Kitu & Amor

Amorin hoitopäikky.

Olin pitkään haaveillut tästä, omasta hoitohevosesta, jota voisi käydä katsomassa lähes aina, kun huvitti. Olin aiemmin hoitanut hevosia, mutta edellisen tallin hoitsuni jouduttiin lopettamaan. Sen jälkeen olin ajatellut, että en enään koskaan palaa talleille, mutta toisin kävi juuri tänään on se päivä, kun menen tutustumaan uuteen hevoseen...Amor:iin. Vatsassa lenteli tuhatpäinen perhosparvi, kun puin mustat ratsastussaappaani jalkaan ennenkuin nousin autoomme, joka pian kiitäisi kohti talleja. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä, mutta toivoin hartaasti, että minut otettaisiin ongelmitta vastaan. Tiesin vain hoitohevoseni tärkeimmät tiedot, mutta ajattelin silti selviäväni hengissä tästä päivästä.

Aika lentää kuin siivillä istuessani kumarassa autossa. Pitäisiköhän vielä perua, jos olenkin ihan surkea hoitaja, ajatukset myllertävät päässäni kuin tulivuorenpurkaus, mutta kiristän hampaitani yhteen ja samalla auton turvallinen tärisevä liike lakkaa ja olemme perillä. Huokaisen syvään ja olen avaamassa ovea. Pydähdyn vielä mietteisiini hetkeksi ja lopulta saan itseni kammettua ylös autosta. Ilmassa tuoksuu vahvasti heinälle ja tietenkin hevosille, siitä ei kukaan voisi erehtyä kuuna päivänä. Parkkipaikka on autio lukuunottamatta paria muuta autoa, jotka seisovat uhmakkaasti rivissä, suoraa minua "tuijottaen". Katson oikealle, jossa näen ensimmäisen hevosen tältä tallilta. En sen enenpää hevoseen kiinnitä huomiota vaan kävelen reippasti kohti edessäni kohoavaa punaista rakennusta. Elonmerkkejä ei hevosta lukuunottamanna näy ja alan hiukan epäillä olenko sittenkään tullut oikeaan paikkaan. Ei, minun on pakko olla oikealla tallilla, huomaan nimittäin kyltin tallin edessä, jossa lukee koukeroisin kirjaimin "Mêl Seren". Perhoset vatsassani eivät ole helpottaneet ja varovasti menen talliin, jonka epäilen olevan uusin.

Sisälle astuessani lävitseni tunkee lämmin tuulahdus, joka saa minut hymyilemään. Kuulen kolahduksia jotka epäilen tulevan hevosista, jotka malttamattomasti odottavat ruokiansa. Kävelen peremmälle talliin ja koitan kurkkia jokaiseen karsinaan, josko löytäisin hoitohevoseni. Ensimmäinen karsina oli kokonaan tyhjä, mutta seuraavaan katsoessani tuijottavat villit silmät minua takaisin. Tajuan samassa, että tässä se nyt on, minun hoitohevoseni. Katselen hevosta hetken ja menen lähemmäksi. Ainoastaan katselin tätä upeaa eläintä, joka selvästi oli oman arvonsa tunteva. Tunsin hassun pistoksen vatsassani ja minun teki niin mieli avata karsina ja mennä silittämään sen silkkistä turpaa. Muistin hyvin, että hevosen nimi oli Amor ja puhuttelin sille rauhallisesti, jotta se ymmärtäisi, että en tekisi sille pahaa. Virnistin ja nojasin varovasti karsinan oveen. En vielä edes harkinnut sisälle menemistä, ehkä unissani, mutta en halunnut pilata ensimmäistä päivää. Amor katseli minua pitkään kirkkailla silmillään ja pärskähti sitten. Sori kamu ei oo herkkuja, sanoin, vaikka tiesin, että tuskin se minulta niitä huolisikaan. Olin kovin epäileväinen, vaikka tiesin sisimmissäni, että Amor ei minulle mitään pahaa tekisi. Rohkaisin itseäni ja hitaasti avasin karsinan oven. Amorin korvat liikahtivat suuntaani ja se kääntyi mielenkiinnosta katsomaan. Hei poju, ojensin kättä hiukan, jotta se voisi halutessaan tulla tutustumaan. Amor empi hiukan ja seisoin vain hetken paikoillani. Amor ei näyttänyt mitään aggressiivisuuden merkkejä, jota en kyllä odottanutkaan ja askel askeleelta menin lähemmäksi. Amor otti askeleen minua kohti ja ajattelin sen olevan hyvä merkki. Lopulta olin niin lähellä, että pystyin jo koskemaan siihen. Hitaasti, mutta varmasti silitin sitä myötäkarvaan ensin harjan alta, josta se nautti suuresti. Tämähän alkoi aika hyvin, mietin ja jatkoin vielä hetken silittelyä. Pitäisiköhän sinua harjata? kysyin Amorilta, joka ravisti hiukan päätään.

Hain harjat ja aloin töihin. Onnekseni Amor ei ollut likainen, epäilin, että se oli harjattu jo samaisena päivänä, vaikka takuuseen en mennyt. Päätin harjata sen vain kevyesti pölyharjalla ja kumisualla jos, vaikka jotakin likaa irtoaisi. Amor näytti todellakin unelmien hevoselta, enää siivet puuttuivat. Naurahdin ajatukselle ja jatkoin siistimistä. Huomasin lähes heti olevani itse likaisempi kuin Amor, mutta itsepintaisesti jatkoin varovaista harjausta. Ihmettelin miten ori pystyi olemaan noinkin rauhallinen, vaikka enhän toki tiennyt vielä puoliakaan Amorin luonteesta. Ihailin työni tulosta, vaikka en mitään dramaattista ollutkaan saanut aikaan, ehkä enimmät pölyt.

