Annin & Tuitun vuokrauskirjanen

Anni on siis Tuitun vuokraaja, vuokraus alkoi 2.1.2011

Anni kertoo itsestään (url):
Olen 18-vuotias, huumorintajuinen ihminen, ja rakastan hevosia (kuten eläimiä ylipäätään) yli kaiken. Minulla on kokemusta hevosista pikkulikasta asti, ja hallitsen vaikeammatkin tapaukset, otan kaikki haasteet vastaan. Tuittuun ihastuinkin tamman luonteen takia.
Omaan puolipitkät ja risaiset, ruskeat hiukset, jotka ovat yleensä hiukan pörröllään, ja sarjaan kuuluvat, tummanruskeat silmät. Olen pituudeltani sellaiset 165cm, tai vähän päälle. Kuuntelen hyvinhyvinhyvin paljon musiikkia, en ihmettele, jos joku yllättää minut mp3-soittimen napit korvissa. Olen kaikinpuolin rento tyyppi, ja tutustun helposti uusiin ihmisiin. Viihdyn myös yksinäni ja osaan kyllä synkistelläkin, ei siitä pääse yli eikä ympäri.
Tuitun kanssa minulla olisi tarkoitus ensin tutustua tammaan kaikin puolin, ja treenailla koulua ja esteitä, maastoilla, mitä ikinä keksinkään. Parit valmennuksetkin voisi kyllä käydä, jos sinne kehtaa lähteä, katsellaan nyt miten meidän matkamme lähtee sujumaan. (:

- Tästä se lähtee, jos lähtee.

Vilkaisin kännykkääni, jonka kello näytti aikaa 12:28. Kävelin bussipysäkiltä lumista tietä kohti tuntematonta, jos sitä niin voisi kuvailla. Pian katseeni kiinnittyi tienlaidassa komeilevaan kylttiin, johon oli maalattu koristeellisin kirjaimin "Mêl Seren". Olin siis menossa oikeaan osoitteeseen.
Ennen kuin ehdin huomatakaan, eteeni avautui mitä kaunein tallipiha. Katselin kiinnostuneena ympärillenii, miettien pääni puhki, minne kannattaisi suunnata. Onneksi lähes ihmisautiolla pihalla käveli edes yksi kaksijalkainen. Hän ei huomannut minua, mutta onnekseni sain hänet helposti kiinni.
"Hei, osaisitko sanoa, mistä löytäisin nican?" kysyin vaaleahiuksiselta pojalta, joka pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua hieman hämmentyneenä. "Vanhassatallissa tuo äsken ainakin oli", poika tokaisi jääden seisomaan eteeni. "Kiitän tiedosta, jospa pääsisin Tuitunkin näkemään", hymähdin ja olin jo jatkamassa matkaa, mutta poika ehti keskeyttää aikeeni. "Vai että Tuitun." Käänsin katseeni takaisin hänen ruskeisiin silmiinsä. "Oliko tuo kysymys?" kysyin mittaillen poikaa katseellani. "Miten vain haluat", hän tuhahti. "Tuittu on jokatapauksessa mielenkiintoinen tapaus, pärjäätköhän sen kanssa", hän jatkoi mietiskelevään sävyyn. "No, se ei selviä kuin kokeilemalla", totesin virnistäen ja lähdin marssimaan kohti tallirakennusta.

Astelin sisään siistiin, tyhjään talliin. Tutkiskelin tallia hetken katseellani, ja lähdin etenemään käytävää pitkin. Katseeni kiinnittyi yhden karsinan nimilaattaan, jossa komeili kenenkäs muun kuin Tuitun nimi, jota olin tullut katsomaan ja varmistamaan päätökseni. Olin juuri aikeissa lähteä haeskelemaan satulahuonetta tai muuta vastaavaa, kun käytävälle pölähti yhdestä karsinasta mustahiuksinen, nuori nainen. "Hei, sinä olet varmaan Anni?" hän tervehti pirteästi hymyillen. "Jep, tulin sitä Tuittua katsomaan, josko siitä minulle vuokrahevoseksi olisi", vastasin virnistäen. "Kyllä, eiköhän siitä ole. Minä olen tosiaan nica, tervetuloa tänne Mêl Sereniin", nica sanoi ja nappasi Tuitun karsinan edestä riimunnarun, jonka ojensi minulle. "Lähdetääs hakemaan sinulle hevonen."

nica avasi tarhan portin alapuomin, ja sujahdin sen ali tarhaan. Tarhassa oli vain yksi hevonen, joten ei ollut vaikeuksia löytää etsimääni tammaa. "Heis Tuittu", tervehdin kaunista, mustanruunikkoa tammaa, joka katsoi minua kysyvästi. Kävelin lähemmäs ja ojensin käteni, jota tamma nuuhkaisi arvioivasti korvat luimussa. Tuittu ei kuitenkaan vastustellut, kun napsautin riimunnarun kiinni päitsiin, ja lähti seuraamaan minua portille.

/ Jatkoa seuraa..

ppst. rekisteröidyin tänne foorumille nimellä Anni, ja olevinaan kirjauduin äskenkin sisälle, mutta silti kun laittaa tuohon käyttäjätunnukseen Anni, niin ei hyväksy kun on kuulemma jo käytössä (niin, minulla). Eli Aanni on nyt sama asia : D

Se olis vielä pitäny aktivoida, mutta tein sen siun puolesta. Eli siis nyt voit kirjautua sisään Annina

Ups :'-----D mutta kiitoksia!

