Lisähommia muille

Jesse

Yksi, kaksi, kolme ja hyppy. Merlin ylitti talonkokoisen okserin ja nosti sen jälkeen takapäätään pieneen pukinomaiseen eleeseen. Nauroin, hevonen oli hauska, tai oikeastaan se vain yritti olla hauska.
Annoin orin laukata hetken ja hiljensin sen sitten käyntiin. Vilkaisin maneesin keksellä katselevaa nicaa. Serkun ilme näytti mietteliäältä. Käänsin Merlinin ja annoin sen jatkaa pikakävelyään omistajansa luokse.
"No?" kysäisin.
"Se ei käytä selkäänsä mitenkään hyvin nyt. Jotain on vialla. Ja tuo pukittelu.." nica vastasi. Ilmeisesti nainen näki paljon enemmän kuin minä edes tunsin hevosen selästä.
"Musta se on ihan tavallinen.. korvatkin hörössä, kun se hyppää. Ei sitä ainakaan satu mihinkään?" annoin oman kommenttini. nica kuitenkin pudisti päätään.
"Ravaile vähän, yritä saada se eteen ja alas niin venyttäisi vähän selkää. Pitää kutsua sille hieroja ja antaa vähän hyppylomaa. Viskaa villa- ja fleeceloimi selkään kun olet valmis ja vähän linimenttiä selkään ja varsinkin ristiselän alueelle." nica ohjeisti ja lähti harppomaan kohti ovia.
Ravailin Merlinin kanssa tovin, annoin sen vähän rentoutua ja hakeutua eteen ja alas. Sitten käveltiin ja lähdettiin talliin päin. Hoidin herran kuntoon, harjasin, laitoin linimenttiä ja loimitin. Sinnehän se sitten jäi tyytyväisenä heiniään mutustamaan. Otin oman kypärän loimitelineestä Merlinin karsinan ovesta ja lähdin viemään sitä satulahuoneeseen.

Satulahuoneessa oli tungosta. Ilmeisesti kaikki olivat lähdössä ratsastamaan ihanaan, aurinkoiseen keliin. Niinpä pujottelin ihmisten ja satuloiden välistä toimistoon.
Sohvalla löhöili Reita, silitellen Shermania. Kissa oli siis päässyt käymään tallinkin puolella. Kokoahan sille jo tullut, mutta ei se ollut löytänyt vielä omistajaansa. Oli nicalle muutama soitto tullut, mutta kun nica oli kertonut kissan ulkonäöstä tarkemmin, kukaan ei ollut sanonut omistavansa sellaista pentua. nica mulkoili kissaa toimiston pöytänsä takaa, missä hän pläräili läpi kansiota, jossa oli tuhottomasti papereita. Tuuppasin Reitaa tekemään tilaa ja valahdin itsekin sohvalle ja kiskoin pipon pois päästäni. Olin kuullut Svea-pipostani moneen kertaan, niin Reitalta kuin Samiltakin.
"Eikö teillä ole parempaa tekemistä?" nica kysyi nostaessaan katseensa kansiostaan. Pudistin päätäni.
"Menkää sitten klippaamaan Vertti."
"Sä tiedät, että se ei onnistu ilman rauhottavia."
"No Ani sitten, se kyllä käyttäytyy."
Nousin vastahakoisesti ylös ja niin teki Reitakin. Toinen antoi kissan nican hoitoon, sillä eihän sitä onnetonta voinut yksin jättää.

Haimme Anin sisälle (tai minä hain) ja otimme loimen pois (tai minä otin) ja harjasimme sen (Reita keskittyi lähinnä pään harjaamiseen). Sitten kaivoimme klippauskoneen esille ja Anille tungettiin pumpulia korviin.
Klippaus sujui nopeasti. Ani lähinnä nukkui seisoskellessaan käytällä. Kun hevonen oli valmis, se oli klipattu lähes kokonaan. Ainoastaan päässä oli karvoja, sekä toisella lautasella tuli BOLT ja toisella oli salamanmuotoinen kuvio.
Tutkailimme hetken hevosta ja räjähdimme molemmat nauramaan.
"nica tappaa meijät." räkätin.
"Ai niinkö meinaat?" Reita kähisi pidellessään mahaansa.
Viskasin Anille loimen selkään ja Reita vei hevosen ulos. Siivoilin sillä välin käytävän. Saisimme varmaan vielä illalla kuulla Anin uudesta lookista.

Kun Ani oli saatu trimmattua, niin kävin sisällä syömässä jotain. Nälkä oli hirmuinen. Sen jälkeen maltoin palata talliin kiusaamaan Verttiä.
Ori oli vielä ulkoilemassa, joten hain sen ensin sisälle. Jätin herran karsinaan levittelemään heiniään, kun raahasin sen varusteet karsinan eteen. Estesatula, vatsapanssari, nimikkohuopa, suitset, rintaremmi, harjat, suojat, omat kamani.. tavaraa oli tuhottomasti.
Nopea harjaus ja suojitus. Jännsuojat, tekniikkasuojat ja bootsit. Sitten viskasin satulan Vertin selkään ja suitset päähän.
Menimme maneesiin, jossa oli vielä aamuisia esteitä pystyssä.
Kiipesin Vertin satulaan ja annoin sen kävellä hetken. Alkuverkkaan otettiin vähän laukkatyöskentelyä. Ihan vain sitä varten, että sain ylivilkkaan hevosen kuuntelemaan. Lähinnä painelimme laukkaa ympäri kenttää, kun Vertillä oli tänään kivikova halu jatkaa eteenpäin pidättävistä käskyistä huolimatta. Muutama hoitaja kävi katsomossa ja moikkasi. Moikkasin takaisin.
"Prkl Vertti kuuntele!" menetin lopulta hermoni ja käänsin hevosen päin seinää. Ori pysähtyi ja alkoi stepata sivusuunnassa.

