harjoja ja muita varusteita.

Olin totaalisen raivona. Olisin voinut kuristaa tuon pojan tai mikä parempaa, hirttää hänet Mel Serenin pihapuuhun jotta Sami ja nice pystyisi ihastelemaan sitä joka aamu herätessään. Käänsin vain selkäni Jesselle ja häivyin, takaisin Renen luokse. Ori huomasi huonon päiväni ja tökkäsi minua kysyvästi. Hymyilin siolle, en totaalisen varamasti voisi olla kuristamatta Jesseä jos hän jaksaisi taas alottaa vänkyröimisensä. Ja sitäpaitsi Vertinkin ratsastaminen alkoi tuntua turhalta, kun Jesse kuitenkin kohta taas nousisi sen selkään ja minä saisin unohtaa koko huvin.

Jesse ajatteli että Vertti vei minua, okei, vei jotenkin joo, mutta olin löytänyt ymmärryksen Vertin kanssa ja pikkuhiljaa se oli jopa alkanut näyttää jonkinmoiselta ratsastukselta, jos saisin vaikka puoli vuotta lisäaikaa, olisin voinut melkein luvata, että ratsastus näyttäisi hyvältä, tosi hienolta. Oma ratsuni, kotona, oli aivan samanlainen kuin Vertti, ainostaan se että oma kultani oli entinen laukkahevbonen, kaksi kultaani olivat ennen laukkahevosia ja olin itse ne ratsuksi kouluttanut, kisasin niillä ja sitten argh.

Heitin renelle satuölan selkään. Tänään, en ollut edes varma hyppäisinkö, mutta renen suuri lihava maha kyllä kaipasi liikuntaa, lisää. Olin yrittänyt joinkinmoista treeni ohjelmaa, mutta kaikki hyppi päälle. Tyler kiukutteli, Odelie ja Elias suunnittelivat ties pitä metkuja, Deanilla meni kuusi kertaa enemmän aikaa Megin kanssa, joten viime kolme viikkoa, oli joka ikinen päivä liikuttanut joka ikisen Oden hevosen. Laitoin Renelle suitset päähän ja oman kypärän päähän, jos nyt törmäisin vielä Jesseen voisin taata että kiljahdan suuttumuksesta.