/ Jatkoa jatkoa..


Sidoimme Tuitun nican kanssa kaksin puolin käytävälle, otimme loimen, ja nican tuotua tamman harjalaatikon, nappasin käteeni pölärin ja aloin harjaamaan mustanruunikon talvista karvaa.
"No mikä on?" kysyin luimivalta tammalta. "Koskit mahanaluseen, se on Tuitulle kova paikka", nica hymähti virne huulillaan. Tuhahdin tamman ilmeelle ja jatkoin harjaamista kohti jalkoja. Päästyäni alemmas alkoi jalkojen nostelu -fiasko, aina kun harja hipaisikin jalkaa, Tuittu nosti sen ärtyneen oloisena ylös. Komensin tammaa, joka vain luimisti ja huiskautti häntäänsä varoittavasti. "Hölmö", nousin saatuani vihdoin harjattua kaikki jalat, ja taputin tamman kaulaa. Nakkasin harjan takaisin laatikkoon, ja nappasin sieltä tilalle kaviokoukun. Tuittu nosti jalkansa heti, kun hivutin kättäni sitä pitkin, ja aloin ihmeissäni puhdistaa kavioita. Olipas tämä helppoa. Tunsin kuitenkin nopeasti Tuitun halveksivan katseen selässäni, ja tamma alkoi kiskoa jalkaansa pois. En ollut varautunut ollenkaan, joten kavio pamahti lattiaan kolahtaen. Mustanruunikko tamma katsoi minua tyytyväisen näköisenä, ja puhahdin siirtyen seuraavalle kaviolle. Tällä kertaa olin nopeampi, eikä Tuittu ehtinyt kiskoa jalkaansa.
Sitten oli satulan vuoro. Tamman ilme oli kyllä oikein lupaava, kun asettelin satulahuovan sen selkään; korvat luimussa, hampaat välkehtien tamma yritti näykkiä minua. Se loppui kuitenkin nopeasti, ja sain satulankin selkään. Mutta vyön kiinnitys, siinä ne todelliset ongelmat vasta tulivatkin. Sillä sekunnilla, kun aloin kiristää vyötä hieman tiukemmalle, Tuittu potkaisi oikealla takajalallaan ilmaa ja viskasi päätään, jatkaen raivoamista pomppien paikallaan. Olin kuitenkin kokenut tälläista ennenkin, ja kiskaisin vain vyön mahdollisimman nopeasti kiinni. Tamma lopetti riehumisen ja katsoi minua syyttävästi. "No anteeks", naurahdin ja sipaisin mököttävän tamman turpaa.
Suitsien kanssa ei ollut ongelmia, joten olimme nopeasti valmiita. nica irrotti Tuitun ja piti tammaa paikallaan sen aikaa, että sain kypärän päähän. Sitten tartuin ojennettuihin ohjiin, ja lähdin taluttamaan tammaa ulos.

"Mennään tuohon koulukentälle", nica ohjeisti osoittaen meitä lähempänä olevaa kenttää. Talutin Tuitun avonaisesta portista kentälle, jonne pysäytin tamman. Vyön olin saanut sopivan kireälle jo tallissa, joten mittasin jalustimet nopeasti. nica tuli pitämään Tuittua paikallaan, joten ohjat toisessa kädessä otin tukevan otteen satulasta ja ponkaisin selkään. Satulaan selvittyäni otin nopeasti ohjat tuntumalle, sillä tamma oli heti lähdössä. Etsin toisenkin jalustimen jalkaani, ja annoin mustanruunikolle kevyesti pohkeita. Tuittu ampaisi eteenpäin reippaassa käynnissä, lähen hölkäten, joten hidastin hieman tahtia ja ohjasin tamman uralle ohjat kevyellä tuntumalla.
"Ota vain toki ravia ja laukkaakin, että nähdään, mitenkä te sovitte yhteen", nica huusi kentän laidalta. Olimme tehneet jo hyvän aikaa käyntitöitä, kuten voltteja, kiemuroita ja pohkeenväistöjä, ja Tuittu tuntui oikein mukavalta, välillä tamma hakeutui peräänantoonkin. Siispä suunnanvaihto lävistäjällä, pidäte ja vähän pohkeita, ja tamma siirtyi energiseen raviin. Siinä sivussa koko hevonen hävisi tuntumalta ja alkoi pään viskely, ilman mitään varoituksia. Ratsastin kuitenkin tammaa sitkeästi pohkeella eteenpäin tehden samalla pieniä pidätteitä, ja vähitellen Tuittu palasi ainakin hetkittäin muotoon. Otin parit raviväistöt pitkille sivuille, ja lähdin sitten hakemaan keskiravia. Olin kevennellyt jo tarpeeksi, joten istuin satulaan ja jatkoin perusistunnassa. Tammalla oli oikein joustavat ja mukavat liikkeet, joissa oli helppo istua. Pitkillä sivuilla pyysin tammaa eteen pohkeilla, pitäen kuitenkin ohjat kädessä, että vain askel pitenisi, ilman ylimääräisiä kiihdytyksiä.
Pian kuitenkin käänsin tamman keskiympyrälle ja nostin oikean laukan siirtäen ulkopohjetta hieman taemmas tehden samalla puolipidätteen. Tuittu nosti vauhdikkaan laukan ja heitti perään kaksi pukkia. Päättäväisesti kuitenkin istuin satulaan, ja lähdin tahdittamaan laukkaa pidättein, pitäen pohkeet tiukasti tamman kyljissä. Tuittu pärskähteli innokkaana, mutta rauhoitti tahtiaan ja hakeutui taas muotoon. Siirsin tamman raviin, vaihdoin suunnan ja otin uuden laukannoston vasemmalle. Tälläkin kertaa Tuittu yritti alkuun kaahailla, mutta rupesi lopulta toimimaan ihan mukavasti.
Parin laukkaympyrän jälkeen otin tamman raviin, ja ohjasin sen takaisin uralle. Tarkistin kevennyksen ja myötäsin hieman ohjia. Sitä ei olisi kuitenkaan pitänyt tehdä, sillä tamma sinkosi siltä seisomalta laukkaan. Nojasin reilusti taakse ja saatuani ohjat kunnolla käteen, jarrutin menon takaisin raviksi. "Okei, ei pidempiä ohjia ihan heti laukan jälkeen", mutisin ja tein pari volttia rauhoitellen mustanruunikkoa. nica naurahti, mutta näytti ihan tyytyväiseltä. Otin vielä kierroksen ravia, jonka jälkeen otin käyntiin ja pidensin ohjia, mutta vain hyvin vähän.
"Sehän näytti mukavalta", nica hymähti, kun ohitimme hänet. "Tuittu on täydellinen, kyllä siitä minulle vuokrahevoseksi on", sanoin hymyillen. nica hymyili. "No, tervetuloa Mêl Serenin porukkaan!"