Halusin viettää Amorin kanssa mahdollisimman paljon aikaa, mutta aika meni nopeampaa kuin halusin. Olin tarkastanut Amorin jalat mahdollisen turvotuksen varalta, mutta mitään epäilyttävää ei ollut löytynyt. Olin tyytyväinen ja tajusin vihdoinkin katsoa kelloon. Ei ollut enää paljoa aikaa ennenkuin joutuisin jättämään satuhevoseni, onneksi näkisin sen aina, kun halusin. Hain vielä sienen jolla pesin juoma-automaatin (vai onko täällä juoma-astiat?) mahdollisesta liasta. Amor katseli puuhailuani merkitsevästi ja aivan kuin arvioiden työni tulosta. Seuraavalla kerralla ehtisin enemmän tutustumaan Amoriin, vaikka tänään olin jo saanut siihen jonkinlaisen "yhteyden". Mielessäni kuitenkin kalvasi, että minun täytyisi jäädä pidemmäksi aikaa. Tuhahdin hiukan hermostuneesti ja silittelin Amoria vielä siihen asti ennenkuin tuttu auto kurvasi pihamaalle. Nähdään ihan pian, lupasin Amorille ja varmistin vielä, että karsinanovi oli tiukasti kiinni. Lähes lensin autolle kertomaan vanhemmilleni upeasta hoitohevosestani.

joo sori tämmönen surkee tarina. Kello vaan on jo niin paljon et parasta painua nukkumaan! Ainiin ja jos jossakin välissä alan ratsastamaan Amorilla niin sanon heti, että en tiedä kovin paljon kouluratsastuksesta, että tarinoissa sen kyllä sitten huomaa, koitan kuitenkin parantaa :)) Ainiin ja en tiennyt miten täällä kannattaisi merkitä puhe, mutta toivottavasti sen erottaa tuolta, voin seuraaviin tarinoihin muuttaa sitten " <--- merkkeihin laittaa, mutta sano jos ei tarvitse!

Aamu oli mitä hirvittävin, onnistuin kaatamaan lähes kaiken mikä oli ympärilläni. Heti herättyäni ehdin niin tiputtaa kännykkäni, joka niin iloisella lirkutuksellaan oli herättänyt minut varttia yli viisi. Olin yhtäkuin kuollut siinävaiheessa, mutta sydäntä lämmitti, että pääsin katsomaan Amoria. Lähes juoksin alakertaan jyrkkiä rappusiamme pitkin ja koitin parhaani mukaan varoa kompastumista. Onnistuinkin siinä, mutta muuten aamu olikin pelkkä fiasko. Kaadoin kahvin, kaadoin vahingossa nurkassa kököttävän lehtipinon mennessä jääkapille ja jättämään aamupalani vielä juuri niin pöydän reunalle, että ihana koiramme Onni kävi ne sieltä syömässä parempiin suihin. En edes jaksanut suuttua sille, olihan se vain koira, joka ei ymmärtänyt, mutta samapa tuo pääsisin kumminkin Amorin luo ja se oli pääasia.

Tallivaatteeni olin laittanut jo aikoja sitten päälle, halusin päästä ajoissa matkaan, mutta vanhenpani eivät olleet aina ihan yhtä mieltä. " Miksi ihmeessä sinun pitää mennä sinne näin aikaisin, eihän se ole edes sinun oma, olet vain sen hoitaja, olivat niitä tavanomaisimpia joita kuulin heidän suustaan " ,mutta väliäkös tuolla minä menisin ja piste, siitä ei sen enenpää keskusteltukkaan. Isä suostui kyyditsemään minut tallille, ja pyysi soittamaan ennen viittä, jotta varmasti ehtisi hakea minut sieltä landelta. Lande oli isäni tapa sanoa talli tai jotakin sinnepäin. Olin aivan tohkeissani ja lähes rynnistin autosta pois sen pysähtyessä tutulle parkkipaikalle.

Olin jo täysin varma minne menin, tietysti Amorin luo. Kevein askelin menin talliin, jossa oli menossa hevosten tarhaaminen. Olikohan Amor jo viety, tuumasin ja menin nyt jo tutun karsinan eteen. Yllätyin positiivisesti, kun huomasin Amorin vielä siellä. " Moikka " ,tervehdin sitä ja kuhnailematta avasin karsinan oven. Amor oli jo syönyt joten en uskonut siitä olevan sen enenpää haittaa. Sunki varmaan pitäis mennä ulos, silitin sitä samalla tutkien sen vointia, vaikka tuskinpa sitä mikään vaivasi, se näytti terveeltä ja hyvinvoivalta niinkuin kaikki tallin hevoset. Muistin, että Amorille piti laittaa tarhasuojat joita lähdinkin heti etsimään, jotta hoitohevoseni pääsisi nopeasti ulos. Talli oli siistissä järjestyksessä ja kaikki löyty kädenkääntessä, kun vaan tiesi mistä etsiä.

