Jotain vaihtelua

Jesse

Pääsin hädin tuskin sisään talliin, kun Sami jo läimäisi käteeni talikon.
"30 minuuttia myöhässä, 6 lisäkarsinaa siivottavaksi." mies totesi. Avasin suuni, mutta en kerennyt sanoa mitään.
"Yksikin mutina tai vastaväite ja saat tehdä minunkin osuuteni." Sami sanoi ja lähti maneesitallille.
Tuhahdin ja vilkaisin oven vieressä odottavia kottikärryjä. Ilmeisesti minulle oli jätetty uusitalli ja saisin siis saman tien siivota myös vanhantallin. Ei kai siinä muu auttanut, kuin ryhtyä hommiin.

Aamupäivä eteni tuskastuttavan hitaasti. Ensinnäkin kylki oli välillä tulessa. Olin onnistunut vajaa viikko sitten kaatumaan liukkaalla pihatiellä. Tälli oli kova ja sen seurauksena jo melko lupaavasti parantuneet kylkiluuni alkoivat taas vihoitella. Sain lisää ratsastuskieltoa niin lääkärin, kuin serkkunikin puolesta. Olin niin varma, että Vertti hyppäisi kuuhun asti päästessään seuraavan kerran hyppäämään oikeita esteitä. Olihan sitä irtohypytetty maneesissa ja kierroksia oli kuin formula-autolla. Vauhtikin oli sen mukaista.
Toisena en jaksanut Kimiä. Suvi raahasi lacosten tallille joka toinen päivä ja yritti opettaa poikaa ratsastamaan. Tottakai poitsu oli saanut ratsukseen vanhan luottoratsu Ancen. Olin lähinnä toivonut, että Suvi olisi istuttanut Kiminsä jonkin hieman ylväämmän ratsun selkään, kuten vaikka Reeven. Tosin hupiahan koko juttu oli ollut. Kahden viikon aikana Kimi oli onnistunut putoamaan jo reilut viisi kertaa. Hevosen selkään poika oli uskaltautunut ehkä kolmesti.
Kimin ratsastustuntien aikaan meidän oli vain yksinkertaisesti pakko livahtaa Reitan kanssa maneesiin todistamaan fiaskoa. Kun Suvi huomasi meidät hekottamassa katsomossa vedet silmissä, niin lähtöhän siinä tuli. Pahoittelin asiaa myöhemmin, mutta sain osakseni vain murhaavan katseen. Se niistä mahdollisesti joskus lämpenevistä väleistä.

Kun talli oli siivottu, lähdin sisälle.
"Hemmetin lusmu." totesin istahtaessani Reitan vierelle sohvalle. Toinen virnisti ja höpötti jotain kuumeesta, joka kyllä laskisi iltapäiväksi sen verran, että hän pääsisi ratsastamaan. Tuhahdin. Ratsastamaan... sitähän tässä oli odotettu jo monta viikkoa.
"Liikuttaako Rosie Vertin?" Reita kysäisi vaihdellessaan kanavia.
"Joo, luultavasti." vastasin ja yritin ryöstää kaukosäätimen Reitalta. Onnistuin ja pääsin television valtiaaksi. Tuijotimme televisiota vaitonaisina. Minua väsytti, vaikka olin nukkunut tavallista pidempään.
nica poikkesi sisälle ja rupesi tekemään ruokaa. Jossain vaiheessa meille tuli käsky käydä heittämässä hevosille päiväheinät. Ilmeisesti Samilla oli muuta tekemistä ja Tyler oli kuumeessa kotonaan.
Reitakin raahautui mukaan ulos ja päiväruuat oli jaettu nopeasti.
Palatessamme takaisin sisälle ruokakin oli jo pöydässä.
"Puuroa." totesin vilkaistessani kattilaan. Katsahdin nicaan kysyvästi. Nainen lähinnä hymyili.
"Lettujako sitä pitäisi joka päivä olla tarjolla? Kyllä voisi välillä joku muukin täyttää sitä jääkaappia, kuin minä." nica vastasi.
"Tilataan pizzaa." Reita nurisi.
"Tilatkaa illalla, lähden iltapäivästä käymään pitämässä parit valmennukset muualla ja voi mennä pitkään."

Sain puuron alas, vain ottettuani lautaselle jumalattoman määrän marjoja lisukkeeksi. En todellakaan tykännyt puurosta. Se oli yksi karmeimmista ruokalajeista ikinä.
Iltapäivällä lähdin Reitan kanssa talliin. Reita otti ensin ratsastettavaksi Mayan. Lupasin laittaa Merlinin valmiiksi Reitaa varten, kun tämä palaisi treenaamasta Mayaa. Oma tehtäväni tänään oli talutella Ania, jotta se vähän palautuisi eilisestä treenistä.
Kun Reita oli kadonnut tallista Mayan kanssa, kävin hakemassa Merlinin, Anin ja Vertin sisälle. Harjasin kaikki kolme hevosta ja satuloin Merlinin valmiiksi. Vertti saisi odotella Rosieta karsinassa, sillä minulla ei ollut tietoakaan milloin Rosie oli tallille tulossa.