/ the end.

Siinäpä olis. (: meinas olla hieman ongelmia kirjoittaessa kun ei tamman luonteesta ratsastaessa mitään lukenut, mutta jospa tuo nyt suunnilleen vastaisi todellisuutta.. Mutta siis, Tuittu on ehdottomasti sopiva vuokrahevonen minulle. ^^ Sellaista haluaisin tiedustella, että mitä minun nyt tamman kanssa kannattaisi puuhailla?

Yritän saada luonteen mahdollisimman nopiasti kirjotettua, niin on sitten helpompi raapustella näistä vuokrauksista.

Hmm. Tuitulla treenataan esteitä 1x viikossa vähän rankemmin ja 1x vähän leppoisammin. Jos meillä on kisoja, niin silloin viikolla ei treenata hyppäämistä ollenkaan. Siihen väliin sopii siis koulua, puomeja, maastoilua..
Esteitäkin voi hypätä, ei se kolmas kerta hyppyjä viikkoon Tuittua tapa. Ei kuitenkaan mitään uhkarohkeaa tai maksimikorkeuksia.

Jeps (:

mutta joo, minäpä otan esteitäkin, kunhan tässä vähän tutustutaan =)

Jos mä oisin sä, mä luottaisin muhun.


"Hyvä tyttö", kehaisin ja taputin Tuitun kaulaa. Mustanruunikko katsoi minua arvioivasti, mutta tyytyi vaan puuskahtamaan. Olin saanut varustettua tamman, ja olimme valmiita lähtemään kentälle. Vedin kypärän päähäni, sidoin huivin tiukasti kasvojeni suojaksi ja otin päitset pois Tuitun päästä. Tamma pärskähti ja viskasi päätään, mutta lähti kuuliaisen oloisena seuraamaan minua ulos.

"Tuittu, -prrrr-, nyt paikoillasi!" murahtelin joka suuntaan pyörähtelevälle tammalle. En edes ehtinyt saada jalkaani jalustimeen saatika yrittää selkään nousua, kun mustanruunikko oli jo menossa. "Tarvitsetko apua?" huvittunut ääni kysyi. Käänsin katseeni ja näin takanamme seisoneen pojan. Sinisen pipon alta välkehti vaaleanruskeat hiukset blondeilla raidoilla. "No jos mitenkään...", aloitin hymyillen, ja ennen kuin ehdin jatkaa, poika oli jo pitelemässä Tuittua aloillaan. Nopeasti tuikkasin jalkani jalustimeen ja ponnistin tamman selkään.
"Kiitän", sanoin virnistäen. "Eipä mitään", hän vastasi hymyillen. "Ja anteeksi, en muistanut esittäytyä. Olen Jesse, nican serkku, mutta työskentelen täällä lähes niinkuin muutkin työntekijät", poika jatkoi. "Anni, Tuitun vuokraaja", vastasin hymyillen. "On se hyvä, että näitä herrasmiehiäkin täällä talleilla liikkuu", naurahdin ja annoin Tuitulle kevyesti pohkeita. Jesse naurahti itsekseen ja jäi katselemaan menoamme.