Hivuttauduin tarhasuojat kädessäni takaisin Amorin karsinaan ja huomasin, että lähes kaikki hevoset oli jo viety. " Noniin pidetääs kiirettä, ettet vain myöhästy " , puhuin rauhallisesti ja tarkistin samalla tarkemmin Amorin kaviot. Suojat olivat helppokäyttöiset ja nappasin vielä riimunnarun käteeni. Lukko oli hiukan jäykkä, mutta hetken venkslattuani sain sen toimimaan ja laitoin sen riimuun kiinni. Amor oli täysin rauhallinen toimenpiteen aikana ja kehuin sitä vuolaasti. Olin varsin tyytyväinen hoitohevoseeni sillähetkellä.
Lähdin taluttamaan Amoria ja toivoin hartaasti, että se ei olisi ryntäilevää sorttia, mutta mitäpä orilta odotti jos vastassa olisikin tammoja. Päätin silti määrätietoisesti ainakin yrittää suoriutua kunnioituksella ja Amor kävelikin rauhallisesti vieressäni. Rakastin kavioiden kopsetta tallikäytävällä ja melkein suljin silmäni. Onneksi vain melkein, koska olisimme varmaan törmänneet nuoreen tyttöön, joka katsoi ensin hiukan vihaisesti, mutta ei kestänyt kauaa, kun se vaihtui jo iloiseen tervehdykseen. Sopersin jotain anteeksipyynnön tapaista ja tervehdin takaisin ennenkuin jatkoimme matkaa.

Vein Amorin tarhaan, jonne se selvästi hamusi. Nopeasti suljin tarhan, jotta Amor ei vain päättäisi karata vähän pidemmäksi aikaa ja rynnätä pois tarhastaan. Amor lähes laukkasi tarhassaan harja hulmuten. Se kääntyi katsomaan minua ja heilautti päätään aivan kuin olisi halunnut leikkiä, vaikka eihän se nyt pitänytkään paikkaansa. Olisin voinut jäädä katsomaan Amoria, vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta tallityöt odottivat ja muutkaan eivät varmaankaan katsoneet hyvällä jos joutuivat siivoamaan minunkin hoitohevoseni karsinan, tein sen todellakin mielelläni, vaikka ei olisi uskonut.

Puuha oli minulle ennestään tuttua, mutta jostain syystä kaikki vihasivat sitä. Olihan se rankkaa toisinaan, mutta täällä minulla olisi huollettavana vain Amor eikä kokonaista tallia. Tullessani talliin ei kuulunut enää tuttuja hörähdyksiä ja menin etsimään kottikärryjä sekä talikkoa, jotka löytyivätkin hiukan etsittyäni. Rivakasti aloin heittelemään likaisia alusia kottikärryyn ja eihän siinä kauaa nokka tuhissut, kun pääsin vauhtiin. Huokaisin ja suoristin selkäni, kun vanhat aluset olivat kokonaan kottikärryissä.
Sitten vain uudet kehiin, lähdin viemään likaiset aluset pois ja uudet tilalle.

Puuskutin eteenpäin ja lähes kaadoin kottikärryt. " Ups " , pääsi pieni ääni suustani, mutta oli minulle ennestään tuttua, mutta jostain syystä kaikki vihasivat sitä. Seuraavaksi ryhdistäydyin ja nyt todellakin koitin pärjätä ilman pienintäkään virheitä. Olin melkoinen perfektionisti, pakko myöntää. Taivaalla lenteli pari pulleaa lintua, jotka olivat selvästi nauttineet talven hyvistä puolista. Ihmiset täälläpäin, kun tuntuivat laittavan linnuille vähän liikaakin syötävää talveksi. Hymähdin ja palasin talliin, jossa odotti tyhjä karsina, mikäs muukaan, kun juuri siivonnut sen olin. Aluset levittyivät siististi karsinan lattialle ja varmistin vielä karsinan kunnon. Kaikki näytti olevan kunnossa, vaikka en mikään rakennus-expertti ollutkaan. Tarkistin lopuksi karsinanoven, enhän vielä tiennyt Amorin pahoja tapoja kunnolla, mutta ei saanut minua yllättymään, että karsina näytti kuin koskemattomalta. Toivoin hartaasti, että tallinomistaja Nica olisi tyytyväinen jälkeeni. Vein tavarat siististi omille paikoilleen, osan vanhaantalliin ja osan uuteen talliin, jossa tulisin viettämään varmaankin eniten aikaa.
Käytävällä hääri nuori nainen, joka reippaasti lakaisi harjalla tallin lattiaa. Katsoin hetken kunnes uskaltauduin juttelemaan, en kuitenkaan ehtinyt ennenkuin mustahiuksinen nainen alkoi jo iloisesti rupatella. "Mites sinulla ja Amorilla on lähtenyt sujumaan?" nainen oli aiemmin selkä minuun päin, mutta nyt hän kääntyi ja tunnistin hänet Nicaksi. "Hyvinhän se, Amor on kyllä aivan upea!" hymyilin aurinkoisesti ja aloin miettiä mitä sanoisin seuraavaksi. " Olisiko jotakin hommaa vielä ennen taukoa, kun minulla olisi aikaa? " kysyin reippaasti. " Noo-oh haluaisitko laittaa satulahuovat kuivumaan? " Nica kysyi, mutta ei jäänyt odottamaan vastausta vaan jatkoi hiukan väsyneen kuuloisena: " Niin moni työntekijä on nyt kipeänä, että on paljon hommaa ". Nyökkäsin ja menin katsomaan miten satulahuovat "voivat". Pesu oli valmis ja yksi kerrallaan nostin lähes uudenveroisia satulahuopia pesukoneesta kuivumaan niille varatuille telineille. Laitoin jokaisen niin siististi, että yhtäkään ryppyä ei tullut. Uneksin vielä itsekin jonain päivänä omistavani oman tallin, mutta nyt halusin viettää vain ja ainoastaan aikaa Amorin kanssa. Eihän se oma ollut, mutta toi mainiota lievitystä oman hevosen kaipuuseen, ja sitäpaitsi Mêl Seren:issä sai tehdä niin paljon hoitohevosen kanssa, että toisinaan se tuntui kuin omistaisi hevosen. Satulahuovissa oli upeita kirjailuja ja arvelin niiden olevan kalliitakin, luultavasti kisoihin tarkoitettuja. Katsoin vielä, että olin varmasti laittanut kaikki kuivumaan ja suljin sitten oven tiukasti.

