siisii & Anssi - vuokrauspäiväkirja

Eli tämä on Anssin vuokrauspäiväkirja.
Minä ja tyttäreni Hilma 5v vuokraamme Anssia (Nican NVH-ori, http://melseren.webs.com/Asukit/anssi.html ) satunnaisesti, silloin tällöin, pääasiassa Hilman opetusratsuksi - saatan silti itsekin välillä vaihteen vuoksi hypätä selkään. Ja siisii eli minä olen siis Mel Serenissä yksityisenä asuvan Fiktion Amaliinan omistaja.

Eka päivä Anssin kans!
"Hilmaaaaa! Nyt heti autoon ja kaikki kamppeet mukaan, niin kuin olisit jo!" Huudan tyttärelleni Hilmalle kotipihassamme, kun tyttö ei malttaisi lähteä piirrettyjen ääreltä. "Äiskä, mää en jaksa! Aina vaan pitää oottaa ja oottaa kun sää hoijat Liinaa! Minäki haluan hoitaa!"

En ole kertonut Hilmalle, että olen Nican kanssa sopinut, että alamme vuokraamaan tytölle "omaa ponia", Anssia. Oma tammamme Liina on vielä niin nuori, että sillä ei kunnolla pääse ratsastamaan, ja Hilma on aiemmalla tallilla päässyt jo "ratsastuksen makuun", joten ajattelin, että olisi ajankohtaista tytön päästä jatkamaan kunnolla ratsastusharrastusta.
"Tuu nyt Hilma! Tallilla on sulle ylläri!"

Koko ajomatkan tallille Hilma mököttää. Rölli jäi kesken, ja seuraavana olisi telkusta tullut My Little Pony - huoh! Tallinpihaan kaartaessani en enää jaksa kuunnella, vaan pysäytän auton ja käännyt katsomaan kohti tyttöä:
"Kuules nyt, äiti on järjestänyt sulle kivan yllätyksen, mutta jos tuo marina ei lopu, niin se jää sitten saamatta!"
"Joo joo mikä se on? Mikääää!?"
"Kohta näät, mennäänpä tuonne pihatolle"

Kävelemme kohti ykköspihattoa, ja välissä pitää tietysti mennä kakkospihattoon tervehtimään Liinaa. "Odotahan tyttömussu, vielä ei oo sun vuoro! Me mennään Hilman kanssa ensin tuonne ykköspihattoon katsomaan Anssia!"

"Ai Anssia?" Hilma kiljahtaa "Miksi?"
Kerron Hilmalle, että olen sopinut Anssi-ponin omistajan kanssa, että Hilma saa opetella ratsastusta Anssin kanssa ainakin siihen asti, että Liinalla voi kunnolla ratsastaa. Tyttö ei ole pysyä housuissaan, kun kävelemme ykköspihattoon.
"Anssiiii! Tuuppas tänne!" huudan vuonohevosponille. Anssi lompsii portille rauhalliseen tahtiinsa, ja napsautan sille päitset päähän. "Otappa nyt Hilma riimunnarusta kiinni, reipas ratsastaja hoitaa itse hevosensa, ja sinä saat nyt laittaa Anssin kuntoon."

Hilma on ikäisekseen kokenut hevosenkäsittelijä, joten riittää, että kävelen vieressä ja pidän tilannetta silmällä. Talutamme Anssin talliin, missä kiinnitämme sen hoitopaikalle kiinni.

"Ensin harjataan, ja sitten kaviot!" Hilmatouhottaa. Annan tytön harjata ponia, neuvon vain välillä vähän rauhoittumaan, ja harjaan itse ne kohdat, mihin tyttö ei yllä. Kun saamme Anssillw yksissä tuumin varusteet päälle, pyydän Hilmaa hakemaan kypäränsä, ja talutan sillä aikaa Anssin kentälle.