Annettuani Tuitun kävellä nelisen kierrosta hieman pidemmin ohjin (olin hieman varuillani viimekerrasta), lähdin hakemaan parempaa tuntumaa tamman suuhun taivutuksilla, tehden pieniä voltteja ja kiemuroita. Tuittu oli selvästi energisellä päällä ja olisi vain halunnut juosta, mutta vähitellen tamma alkoi kuunnella apujani. Käänsin Tuitun keskiympyrälle, ja siirsin tamman raviin. Lähdin hakemaan raviin tasaista tahtia ja rentoutta, sillä Tuittu ravasi vain eteenpäin pää ylhäällä, vähät välittäen minusta. Tein paljon puolipidätteitä ja hidastin kevennystäni, ja vähitellen tamman vauhtikin alkoi rauhoittua ja pää laskeutumaan. Tahti oli kuitenkin erinomainen, joten en hidastanut yhtään enempää, vaan jatkoin uraa pitkin ravissa.
Tein pohkeenväistöt pitkille sivuille ravissa. Alkuun Tuittu hieman kiemurteli, mutta löydettyäni sopivan tuntuman, sain pidettyä tamman suorassa koko väistön ajan. Otin mustanruunikon käyntiin, ja myötäsin hieman ohjista.
"Tuitullahan on virtaa", Jesse naurahti, kun ohitimme hänet. "Jep, voi että miten tälle tekis hyvää päästä hankeen purkamaan virtoja", hymähdin vastaukseksi. "Se kyllä onnistuu, jos arvon neiti vain odottaa, että haen itselleni ratsun", poika ehdotti. "Sopii paremmin kuin hyvin", vastasin, otin ohjat tuntumalle ja nostin laukan.

Laukkailin Tuitulla hetken kentällä, ja tällä kertaa tamma kuunteli apujani ja vaikka vauhti meinasi välillä olla kova, luotin kuitenkin hevoseen enemmän kuin viimeksi. Istuin syvälle satulaan ja nautin menosta, tammalla oli upeat liikkeet, joihin oli helppo mukautua. Tein vielä yhden suurehkon laukkavoltin, ja otin tamman ravin kautta käyntiin. Lähestyessämme porttia, Tuitun korvat nousivat pystyyn, joten nostin itsekin katseeni tamman harjasta, jota olin hajamielisenä tuijotellut. Siellähän se istui tummanrautiaan tamman selässä.
"Tämä on Ance, ajattelin ottaa tämmöisen pomminvarman seuralaisen Tuitulle", poika sanoi nauraen, ja virnistäen kurottauduin avaamaan kentän portin Tuitun selästä, ja ohjasin mustanruunikon trakehnertamman perään.

/ Jatkuu..

/ Jatkoa again..


Seurasimme Jesseä ja Ancea tallipihan halki tielle, jonka metsä ympäröi pian. "Tuonne jos menee vähän pidemmälle, niin pääsee Sereniin. Mutta me emme mene sinne", Jesse selosti, ja käänsi Ancen pienestä risteyksestä oikealle. Ohjasin innokkaana pärskivän Tuitun tummanrautiaan perään, katsellen maisemia. Luminen, puiden ympäröimä tie, joka näytti varsin mutkikkaalta. "Ravataan vähän matkaa, tästä ei mee kauan pellolle", Jesse huikkasi ja ennen kuin ehdin reagoida, Ance lähti ravaamaan. Tuittu viskasi päätään malttamattomana, joten annoin tammalle pohkeita. Mustanruunikko syöksähti eteenpäin innokkaana, ja sain tehdä runsaasti pidätteitä eteenpäin puskevan saadakseni tamman pysymään ravissa.
Tie kaartui jyrkästi oikealle, mutta Tuitulla ei ollut mitään ongelmia tasapainon kanssa, tamma pörhälsi kaarteen läpi hidastamatta vauhtiaan. Huomasin, että Jesse siirsi Ancen käyntiin, joten istuin itsekin satulaan ja jarrutin Tuittua. Hieman vastahakoisesti tamma siirtyi käyntiin, mutta siirtyipähän kuitenkin. "Hieno tyttö", kehaisin tammaa taputtaen sen kaulaa. Vilkaisin ympärilleni, ja huomasin puiden takaa pilkottavan suuren, lumisen pellon. Jesse käänsikin pian Ancen pois tieltä, ja seurasimme heitä Tuitun kanssa. Tammat kahlasivat hetken melkein vatsaa hipovassa hangessa puikkelehtien puiden välissä, mutta sitten pääsimme varsinaiselle pellolle jossa lunta oli enää polviin asti.
"Me käytiin täällä joku aika sitten, tää on siitä hyvä pelto, että tällä alueella ei ojia oo, joten voit tässä ympäriinsä rällätä", Jesse naurahti. "Onnistuu", virnistin hänelle, kiristin hieman ohjia ja annoin Tuitulle laukkapohkeet. Tamma hypähti eteenpäin ampaisten laukkaan, heittäen pari kevyttä pukkia. Olin kuitenkin varautunut niihin nojaamalla taaksepäin, joten sain tilanteen nopeasti hallintaan. Mitä enemmän annoin Tuitulle vapautta laukkaamiseen, sitä rauhallisemmaksi tamma muuttui. Nousin kevyeen istuntaan antaen hevoselle vielä enemmän tilaa liikkua. Aurinko välkehti tamman lähes mustassa karvassa, treenatuiden lihasten värähdellessä tasaisen karvapeitteen alla tamman nelistäessä hangessa lumi pöllyten. Sivusilmällä vilkaisin taempana laukkaavaa trakehnertammaa, jonka meno näytti hallitulta, mutta energiseltä. Jesse istui tyynenä satulassa, antaen tammalle lähes huomaamattomia apuja. Käänsin katseeni takaisin eteenpäin, ja aloin kääntää Tuittua pikkuhiljaa oikealle. Vauhti hidastui vähän, mutta pidin laukan yllä pohkeilla. Suoristettuani tamman nojauduin reilusti eteenpäin ja kannustin mustanruunikkoa eteenpäin kuin laukkahevosta. Tuittu lisäsi vauhtiaan ja kiiti eteenpäin pitkin askelin, korvat hörössä ja harja tuulessa liehuen.
ML Chaos, meillä tulee vielä olemaan mukavaa yhdessä.