" Ruoka-aika " , tokaisin ja lähdin päärakennukseen, jossa kuuleman mukaan olisi tarjolla Nican tekemää ruokaa, olin ehdottomasti kiinnostunut maistamaan. Paikalla ei toistaiseksi ollut muita ja varovasti menin sisälle, jossa tuoksui aivan kuin makaronilaatikolle. En sen kummempaa ruokaa odottanut kenties perunaa ja jauhelihaa, mutta todentotta, nenäni ei ollut puijannut minua, makaronilaatikkoahan siellä oli loppujenlopuksi. Otin vähän tätä höyryävää ruokaa ja menin istumaan pöytään. Ruoka oli todella kuumaa ja haukoin henkeäni samalla, kun ruoka poltti kieleni. " Pitipä taas sattua " , ajattelin ja join vettä lievittääkseni sitä. Ruoka oli kutakuinkin erinomaista ja sain vatsanitäyteen. Lähdin iloisesit vihellellen tarhaa kohti, jossa Amor hirnahti. " Et sinä minua tainnut odottaa " , naurahdin ja menin nojaamaan aitaa vasten. Minua ei haitannut, vaikka Amor ei tullutkaan luokseni, oli ihana vain katsoa sen ravausta ja laiduntamista. " Mitäs sanoisit jos mentäisiin maneesiin tai kentälle vähän kävelemään? " kysyin, vaikka tiesin, että eihän Amor minulle vastaisi. " Ehkä siirrytään siihen sitten vasta, kun ollaan tutustuttu paremmin " , sanoin enemmänkin itselleni, koska Amor oli nyt sen verran kaukana, että ei kuullut todella hiljaista puhettani. " Mun pitää varmaan kohta mennä " , sanoin Amorille, joka nyhtäsi ruohoa maasta. " No nähdään sitten taas huomenna jos pääsen tulemaan " , toivoin hartaasti, että vanhenpani suostuisivat tuomaan minut, halusin ehdottomasti saada Amorin luottamuksen voitettua, vaikka siihen saattoikin mennä aikaa. " Muistappa sitten käyttäytyä kunnolla " , hyvästelin Amorin ja kaivoin taskustani kännykkäni jolla soitin isälle, että tulee hakemaan minut. " Tuon sulle sitten huomenna jotakin hyvää mukana " , lupasin Amorille jonka silmät tapittivat minua läpitunkevasti. Odotin vielä noin kaksikymmentä minuuttia ennenkuin isäni vihdoinkin jaksoi ilmaantua paikalle. Hyppäsin auton kyytiin ja ajoimme kotiin.

Kuulostaa lupaavalle Pärjäilet varmasti Amorin kanssa hyvin, eihän se mikään hurjan villi olekaan loppujen lopuksi. Tosin kyllä tälläkin arabiherralla löytyy luonnetta, kun se sille päälle sattuu. Karsinassahan se on aika lepsu.

Amor on enimmäkseen westernratsu. Se taitaa kyllä helpon C:n asiat ja jotain B:n asioita, mutta pohkeenväistöihin se hienous sitten loppuukin (ainakin englantilaisella tyylillä) westernavuilla ori tekee kaiken mahdollisen. Laukkahevonenkin se on nuoruudessaan ollut, joten älä säiky vauhtia jos päästät sen nelistämään maastossa.

Huippua että olet oma-aloitteinen tallitöissä Karsinansiivous on kuitenkin tallityöntekijöiden hommaa ja jos et halua sitä tehdä niin ei tarvitse. Kaikki apu on kuitenkin tarpeen, suur kiitos :))
Ja karsinoissa on automaattisen juoma-astiat.

Mites tämä kommentti/pistepolitiikka? Molempia, vain toista? Vai merkataanko hoitomerkintöjä ja annan kommenttia..? Ihan sinun päätettävissäsi.

Olisi kiva saada parin sanan kommenttia, mutta toisaalta pisteetkin houkuttavat Eli jos saisi aina ihan lyhkäisen kommentin + pisteet? Aloittelenkin tässä uutta tarinaa

Katsoin epäilevästi ällöttävän vihreää kauhtunutta takkia ja nielaisin syvään, en halunnut mennä tuossa tallille, mutta mitä valinnanvaraa minulla oli, kaivoin kaapista kaikki vaatteeni...tuloksetta. " Onko joku nähny mun ratsastustakkia " , huusin alakertaan. Olin jo melkein myöhässä ja odotin niin kovasti taas Amorin näkemistä. " Mistä me nyt sun takeiksi muututaan " , äiti huusi takaisin näpytellessään samalla työ juttuja koneella. " Tuskin olette edes huomanneet, että mulla sellaisia on " , huokaisin puoliääneen ja otin paksuimman hupparin mitä sattui osumaan käteen. "Enköhän mä pärjää" , hölkkäsin alakertaan, suoraa jääkaapille. Olin luvannut viedä Amorille jonkun pienen herkun, mutta yllättävää kyllä jääkappi oli tyhjä lukuunottamatta yhtä vaivaista porkkanaa, joka suorastaan huusi yksinäisyyttä. " Saapi kelvata " , kohautan hartioitani ja juoksen pihalla jo käynnissä olevaan autoon. " Vihdoinkin " , isäni mutisi ja lähti peruuttamaan pois pihasta. " Monelta aijot tulla? " isäni kysyi huolettomalla äänellä katsoen samalla tietä. " En mä voi tietää kauanko mä siellä oon, kyl mä koitan tulla viimeistään kuudeks " , virnistin. " Sunhan aika menee täysin hukkaan " , isäni toitotti, mutta eihän se ymmärtänyt hevosista mitään... hyvä, kun tunsi hevosen hevoseksi eikä epäillyt sen olevan aasi. " Sun pitäs joskus tulla ees vilkasee Amorii niin ymmärtäisit " , tiuskaisin ja nojasin käteeni. " Jaa-a " , oli isäni vastaus tähän ja loppumatka ajettiinkin hiljaisuuden vallitessa.