Tunnin päästä nica kävi ilmoittamassa lähtevänsä valmentamaan toiselle tallille ja melkein heti sen jälkeen Reita palasi talliin hikisen Mayan kanssa, jätti tamman minulle ja lähti takaisin ulos Merlin mukanaan.
Hoidin Mayan kuntoon, viskasin sille loimen selkään ja jätin sen karsinaan. Lähdin sitten Anin kanssa ulos.
Lähdin taluttelemaan valtavaa hevosta kohti Sereniä. Olin tympääntynyt kävelemiseen ja mietin, että tarhojen takaa kiertäminen pidentäisi lenkkiä huomattavasti. Vilkaisin kuitenkin tennareitani ja totesin, että minulla ei ollut asiaa lumikinoksiin näillä kengillä.
Niinpä menin lähimmän lumikasan luokse, tein narusta Anille ohjat ja kiipesin hevosen selkään. Kukaan ei näkisi, kun palaisin takaisin tallin takaa.

Ani löntysteli rauhallisesti eteenpäin lumihangessa. Tätä kautta ei ollut kukaan kulkenut pitkään aikaan ja lunta oli kasaantunut olemattomalle polulle todella paljon. Ani oli kuitenkin niin iso, että sillä ei ollut hankaluuksia talsia lumihangessa. Ponit eivät olisi päässeet kinoksissa eteenpäin.
Kiersimme tarhat ja pääsimme tallipihaan. Pysäytin Anin pihalle ja taputin sitä. Katsahdin ympärilleni ja näin vilahduksen mustista hiuksista. Kauhistuin ajatuksesta, että nica olisi nähnyt minut silmäteränsä selässä vannotettuaan, että en nousisi hevosen selkään ennen kuin olisin täysin kunnossa. Vieläpä pelkällä riimulla ratsastaen.. Liuin nopeasti alas Anin selästä ja kuulin lumen natinaa jonkun kävellessä luokseni.
"Jesse.."
Anin takaa ilmestyi mustahiuksinen tyttö. Se ei ollut nica, se oli Suvi.
"Mitä hittoa?!" sanoin huomatessani Suvin.
"Miunhan tässä pitäis kysyä, että mitä hittoa! Idiootti, mieti jos Ani olis lähteny.."
"Se on ihan kiltti."
"No niinhän sä sanot Vertistäkin." Suvi tuhahti.
"Ei saa säikytellä tolla tavalla! Sä näytät ihan nicalta, kauempaa."
"Ai." Suvi hymähti. "Oisko blondi ollu sit parempi vai?"
"Ei. Tai siis... toi käy sulle." änkytin.
"Okei.. " Suvi hymähti ja kääntyi lähteäkseen.
"Please Suvi, älä sano mitään nicalle.. tai kenellekkään.."
Tyttö pysähtyi ja kääntyi minuun päin näyttäen mietteliäältä.
"Ehkä en.." Suvi hymähti.
"Lupaa." painostin.
"Vastapalveluksesta." Suvi kiristi.
Myönnyin pitkin hampain auttamaan tyttöä huomenna aamutallissa.
"Jäätkö pizzalle illalla, jos tilataan?" kysäisin ajatuksen välähtäessä päähäni.
"Ihan miten vaan, ei mulla oo tänään mitään ihmeellistä." Suvi vastasi ja katosi paikalta. Jäin paikoilleni hölmönä. Suvi sanoi mitä? Jäävänsä illalla? Minun olisi varmaan pitänyt nauhoittaa tytön sanat, sillä en millään osannut uskoa niitä todeksi. Eihän Suvi ollut jäänyt tai tullut mihinkään pitkään aikaan ilman Kimiä?
Ani alkoi hangata päätään minua vasten kyllästyttään ulkona seisoskeluun. Niinpä sain itseeni vähän liikettä ja vein hevosen sisälle. Loimitin Anin ja vein sen ulos. Vertin karsinan ohi kävellessäni huomasin hevosen karsinan tyhjäksi, Rosie oli siis tullut tallille. Reita oli vielä Merlinin kanssa ulkona ja Suvi talutti juuri sisään Indiä.

Reita ratsasti vielä Reeven ja teimme sitten yhdessä iltatallin valmiiksi. Hevoset haettiin sisälle ja eteen tökättiin kasa heinää. Tilatut pizzat saatiin ihan tallille asti, joten kenenkään ei tarvinnut lähteä hakemaan niitä.
Telkkariin laitettiin pyörimään leffa ja hätisteltiin Shermania pois television edestä. Kissan mielestä oli mukavaa tassutella sohvapöydällä ja olla kaikkien edessä. Puolessa välissä Suvi lähti puhelimeen lacostensa kanssa, mutta ei kuitenkaan lähtenyt tallilta ennen kuin leffa oli katsottu loppuun.
nica tuli takaisin yhdeksän aikaan ja sanoi löytäneensä hienon paikan Sakelle ja Jacelle, jotka muuttaisivat Järnby-nimiseen talliin ihan katon alle. Pihatossa nuoret oripojat eivät oikein viihtyneet. Ainakin Jacessa oli niin paljon diivan oireita, että hevosen kanssa tulisi menemään hermot kerran jos toisenkin.
Illalla Reita kävi viskaamassa iltakaurat ja lisää heinää hevosille. Minä painuin jo nukkumaan.