/ Anteeksi hieman tynkä loppu, teen ensi tarinasta paremman (: Olisi tosiaan mukava saada näistä jonkinmoista kommenttia. :'---)

Jjep, yritän parhaani mukaan näitä kommentteja aina raapustella. Jos ei jostain tarinasta tule (en kerkeä kommentoimaan), niin kommaan sen sitten siihen uuteen, jonka kommentoin sitten samalla.

Te olette jo jonkin verran sopineet asioista Sophien kanssa. Ja siis minuahan ei haittaa jos Tuitulla ratsastellaan kahdesti päivään. Ja vuokraajallahan on tietysti etuoikeus ratsastella vuokrahevosella Mutta siis tammalla on hyvä kunto ja se kestää kyllä kahdet treenit. Eipähän sellaisina päivinä minun tai jonkun muun enää tarvitse vaivautua Tuittua liikuttelemaan. Onhan noita ratsastettavia hevosia tuossa ihan mukavasti.

Ance alkaa olla jo vanhanpuoleinen ja eläkkeellä. Sillä ei enää kisata ja ratsastellaankin ihan harvakseen. Lähinnä tosi easymaastoja. Sillä kun selkä on aina vähän kipeänä, niin äksymmäksikin on tullut. Mammaparka.

Tuittu tosin näyttää olevan ihan elämänsä kunnossa. Pöpienergiaa on liiaksikin. Pellossa tehty hankitreeni on tosi hyväksi tammalle.

Oonko mä sekasin kun kaikki on hyvin?

Mustanruunikko tamma nelistää pitkin autiota niittyä. Tumma karva välkehtii auringossa, ja lähes musta harja liehuu tuulessa. Korkea hankikaan ei hidasta puoliverisen vauhtia. Lumi pöllyää häivyttäen tamman jalat, ja se näyttää lentävän hangen päällä.

Havahdun unestani herätyskellon pirinään. "Hyvää huomenta", mutisen nyreissäni, kunnes muistan tallille lähdön. Ponkaisen nopeasti ylös sängystä ja napatessani vaatteet sängyn reunalta, joudun hetken selvittämään päätäni. "Hemmetin migreeni", murahdan eilisiltaiselle päänsärylle ja vaihdan pyjaman ratsastushousuihin ja löysään, siniseen paitaan.
Riennän keittiöön, laitan kahvin tippumaan ja haalin jääkaapista jotain syötävää. Pari juustovoileipää ja jogurtti; -kelpaa. Tungen ruokaa suuhuni hörppien samalla kuumaa kahvia polttaen suuni. Kauhon äkkiä jogurttia perään, ja polte helpottaa. Heitän äkkiä astiat tiskikoneeseen ja käyn hakemassa tallilaukkuni, jonka jälkeen vedän ruskean ratsastustakin niskaani ja talviratsastussaappaat jalkoihin.

Aamun linjat ovat jäljessä aikataulusta, ja hytisen noustessani viimein bussiin. Jään istumaan melko eteen, ja suljen hetkeksi silmäni. Suunnitelmissa oli tänään puuhailla Tuitun kanssa jotain mukavaa, ehkä kokeilisin pieniä esteitä tai muuta vastaavaa. Hajamielisenä kaivan laukustani mp3 -soittimen, asetan kuulokkeet korvilleni ja laitettuani soittimen päälle, ryhdyn katselemaan ohikiitäviä, lumisia maisemia. Soitin valitsee Jonna Geageaa, enkä jaksa vaihtaa kappaletta.

Väärä, aina vääränlainen,
väärä ihminen ja nainen.
Vääränpäässä ikuisesti,
vääränpäässä ikuisesti.

Matka joutuu nopeasti, ja hyppään reippaasti ulos bussista jatkaen puolijuoksua tallille. "Hyvää huomenta", toivotan ylipirteästi vastaantulevalle Jesselle, joka naurahtaa huvittuneesti. "Kuin myös", hän virnistää ja lähtee tarhoja päin. Itse jatkan kohti tallia.

- jatkuileepi..

- nyt se sitten jatkuis..


"Ei hyvää päivää", tuhahdan nähdessäni Tuitun karsinalla vallitsevan kaaoksen. Koska karsinaa ei selvästikään ole puhdistettu vielä tänä aamuna, luikin etsimään kottareita. Ne löytyvät nopeasti kera talikon, ja pääsin kunnolla urheilemaan; karsinan puhdistuksen parissa nimittäin. "Kyllä yksi koni voi sotkea", murahtelin ja lähdin työntelemään täysiä kottareita pois karsinan edestä. "Anna minä", Jessen naurava ääni sanoi ja poika ilmestyi takaani. Ennen kuin ehdin väittää vastaan, poika oli kohteliaasti napannut kärryt ja kadonnut niiden kanssa. Tuhahdin huvittuneena ja nappasin päitset mukaani karsinalta rientäen ulos.