" Noni vietäppä kunnon tallipäivä sitten " , isäni naurahdi ennenkuin paukautin autonoven kiinni. Hetken hytisin kylmästä, mutta saatuani takin kunnolla kiinni ja tumput käteeni aloin pikkuhiljaa lämmetä. " Amor, täältä tullaan " , hymyilin porkkana taskussani ja tepastelin kankeasti talliin. Olin edellisenä päivänä tutustunut syvemmin westernratsastukseen ja ehkäpä vielä joskus pääsisin kokeilemaan sitä Amorin kanssa. " Mitäs Amor? " kysyin hyväntuulisena tullessani tutun karsinan eteen. Avaan karsinan liukuoven ja menen sisälle nyt jo paljon rohkeammin. " Mähän lupasin tuoda sulle jotakin pientä naposteltavaa " , hymyilin ja kaivoin porkkanan taskustani. Amor hamusi sen samettisella turvallaan kädestäni ja ei kuulunut kuin hetki, että porkkana oli kadonnut kämmeneltäni. " Näytti maistuvan " , mutisin ja taputin Amor:ia. " Jos me tänään vähän tutustuttaisiin toisiimme paremmin? " kysyin Amorilta, joka nyhti heinäverkostaan heinää. " Niin no kyllähän sä ehit silti syödä " , naurahdin, kun Amor näytti katsovan minua ilmeellä "Ootko sä likka ihan sekasin". Silittelin sitä hetken ja totesin sitten, että olisi hyvä aika tarkistaa juoma-automaatin toimivuus, olin tottunut tekemään sen muilla talleilla, joilla ne saattoivat reistailla vähän väliä, täällä ei kuitenkaan näyttänyt olevan mitään ongelmia. " Taitaa olla melko laadukkaat puitteet " , tuumin ja olin entistä ylpeämpi, että olin päässyt juuri tänne. Olin tullut valitettavan myöhään tallille ja kohta saisin alkaa puhdistaa Amoria, joka oli tuotu sisälle. " Joo tiiän olen myöhässä " , pyytelin anteeksi Amorilta, joka jauhoi heinää. " Pääset kuitenkin raittiiseen ulkoilmaa ihan kohta joten parasta olla kiltisti " , vinkkasin Amorille silmää ja lähdin etsimään harjapakkia.

Tänään oli aika puhdistaa Amor oikein huolellisesti, hain pakin josta nappasin käteen ensimmäiseksi kumisuan. Harjasin pyörivin liikkein Amorin sillä kokonaan, mutta päätin jättää ihan varmuuden vuoksi jalat sekä pään ilman tätä käsittelyä. Talvikarvaa irtosi vain hiukan, mutta tiesinpä, että edes jotakin sain aikaan. " Tämän jälkeen kiillät kuin tähti " , puhuin ja otin vielä sään kohdalta kertaalleen. Amor oli hiiskumatta paikalleen tämän ajan, mutta kopeloidessani harjaboksista pölyharjaa se alkoi peruuttaa. " Älä edes yritä " , sanoin tomerasti ja pistin Amorin ruotuun. Amor ei paljoa piitannut komennoistani, mutta tyytyi kuitenkin harjattavaksi. Huiskin irronneet karvat pölyharjalla. Amor tykkäsi enemmän kumisuan hierovammasta harjaustyylistä ja etsin vielä pehmeän harjan sekä kumisukaan, johon sain tarvittaessa raapaistua irronneen lian. Harjasin pitkin vedoin Amorin läpikotaisin ja aina muutaman vedon jälkeen puhdistin harjan. Laitoin harjat sivummalle ja siirryin tutkimaan Amorin jalkoja. Tunnustelin varovasti jokaisen kavion, mutta mitään kuumotusta tai turvotusta ei löytynyt. " Hyvä homma " , totesin ja etsin Amorin omat sienet. Harjaan en viitsinyt koskea lainkaan, se oli aivan kuin silkkiä ja näytti olevan siistissä kunnossa, takkuja ei näkynyt yhtäkään joten kävin kostuttamassa sienen jolla puhdistin Amorin naaman varovasti. Seuraavaksi oli vielä kavioiden vuoro joten etsin kaviokoukun, jossa oli toisessa päässä pieni harja. " Nosta " , liutuin kättä Amorin jalkaa pitkin ja Amor nosti kiltisti jalkansa yksitellen. Suurempia kiviä ei sen kavioissa ollut, mutta aina sieltä jotakin moskaa löytyi. " Etköhän sinä ole valmis? " hymyilin ja nyty jopa pystyin sanomaan, että eron huomasi.