"Tänään mennään Hilma sitten vaan ihan rauhassa, ja vähän aikaa."
Punttaan tytön Anssin selkään, ja ponia ei ikinä uskoisi oriksi - niin rauhallisesti se on koko tämän ajan käyttäytynyt. Hilma maiskauttaa ponin käyntiin, ja talutan ratsukkoa ympäri kentän hyvän aikaa. Hilma vaatii päästä ravaamaan, joten pienellä maiskautuksella Anssi siirtyy lompsuttelemaan rauhallista ravia - Hilma nauraa ääneen. Hetken kuluttua hidastamme menon taas käyntiin, ja Hilma harjoittelee voltteja ja pysähdyksiä. Puolen tunnin kuluttua tyttö on niin puhki, että ajattelen, että on aika lopettaa. Hoidamme Anssin yhdessä takaisin pihattoon, ja jätän Nicalle lapun missä kerron käynnistämme. Lähden viemään Hilmaa kotiin, ennen kuin tulen takaisin hoitamaan itse Liinan.

Ihanan pirtsakka talvipäivä, pakkasta vaivaiset -5c, ja kerrankin Hilmalle ei tarvitse pukea seitsemäätoista kerrosta vaatteita. Tyttö on tentannut koko aamun että koska lähdetään tallille, joten lopulta suostun lähtemään.
"Tuu hakeen Hilma sit parin tunnin päästä, jooko?" Huudan miehelleni, ennen kuin pakkaan tytön ja kimpsut ja kampsut autoon.

Ajelemme tallille rupatellen niitä näitä. Hilma on maailman pahimmassa kyselyiässä, ja nyt kysymykset liittyvät jatkuvasti hevosiin, varusteisiin, hevosten käyttäytymiseen, Anssiin, Liinaan, talliin... "Miks Anssia sanotaan Anssiksi?" "Miks joillain hevosilla on ne jotku pintelit?" "Miks Liinalla ei voi kunnolla ratsastaa?" "Miks ptruu tarkottaa seis eikä vaikka fruuuum?"... lista on loputon.

Tallinpihalla Liina haluaa heti ensimmäiseksi lähtä hakemaan Anssin, mutta toppuuttelen tyttöä, ja sanon, että tänään hoidetaan ensin ponin varusteet kuntoon. Puhdistamme yhdessä harjapakin, harjaamme pari loimea puhtaiksi, samoin kuin satulahuovan ja vyön. Otamme myös oikean urakan, ja pesemme sekä satulan, että suitset oikein viimeisen päälle. "Tänään pääsetkin Hilma ratsastaman vähän erilailla!" sanon tytöllä, ja Hilma ei malta odottaa että lähtisimme hakemaan Anssin sisään.

Kun olemme harjanneet ponin, pistän sille päitset päähän, liinan päitsiin kiinni ja kropan ympärille tallinperältä löytyneen vikellysvyön. Punttaan hämmentyneen Hilman selkään, ja tyttö on aivan hämillään: "Ei satulaa, ei suitsia? Mitä mää nyt voin tehä täällä?" tyttö vaikeroi.
"Tänään opetellaan istumaan rennosti, ja kuuntelemaan hepan liikkeitä!"

Aloitamme tunnin käynnissä. Pidän Anssin keskikokoisella ympyrällä, ja käsken Hilmaa sulkemaan silmät. "Istut ihan rauhassa vaan, tunnustelet Anssin selkää ja askeleita". Käynnin jälkeen vähän ravia molempiin suuntiin, Hilma pysyy hyvin kyydissä suurella ympyrällä. Otamme lopuksi vielä pari laukannostoa, ja nekin sujuvat todella hyvin - Anssi on rauhallinen, ja laukkaa menemään hyyyyvin hidasta vauhtia. Hilma istuu haltioituneena selässä, välillä silmät kiinni nautiskellen, välillä silmät auki ylpeästi ympärilleen katsellen.