Mukavan kirpeä pakkanen pisteli kasvojani, kun kiirehdin kohti tarhoja. Bongasin oitis yhden upeimmista ilmestyksistä, mustanruunikon puoliveritamman, joka ylväänä seisoi tarhassaan. Minut nähdessään tamma pärskähti ja syöksyi eteenpäin täydessä laukassa, järjestäen pirteän vastaanoton. "Noniin, me voitais nyt lopettaa se riehuminen, jotta päästäs tänään jonnekin", mutisin pienoinen virne huulillani, ja katsoin sivusilmällä, miten Tuittu lähestyi minua takaapäin hypähdellen. Tamma pukkasi selkääni turvallaan, ja työnsi turpansa taskuuni. Ennen kuin ehdin reagoida, Tuittu oli napannut suuhunsa leipäpalan ja ravasi viekkaasti pois luotani. "ML Chaos, sinähän et minun kanssani temppuile", murahdin ja lähdin marssimaan tammaa kohti. Tuittu katsoi minua silmät suurina, lähes viattoman näköisenä. Laittomasti haltuunottaman leivän mutustelu ei kuitenkaan sopinut kuvaan, joten päättäväisesti lykkäsin tammalle päitset päähän ja lähdin marssimaan mustanruunikko perässäni ulos tarhasta ja takaisin kohti tallia.

Sidoin Tuitun käytävälle, riisuin tamman loimen ja aloitin kevyen harjauksen. Tuittu luimisteli ja nosteli uhittelevasti jalkojaan, mutten antanut haitata, vaan jatkoin harjausta tyyni ilme kasvoillani. Tamma katsoi minua hetken arvioivasti, ja alkoi sitten vaativasti kuopia toisella etujalallaan lattiaa. "Onko tää joku 'vastustetaan vuokraajaa' -päivä vai mikä sun ongelmas nyt mahtaa olla?" kysyin Tuitulta katsoen tammaa pistävästi. Tuittu viskasi päätään ja jäi katsomaan minua tyytyväisenä. "Anna mun kaikki kestää", sanoin sulkien hetkeksi silmäni. Jatkaessa harjausta, huomasin parin karsinan päässä seisovat henkilöt. "Jesse sanoikin, että sulla on vähän huono päivä", Reita sanoi katsellen minua hento virne kasvoillaan. "Ei sillä, ettet olisi oikein hemaiseva suuttuneena", Jesse virnisti iskien silmää.
"Minä teille suuttuneet näytän", sanoin katsoen heitä pistävästi, siirryin vähän lähemmäs ja nakkasin Reitaa leivänpalasella, joka löytyi vielä taskuni pohjalta. "Hullu se on", poika tuhahti. "Vahvistan", Jesse nauroi, enkä voinut olla hymähtämättä palatessani varustamaan Tuittua.

- jatkuileepi jälleen..

- nyt se jälleen jatkuis...


"No sinäpäs käyttäydyit hyvin", puhelin tammalle ihmetellen, kun olin viimein saanut suitsetkin sen päähän. Mustanruunikko katseli minua suurilla, kauniilla silmillään ja puhalsi lämmintä ilmaa kasvoilleni. "Hönö", hymyilin ja sipaisin puoliverisen turpaa. Tamma luimisti korvansa, mutta nosti ne pian uteliaasti pystyyn. Käännyin katsomaan taakseni ja näin nican, joka lähestyi meitä hymyillen. "Mitäs tänään on suunnitelmissa?" nainen kysyi sivellen Tuitun kaulaa hajamielisen oloisena. "Meinasin kentälle mennä, jos vaikka pikkuesteitä kokeilis", vastasin katsellen Tuittua, joka tutki tyytyväisen oloisena omistajansa taskuja. nica nyökkäsi, ja lähti jatkamaan matkaansa kohti satulahuonetta. Vedin kypärän päähäni, ja lähdin taluttamaan Tuittua ulos.

Kello oli lähemmäs puoli yksitoista, hevoset söivät tyytyväisinä päiväheiniään tarhoissaan. Paitsi Tuittu, joka seurasi minua tallilta kentälle. Suljin portin perässäni, pysäytin tamman ja varmistettuani satulavyön kireyden, ponkaisin ripeästi satulaan. Tuittu lähti enempiä pyyntöjä odottamatta eteenpäin, joten pysäytin tamman ja annoin pohkeita. "Pitää olla vähän malttia", kumarruin kuiskaamaan tamman korvaan, ja taputin sen kaulaa. Niinpä, malttia. Olimme tamman kanssa osittain hyvin samanlaisia, tuittupäisiä ja malttamattomia. En edes halunnut miettiä niitä asioita, jotka olin elämässäni pilannut. Mutta, koska nyt ei ollut aikaa murehtimiselle ja vanhojen asioiden vatvomiselle, otin kevyen ohjastuntuman ja lähdin verryttelemään Tuittua kevyessä ravissa.

Tuittu laukkasi pitkin, reippain askelin uraa pitkin. Tein paljon puolipidätteitä, pitäen samalla pohkeet tukevasti tamman kyljissä, mukautuen puoliverisen liikkeisiin. Huomasin Jessen ja Reitan norkoilemassa aidalla, joten tein vielä suuren laukkaympyrän kooten Tuittua kevyesti ja otin sitten ravin kautta käyntiin.
"Laskinkin sen varaan, että te tulette", ilmoitin pojille hymyillen. "Anteeksi?" Reita kysyi katsoen minua pistävästi. "Te haluatte kuitenkin nähdä, kun hyppään Tuitulla ensimmäistä kertaa, joten voitte varmaan pystyttää tuonne esteen?" johdattelin virnistäen. Jesse möllötti minua suu auki, mutta vähitellen hän alkoi tajuta. "Hyväksikäyttöä", poika tuhahti, mutta häipyi Reita perässään hakemaan paria tolppaa ja puomia.