Nyt, kun Amor oli valmis ajattelin, että olisi hyvä aika mennä taluttelemaan sitä. Hain riimunnarun, joka oli tavallista hiukkasen pidempi ja kiinnitin sen. Minun ei tarvinnut sen enenpää vetää Amoria, pelkkä pienikin maiskutus sai sen innokkaasti liikkeelle. " Odotappa vain, kun joskus pääsen selkääsi " naurahdin innokkaalle orille. Amor kulki hyvin enenpiä rynnimättä oikealla puolellani ja taputin sitä. Päätin mennä kentälle, jossa ei näyttänyt oleva toistaiseksi ketään. Sillä oli selvästi intoa vaikka mihin, mutta en halunnut mitään ikäviä yllätyksiä joten päätin vain pysyä rauhallisesti käynnin merkeissä tämän kerran. Ensin kokeilimme pysähdyksiä. Halusin testata kuinka paljon Amor oikeastaan luotti minuun. En odottanut mitään suurempaa ja ensimmäisillä kerroilla Amor melkein käveli ohitseni. Useimmiten se vain hömistyneenä käveli hiukan edelleni ja kääntyi sitten katsomaan minne oikein jäin. Amor sai minut todella iloiseksi, vaikka emme sen kummempaa tehneetkään kuin tavallisia talliaskareita. " Nyt kunnolla " , virnistin ja sillä kertaa pysähdykset onnistuivat moitteettomasti. Kiitin Amoria ns. hyvästä työstä ja jatkoimme harjoitusta. Lähdin kävelemään Amor vieressäni uralle ja koitin pieniä tempon vaihteluja, halusin kokeilla kuinka helposti ori oikeastaan innostuisi. Lähdin kävelemään lujempaa, hidastin ja taas korotin vauhtia. Amor totteli moitteettomasti nämä eikä kertaakaan lähtenyt raviin. " Hienosti meni " , tokaisin ja taputin sitä vielä varmistukseksi. " Viitsisiköhän kokeilla vähän lujempaa? " tuumasin ja päätin kokeilla, kun näinkin hyvin oli mennyt. Amor ei aivan nostanut ravia, mutta ei sen tarvinnutkaan, pääasia oli, että se ei lähtisi rynnimään. Tämä oli ikäänkuin kärsivällisyysharjoitusta. " Pitää kysyä Nicalta milloin voisin kokeilla rastastaa Amorilla, huomenna kumminkin korkeintaan juoksutusta " , puhuttelin Amoria, joka ei edes ollut hikoillut. " Sori poju, mutta en vielä voi ratsastaa, sitten joskus " , tiesin, että Amor haluaisi laukata kuin tuulispää, mutta en halunnut laskea sen varaan, että se yleensä oli todella kuuliainen. Lyhyt treeni oli kuitenkin tänään paras vaihtoehto ja lähdin viemään Amoria takaisin talliin.

Olin jättänyt harjapakin siististi niin, että ne eivät olleet tiellä ja vein Amorin karsinaansa. Amor ei oikeastaan ollut likaantunut tai hikoillut treeniemme aikana joten päätin vain harjata pölärillä sekä pehmeällä harjalla. Tarkistin yleensä hevosen myös ratsastuksen jälkeen, vaikka nyt ei oltukkaan menty kuin aivan pikkuista treenejä varmuuden vuoksi tarkistin jalat ja puhdistin kaviot. " Pitää lähteä kohta " , älysin ja pistin harjat omaan boksiinsa. " Moikka Amor " , katsoin vielä karsinan liukuoven takaa ja heilautin kättä muullekin talli henkilökunnalle.

Sori taas huono loppu

//Huomen aamulla tullee varmaan seuraava tarina!

Olin aivan lopen uupunut. " Et missään nimessä lähde tuossa kunnossa tallille! " kuului ensimmäiset sanat, kun olin pukemassa paksuimpia ratsastushousuja päälleni. " Mä oond iha kuddodda! " änkytin. Päätäni ei onneksi jomottanut niinkuin tavallisesti, mutta tuntui kuin minua olisi isketty vähintään halolla päähän. " Sinun olisi vain pitänyt ottaa se vihreä pusakka " , äitini marisi. " Kyl mä pystyn menee, ei mulla oo ees huono olo dai mitää! " ponnistin kaikinvoimin, jotta nuhani ei olisi kuulunut puheen seassa. " Nyt on kuule sillälailla, että ensin tulee oma terveytesi! " äiti paasasi viimeistä päivää. " Joo-o mut mä oon ihan kunnos! " hymyilin reippaan oloisesti ja laitoin lämpimän pesusta tulleen tallitakkii päälle. " Siinä tapauksessa otat mukaan kaulahuivin, pipon, lapaset ja ainakin kahdet villasukat, kai sulla nyt on ratsastushousujen alla jotkut toisetkin housut? " äitini varmisti, se ei todellakaan luovuttanut helpolla, olinkin perinyt häneltä tämän taidon. " Joo on kaikki " , niistin nenäni ja tuntui heti helpommalta. " Ja et sitten palelluta itteäsi enenpää siellä ulkona " , äiti katsoi minuun haukankatseella silmät viiruina. " No en tietenkään! " huudahdin ja samassa muistin juoksutuksen. " Mut tota jos mä vähän..." aloitin hipihiljaa. " No et todellakaan edes vähää sähän jäädyt sinne hevosen selkään " äitini totaalisesti panikoi aina, kun puhuin ratsastamisesta. " Tota mä en oo viel ees ratsastanu sillä, talutellu enemmänkin " , sanoin ylimielisenä. " Aivan sama, mutta nyt pistät kaulahuivin tiukasti kiinni ja isäs vie sut sitte tallille " , äitini sanoi topakasti ja etsi paksuimman (ja tietysti hirveimmän) kaulahuivin mitä maailmassa oli. " Et oo tosissas " , katsoin epäuskoisesti äitiäni, joka vain nyökkäsi. " Haluat kai sä päästä sinne tallille? " minun ei auttanut kuin myöntyä äitini tahtoon.
" Tää muistetaan " , sanoin ja niistin uudestaan, jotta pystyin edes puhumaan.