Muutaman kävelykierroksen jälkeen totean, että nyt riittää. Hilma ei malttaisi millään lopettaa, mutta kun Miehekkeen auto ajaa tallinpihaan, uskoo Hilmakin lopulta, että nyt täytyy lähteä kotiin.

Voi kauhistus, viime ratsastuskerrastamme on kulunut jo about viikko! Sen siitä saa, kun painaa töitä, huolehtii omasta hevosesta, pienestä tytönnappulasta ja pitää miehenkin vielä tyytyväisenä Ei vaan, mies on kyllä jäänyt vähän vähälle huomiolle tämän tallitouhun alettua... Mutta mitähän jännää sitä keksisi, että sekä tyttö että poni viihtyisivät... Puomeja!

Hilma oli tallissa Samin kanssa laittamassa Anssia kuntoon, ja minä menin laittamaan kentälle pari puomia, yhden pitkälle sivulle ja yhden keskihalkaisijalle. Nakkelin samalla jäätyneitä kakkakokkareita ja kiviä kentältä pois. Hetken kuluttua Sami talutti Anssin pihalle, ja Hilma seurasi kypärä päässä perästä. Kiitin Samia, ja lupasin korvata tämän näkemän vaivan joskus, kunhan vain pyytäisi. "Mitäpä tuosta, kyllähän tämän pikkuneidin kavaljeerina jaksaa touhuta" Sami naurahti.

Hilma ratsastaa alkuverryttelyt ohjeitteni mukaisesti, käyntiä, kevyttä ravia, voltteja. Tyttö on oppinut nopeasti, ja Anssi on mitä mainioin opetusponi, se tottelee tytön välillä melko vaatimattomia apuja kuuliaisesti. Pyydän Hilmaa ratsastamaan kohti ensimmäistä puomia käynnissä, ja tähtäämään keskelle. Anssi lompsii puomin yli korvaansa heilauttamatta, mutta Hilma on toivottoman innoissaan ensimmäisestä "esteestään". Jatkamme puomeja käynnissä, ja kun tyttö saa ponin menemään puomin keskeltä, otan Hilmalta ohjat pois ja opetan kevyttä istuntaa. Sovimme, että talutan heitä ravissa, ja Hilma menee puomin kevyessä istunnassa. Harjoitusravi sujuu kohtalaisesti, pieni tyttö istuu pehmeästi selässä juurikaan hölskymättä, ja "esteen", eli liki maahankaivetun puomin ilmestyessä näkyviin hän ottaa kahdella nyrkillä tukevan otteen ponin harjasta, ja ponnistaa pyllynsä ylös satulasta. Näky on kieltämättä huvittava, mutta jatkamme pari kertaa.

Nica toivoi Anssille vähän reippaampaa liikutusta sen lepopäivien johdosta, joten nostan puomien jälkeen vähän väsähtäneen tytön alas selästä ("mene kulta puhdistamaan Anssin harjat ja ruokakuppi jooko"). Hyppään itse Anssin selkään, ja nostan ravin. Ravaamme muutaman kierroksen puomien yli, ratsastan ponin kunnolla kulmiin, ja pikkuhiljaa huomaan, miten se herää horroksesta, jossa se on tainnut uinua koko aiemman ratsastusajan. Nostan laukan, ja jäämme keskiympyrälle laukkaamaan siten, että pitkän sivun puomi tulee jokaiselle ympyrällemme. Kokoan laukkaa, lisään sitä, ja tähtään keskelle puomia. Anssi toimii mahtavasti, se on selvästi virkistynyt päästessään laukkaamaan. Lopuksi teen ravissa vielä tahdin vaihteluita, ennen kuin otamme loppukäynnit.

Anssin vuokraus on nyt ikävä kyllä ollut vähän paussilla Hilman sairastelukierteen takia: ensin kuumetta, sitten korvatulehdusta, siitä jatkui parin päivän tauon jälkeen vatsataudilla... uskot varmaan että melko poikki ollaan koko perhe Mutta jatketaan kun kyetään.