"Oo onnellinen, että pystyt ratsastamaan", Jesse huomautti poikien kootessa pienehköä ristikkoa kentälle. "Olen, olen, kui?" kysyin hieman ihmeissäni. "Jesse otti vähän lähikontaktia esteisiin, Vertti toimi lennonjohtajana", Reita selvensi peittäen pienen virnistyksensä. Jessen ilmeestä päätellen asia oli melko loppuunkäsitelty, joten nyökkäsin itsekseni, kokosin ohjat ja nostin laukan.
Tuittu lähestyi estettä innokkaassa laukassa, yrittäen kiihdyttää vauhtiaan. Jarrutin kuitenkin sitkeästi vastaan ja sain tamman hidastamaan tahtiaan hieman. Kevyt istunta, pohkeet kylkiin ja myötäys; Tuittu leiskautti komean, pitkän ja liioittelevan hypyn ristikon yli.
Reita korotti esteen arvioltani kuuteenkymppiin. Vaihdoin suuntaa vasempaan kierrokseen, nostin vasemman laukan ja tein suurehkon voltin ennen kuin käänsin Tuitun esteelle. Tällä kertaa tamma malttoi jopa kuunnella hiukan apujani ennen estettä, ja hyppäsi ilmavalla loikalla esteen yli. Sen jälkeen seurasi pari ronskia ilopukkia, joissa taistelin mukana, sillä en aikonut suoda katsojilleni sitä iloa, että tippuisin. Tulin pystyn vielä kerran, ja esteen jälkeen käänsin Tuitun ympyrälle laukkaamaan. Tamma hakeutui vähitellen peräänantoon ja lyhensi ja pidensi askeltaan pienin avuin, joten otin raviin ja jäin keventelemään ympyrälle. Pojat mutisivat hyväksyvästi, ja hymyillen otin Tuitun käyntiin muutaman kierroksen jälkeen.

Laskeuduin alas satulasta ja kuulin takaamme askeleita. Ruskeahiuksinen, nuori tyttö. "Hei, olen Sophie, Tuitun hoitaja, kuten varmaan tiedätkin", tyttö esittäytyi. "Jep, odotinkin että milloin satutaan yhtä aikaa tallille. Joo, siis Annihan minä, vuokrailen tätä neitiä", vastasin taputtaen paikallaan nököttävän tamman kaulaa. "Olisitko halunnut päästä ratsastamaan, tässä olisi yksi varustettu, vähän vajaan tunnin reipastellut ja yhä energinen hevonen tarjolla?" kysyin hymyillen. Sophie nyökkäsi hymyillen vinosti, ja koska hänellä oli kypärä päässään, pidin Tuittua paikallaan sen aikaa, että tyttö pääsi selkään. Katselin hetken ratsukon menoa, mutta lähdin sitten kantamaan puomeja pois poikien apuna. Rupattelimme niitä näitä, ja vähitellen tunsin oloni kotoisaksi täällä Mêl Serenissä.

- se loppu siihen, vihdoin :'D

Heippa Anni, kirjoittelin sinut ja Tuitun mukaan meidän maastoretkelle, toivottavasti ei haittaa

Heis, ei haittaa ollenkaan, mukavaa vaan (---:

Jooo nyt tulee tämmönen pikavisiitti, kirjoittelen paremmalla ajalla kunnon tarinan ~


Selvittyäni tallille, hain Tuitun oikopäätä tarhasta, ja varustin temppuilevan tamman nopeasti. Suuntasimme kentälle, jossa parin käyntikierroksen jälkeen aloittelimme ravityöskentelyllä. Tuittu oli energisellä päällä, joten ravuutin tammaa reippaassa tahdissa hetken uraa pitkin, ennen kuin lähdin edes yrittämään mitään erikoisempaa. Kun alkoi sujua ja tamma kuunteli apuja, nostin laukan. Alkuun Tuittu yritti koko ajan kiskoa päätään alemmas ja hypähdellä suuntaan jos toiseen, mutta istuin tiiviisti satulaan ja pidin pään ylhäällä, ja lopulta tamma sitten malttoi laukata ihan nätisti. Loppuverkat ravissa ja käynnissä, ja sitten takaisin talliin, jossa varusteet pois, pitkä harjaustuokio ja loimi päälle. Kävin heittämässä Tuitun tarhaan, ja autoin hetken nicaa tallitöissä.

Huh, anteeksi tämä mahdoton viivyttely tämän vastaamisen kanssa. Olen ollut vähän jäässä, ajatus ei kulje jne. mutta nyt lopetan selittelyt

Ihanan pitkä tarina tuo ensimmäinen, jota en ole vielä kommentoinut. Kiva lueskella jotain tallin ulkopuoleltakin, vähän vaihtelua.
Mikä näissä tallityöntekijöissä mättää, kun ne eivät siivoa karsinoita Sehän ei siis ole vuokraajan homma, mutta jos välttämättä haluat/kehtaat aina likaisen karsinan puhdistaa niin sehän on vain hyvä. Muuten voi käydä aina jotain työntekijää kiskaisemassa hihasta, että karsinan siivoukseen! Tai sitten menee vaan ja tökkää niille talikon lapaseen.
Jessekin mokoma flirttailija, kannattaa ottaa se poika huumorilla

Ensimmäiset hypyt taisivat sujua hyvin. 60cm:hän ei ole Tuitulle mitään, kun 150cm:ttiä on hypitty. Mutta hyvä siis ottaa aluksi ihan iisisti. Ja siis taisin jo mainita, että ei maksimikorkeuksia. Ei niitä oikeastaan kukaan hyppele treeneissä sen kummemmin. Mitä nyt silloin tällöin. Säästellään hyppyjä vähän kisoja varten.