Isäni mielestä oli ihan okei, että menin tallille jos kerta ei ollut huono-olo tai pääkipeä taikka kuumetta. " Tulet sitten aikasin kotiin " , isä sanoi merkitsevästi ja nyökkäsin epämääräisesti. " Kello oli jo sen verran, että työt oltiin ehditty aloittaa ja talli siivota. " Sori sori, oon myöhässä " , sanoin kovaan ääneen ja menin heti ensimmäiseksi Amorin karsinan luokse, mutta tietenkin se oli jo pihalla laiduntamassa. " Tulin tietenkin tauon aikaan " hymähdin, mutta ilmeeni kirkastui hetken kuluttua. "Jos ei juoksutusta niin kyllähän mä selkäännousuja voin harjoitella" naurahdin, vaikka tiesin, että aika törkeän hölmö idea sinäänsä. Olin melkein juuri syönyt ja päädyin lueskelemaan hevoslehteä, jossa rotuesittelyssä oli welsh kaikkine sektioineen. Aika valui madellen, kun lueskelin lehteä ja vuorotellen iloitustaulun ilmoituksia ja lopulta osasinkin ne lähes ulkoa.

Ihmiset alkoivat vähitellen palata talliaskareisiinsa, mutta itse huomaamattomana luikahdin katsomaan suurempaa estekenttää. Toisessa päädyssä oli kyhätty muutaman esteen sarja, jonka arvioivan olevan noin metrin luokkaa. " Olisi upeaa hypätä nuo " , tuumin ja jäin hetkeksi mietiskelemään kentän laidalle. " Lämmitetty maneesi olisi kyllä ihan passeli " , tuumin katsoessani huurteessa olevaa kenttää. " Jos minä uskaltautuisin kokeilla selkäännousua..ääh " , mutisin muistaessani äitini kiellot, mutta eihän hän näkisi jos vain vähän. Palasin tallille, jossa muutama ratsukko oli lähdössä kenties kentälle tai maastoon, maneesi oli erisuunnassa joten ehkä pääsisimme sinne Amorin kanssa.

Toivoin, että riimunnaru olisi jätetty turvalliseen paikaan Amorin tarhan lähellä ja siellähän se nuokkui niinkuin tavallisesti. Menin aidan reunalle ja Amor nosti päätään ja sen korvat kääntyivät suuntaani. Puistelin lumia kintaistani ja otin riimunnarun käteeni ja lähdin hakemaan Amoria. Se ei vain tuntunut olevan samaa mieltä asiasta. Endin odottelin kärsivällisesti paikoillani jos se tulisikin vapaaehtoisesti, mutta ei. Amor seisoi vanakasti paikoillaan ilkikurinen pilke silmäkulmassaan ja toisinaan katsahti minuun. Lähdin kävelemään sitä kohti hitaasti ja taas jäi odottamaan, valitettavasti yritykseni olivat turhia, Amor oli päättänyt jäädä tarhaan. " Ei sitten jää tänne, kun muut menevät ratsastamaan " , sanoin ja lähdin kävelemään kohti porttia. Samassa kuulin kaviojen äänet ja käännyttyäni ympäri huomasin Amorin tulleen lähemmäs. " Sä taidat halutakin poies " , hymyilin. Nyt, kun kävelin Amorin luo se antoi tulla aivan lähelle. Olin juuri laittamassa riimunnarun kiinni, kun puff. Amor oli lähtenyt kiusallaan ravaamaan toiseen päätyyn. " Se siitä helppoudesta, olet selvästi leikkisällä tuulella " , nauroin sen tempaukselle ja päättäväisenä lähdin hakemaan sitä. Amor seisoi nyt hievahtamatta paikallaan, kun laitoin riimunnarun kiinni ja lähdin taluttamaan sitä talliin.

" NANANANANANNANANANAAA...JEE..JEE JEEE " , kuului ihmeellinen laulu radiosta, joka puolestaan kantautui rakennuksesta, jossa en ollut vielä käynytkään. Amorin kaula jännittyi, mutta muuten se ei reagoinutkaan ääneen. Palkitsin sitä ja talutin sen talliin, jossa hevoset hirnahtivat. Amor näytti heti, kuka on tallin pomo, se kulki ylväästi katsoen muita hevosia samalla. " Noniin bosse, äläpäs viitti " , sain sen kuitenkin turvallisesti karsinaansa.
Amor oli taas oma itsensä, se koitti puskea päällään, ja koitti napata harjoja suuhunsa. " Hei, hei, hei et kyllä heittele niitä minnekkään! " sain vaivoin sanottua, mutta oli jo hiukan liian myöhäistä. Menin noukkimaan harjan ja pudistelin päätäni. " On sinullakin temput " hymyilin ja pistin harjat nyt Amorin ulottumattomiin.
Amorista näki, että se nautti täysillä harjauksesta, se ummisti silmiään ja aivan kuin olisi haukotellut, tästä en mennyt takuuseen, mutta huvittavalta se näytti. Jatkoin harjaamista, hiukan liiankin kauan. Lopulta Amor päätti, että nyt saa riittää ja epämääräisesti nyökkäili päätään. " Selvä, selvä, tehdään niinkuin arvonherra pyytää ", leikilläni sanoin ja vaihdoin harjaa. " Onneksi talvella et pysty piehtaroimaan itseäsi aivan ruunikoksi " totesin ja puhdistin vielä kaviot. " Eiköhän me olla jo valmiita " , katsoin Amoria ihaillen ja vein harjat pois samalla, kun hain satulan ja suitset valmiiksi. " Koitetaan tänään vähän erilaista " , sanoin Amille, joka katsoi selvästi kiinnostuneenpana. " Mutta et pääse silti vielä ihan laukkailemaan hullunlailla, kokeillaan vain " , puhuin Amorille niitä näitä samalla, kun aloin laittaa satulaa sen selkään.