Verkkasin varmaan tunnin, ennen kuin rupesin edes hyppäämään. Ensin jotain pienempää, mutta ei Vertti edes nostellut jalkojaan. Herra päätti, että pikkupystylle voi pysähtyä. No Vertti sai siitä hyvästä sitten raippaa. Pikkuesteille EI pysähdytty, kun minä olin kyydissä.
Kokeiltiin uudelleen ja nyt Vertti hyppäsi.
Loikittiin esteitä vähän hajanaisesti. Sarjalle tuli muutama tosi hyvä hyppy, joten laskeuduin selästä ja nostin sitä vähän.
Toisenkin kerran loistavat hypyt, joten nostin vielä vähän. Myönsin olleeni ahne, vasta kun Vertti veti liinat kiinni sarjavälissä ja paiskauduin okserin sekaan. Ori loikkasi sivulle ja ravasi hetken, ennen kuin pysähtyi ja jäi kurnuttamaan paikalleen.
Avasin hitaasti silmäni ja nousin ylös. Ei luita poikki. Ravistelin hiekkoja vaatteistani ja kypärästäni ja laahustin Vertin luokse. Nousin takaisin orin selkään viitsimättä korjata estettä.
Jatkoin ratsastamista vielä tovin. Ravissa oli kuitenkin tuskaa istua, kun kylkeä alkoi polttaa ilkeästi, olihan siihen aikaisemminkin vähän koskenut, mutta nyt se todella tuntui..
"Voi vittu." älähdin ja pysäytin Vertin. Laskeuduin varovasti satulasta ja lähdin taluttamaan Verttiä tallille. Ei ratsastamisesta tulisi enää mitään.

Kun pääsin talliin, en kerennyt edes Vertin karsinalle niin, ettei kukaan nähnyt jäykkää hiipimistäni. Suvi vilkaisi minua kerran ja kääntyi pois, mutta kääntyi ilmeisesti takaisin ja seurasi minua Vertin karsinalle.
"Hiekkaa? Jesse, lensitkö?" Suvi kysyi ihmeissään ja tuuppasi minut sivuun, kun yritin purkaa Vertiltä varusteita. Siirryin sivuun ja annoin Suvin auttaa.
"Piti vähän kokeilla miltä se maneesin pohja tuntuu.." vastasin nojatessani karsinan seinään. Suvi otti Vertiltä kaikki varusteet pois ja loimitti hevosen. Sitten tyttö nykäisi minut mukaansa satulahuoneeseen.
"Mihin sattuu?" Suvi kysyi, kun hän oli laittanu tavarat paikoilleen. Koskin kylkeäni ja irvistin. Viskasin hanskat menemään, aukaisin takin ja nostin huppariani ylemmäs. Suvin suu aukesi, kun tyttö katsoi minua.
"Se on ihan musta!"
"Mikä?!"
"Sun kylki." tyttö vastasi. Kurkkasin itsekin ja se oli totta.
"Mennään ettimään nica." Suvi totesi, mutta pudistin päätäni.
"Sillä on muutakin tekemistä, jospa tää on vaan mustelma.."
"Ja höpö höpö, varmaan mursit kylkiluitas tai jotain, sun pitää käydä päivystyksessä."
"Kuka hitto sinne lähtee jonottamaan?! Ei kukaan." tuhahdin laittaessani takin kiinni.
"No mä vaikka lähden sun kanssa, jos kukaan muu ei." Suvi vastasi ja kiskoi minut taas mukaansa.

nica oli sisällä kahvilla, siellä oli myös Sami. Serkku käski näyttämään kylkeä, joten riisuin paitani kokonaan.
"Aijai, kyllä sun pitää tota lähteä näyttämään. Sattuuko, kun hengität?"
Nyökkäsin.
"Miten sä tipuit?" Sami kysäisi, seuratessaan tilannetta sivusta.
"Esteen sekaan." vastasin.
"Turvaliivi hyväpoika, turvaliivi.." mies mutisi.
"Hyi, en varmasti laita."
"Sami hoidatko iltatallin, jos mä lähden Jessen mukaan?" nica kysyi Samilta, mutta Suvi kerkesi väliin.
"Mä voin mennä, ei mulla oo mitään tänään ja siellä voi kestää." tyttö tarjoutui.
"No jos kehtaat, kiitos Suvi." nica kiitteli.

Kävin vaihtamassa tallikamppeet pois ja lähdin sitten Suvin mukaan autolle.
"Siellä voi kestää." huomautin.
"No niinhän mä sanoin jo nicallekin."
"Eikun meinasin, että ei sun tarvii."
"Mä lupasin jo, sitäpaitsi.." Suvi hiljeni ja käänsi katseensa pois.
"No?" äänähdin.
"Sitäpaitsi, ei sua voi jättää yksin. Telot itteäs enemmän tai jotain.." Suvi paikkasi. Naurahdin.
"Joo niin varmaan, eikö Kimi ollukkaan tänään vapaa? Piti etsiä sijainen sitten, niikö?"
"Oo hiljaa." Suvi käski.
"Tai mitä? Sä jätät mut yksin? Sä oot niin kimittäjä."
"Turpa kiinni Jesse." Suvi sanoi ja käynnisti auton.