Laitoin ensiksi puhtaan satulahuovan kaulalle, josta se oli yhdessä satulan kanssa helppo liuttaa oikeaan kohtaan. Tarkistin vielä, että satulahuopa ei jäänyt painamaan säkää tai selkää muutenkaan. Kun sain satulahuovan vielä pysymäänkin selässä huokaisin helpotuksesta ja laitoin satulavyön vielä kiinni, tosin yksi reikä kerrallaan varmuuden vuoksi. " Hyvä, odotas niin haen suitset " , menin karsinan ulkopuolelle, johon olin pistänyt suitset koukkuun. Amor hangoitteli vain vähän kuolainten otossa ja nopeasti suitset komeilivatkin sillä päällä. " Vielä turparemmi " , totesin ja kiinnitin sen napakasti.

Lähdin taluttamaan Amoria maneesiin päin rauhallisesti jutellen. Aurinko paistoi jo hiukan puiden lomasta, mutta lämpöä se ei niinkään tuonut. Menimme maneesin ovesta sisälle ja aloitin yksinkertaisesti, koittamalla päästä Amorin selkään. Amor ei onneksi ollut mikään maailman suurin hevonen millä olin ratsastellut, mutta olihan sitä paljon pienimmilläkin päästelty. Otin ohjat toiseen käteen ja nostin jalan jalustimelle. Varoin koskemasta Amoriin jaloillani, jotta se pysyisi paikallaan ja sain olla tyytyväinen, kun pääsin onnistuneesti selkään asti. Säädin jalustimet vielä minulle sopivaksi ja ensiksi koitin minkälaisiin apuihin Amor reagoi parhaiten. Äänikin tehosi tempoa nostettaessa joten turhaa min tarvitsisi jaloillani kannustaa.

Amor oli jännittynyt, enkä ihmetellyt, se varmasti halusi laukata. Itse en kuitenkaan ajatellut kuin tavallisia harjoituksia, jotka varmasti kumpikin osasi. Siirryimme uralle käynnillä, aika monesti tässä vaiheessa sai herätellä hevostaan tai poniaan, mutta Amor oli kyllä poikkeus. Tein kuiten muutaman pysähdyksen, ja jatkoin käynnillä. Annoin sen ravata vähän aikaa, jonka jälkeen koitin tempon vaihteluita ihan ratsastaen. Amorilla oli vaikeuksia hillitä itsensä laukkaamasta, mutta usein senkin sai hiipumaan parilla peruutuksella tai pysähdyksellä. Amor oli varsin helppo ratsu jos meni näinkin yksinkertaisia kuvioita joten jatkoin vain niillä ensimmäisen ratsastukseni ajan. " Eiköhän tämä riitä nyt meiltä " , taputin Amoria kaulalle ja tulin varovasti alas selästä. Jaloissani tuntui mukavasti, mutta en välittänyt.
Talutin Amorin takaisin karsinaansa, jossa riisuin siltä varusteet, jotka vein satulahuoneeseen. Nappasin harjaboksin mukaani ja kiisin takaisin Amorin luo. Harjasin samaisilla pehmeällä harjalla, pölyharjalla ja naaman sienellä. Keskityin erityisesti harjaamaan Amorin satulan alle jäävät alueet ja lopuksi oli kavioitten vuoro. Onneksi maneesissa oli harvoin sen suurempia kiviä joten mitään kovin suurta vaaraa ei ollut, oli ne kuitenkin aina hyvä tarkistaa ja putsata. " Mun pitää varmaankin kohta mennä " , totesin ja silitin vielä Amorin otsaa. " Nähdäänhän taas mahdollisimman pian " , rapsuttelisin sitä vielä hetken sne jälkeen, kun olin naputellut isälleni viestin. Hyvästelin Amorin ja huikkasin vielä muillekkin tallityöläisille lähteväni nyt.

Arg ku tulee lyhyitä!

4hm 2 ensimmäisestä tarinasta pisteet 15 ja 17. Kahdesta viimeisimmästä 16 ja 17, eli yhteensä 65 pistettä.

Sellainen rakenteellinen kommentti noihin teksteihin, että kantsii laittaa puhe aina uudelle riville, kun puhuja vaihtuu. Vaikka se olisi "" merkeissä. Tulee selvempää tekstiä ja tajuaa, että missä puhuja aina vaihtuu Tai yleensäkin mä tykkään aloittaa puheen aina uudelta riviltä.

Amor toimii yleensä todella hyvin kaikenlaisissa maastakäsin tehtävissä jutuissa, sillä sillä on jaksamista ja se kehtaa jopa keskittyä uusiin juttuihin. Westernissähän on Amorin kanssa tehty kaikenlaisia Horsemanship-juttuja, joten kyllä se Amor jotain osaakin jo ennalta

Vaatekriisejä Niiltä ei voi edes tallilla välttyä! Eipä mitään, kyllä täällä muutkin on vähän pikkutarkkoja pukeutumisestaan ja tallinomistaja on ylitarkka hevosten pukeutumisesta ja varustuksesta ^^

Ja tosissaan Amorilla voi mennä englantilaisissa kamoissa (tavan satula + suitset) tai westernkamoissa. Westernkamoisa Amor tietää kuitenkin heti, että nyt on kyse westernistä ja tottelee lähinnä westernapua. Tavallisilla kamoilla sitä voi ratsastaa suhteellisen normaalisti englantilaiseen tapaan, vaikka jotain pikku poikkeuksia Amorissa silti on tavallisesti koulutettuihin hevosiin nähden.