Pikakäyntikin oli kiva Kiitos avusta tallitöissä!

> you're f**kin' perfect to me.
Ponnistin Tuitun selkään, ja annoin tamman lähteä kävelemään kohti metsää. Puoliveritamma askelsi reippaasti, hengitys höyryten, ja olimme pian kadottaneet tallipihan näkyvistämme. Kiristin hieman ohjastuntumaa ja puristin Tuitun kylkiä kevyesti. Tamma lähti eteenpäin reippaassa, lennokkaassa ravissa, jonka tahdissa aloin keventämään katsellen hajamielisenä maisemia.
Istuin syvälle satulaan ja annoin tammalle luvan laukata. Tuittu nelisti tietä innokkaasti pärskien, vahvoin, pitkin askelin. Lumi pöllysi, lihakset värähtelivät tumman, tasaisen karvapeitteen alla, joka hohti auringonvalossa. Nousin kevyesti jalustimien varaan ja nojasin eteenpäin, painautuen vasten Tuitun mustaa harjaa. Se piiskasi kasvojani, mutten välittänyt. Oikeastaan kipu sai vain oloni tuntumaan paremmalta.
Annoin Tuitun laukata pitkän matkaa, kunnes havahduin siirtämään jo kevyesti puuskuttavan tamman raviin. Onnekseni huomasin pysyneeni jotenkuten kartalla olinpaikastamme, ja tiesin, mitä tietä palata takaisin tallille. Annoin tamman ravata rennoin askelin vähän matkaa, ja otin käyntiin. Hiljaisena istuin satulassa tunnustellen puoliverisen suuria, mutta siroja liikkeitä.

If you ever loved somebody put your hands up.
If you ever loved somebody put your hands up.
And now they're gone and you wish you could give them everything.
I said, if you ever loved somebody put your hands up.
If you ever loved somebody put your hands up.
And now they're gone and you wish you could give them everything.

Vein satulan ja suitset pois, ja palasin harjaamaan tammaa. Tuittu seisoi hievahtamatta paikallaan, tarkkaillen minua. "Ei tää oo sun vika", sanoin tammalle lähes kuiskaten ja siirryin sivelemään sen siroa, mutta vahvapiirteistä päätä. "Mitä sä tarkotat?" tuttu, matala ääni kysyi ja suljin hetkeksi silmäni. "Ei mitään", sain sanotuksi jatkaessani Tuitun harjausta. Mielessäni pyörivät yhä uudelleen vaihtuvan kappaleen sanat.

I’m coming home
I’m coming home
Tell the World I’m coming home
Let the rain wash away all the pain of yesterday
I know my kingdom awaits and they’ve forgiven my mistakes
I’m coming home, I’m coming home
Tell the World that I’m coming

Jesse seurasi minua hiljaisena tallista ulos pihalle, kun talutin loimittamaani Tuittua tarhalle. Tamma hörisi vaimeasti parille ohikulkevalle hevoselle, eikä ihmeekseni yrittänytkään mitään pakenemistemppuja. "Hieno tyttö", kehaisin Tuittua päästessäni tarhaan tamma vierelläni. Vaikka laskin puoliveritamman irti, se jäi seisomaan turpa olkapäällä vierelleni. Hymyilin suloiselle Tuitulle, joka luimisti korvansa kuin muistuttaen kovis -egostaan, ja lähti syömään päiväheiniään. Kun kävelin takaisin portille, tajusin hätkähtäen Jessen seisovan vielä pihalla. Huokaisin hänen kysyvälle ilmeelleen, ja kävelin takaisin talliin, pojan seuratessa minua sitkeästi.

"Nyt alat selittää", poika vaati, kun aloin raikota Tuitun varusteita käytävältä. "Mitä sinä haluat tietää?" mumisin nostaessani satulaa telineeseen. "No miksi olet noin vaisu, yleensä olet niin iloinen. Kai minä nyt nään, et joku tässä mättää", poika vastasi huolestunut sävy äänessään. Istahdin lähimmälle penkille, ja Jesse istui viereeni. "On vaan vähän vaikeeta", sanoin hiljaa, silmät suljettuina. Ei, en aikonut näyttää heikkouttani, vaikka kaipasinkin sisimmässäni pientä huomionosoitusta, lohdutusta, ja jostain syystä halusin saada huomiota juuri Jesseltä. Kuin lukien ajatukseni, poika kietaisi kädet ympärilleni lohduttavasti, ja tunsin sisälläni pienen sykähdyksen. Tätä minä salaa halusinkin.

/ the end.

pahoitteluni, jos tuli hieman (:D) angstitarina, mutta kun alunperin aloitin kirjoituksen, oli pienehkö vitutus päällä, ja päätin myöhemmin kuitenkin jatkaa samalla aiheella.. mutta vaihtelua ainakin.

Eip mittään, tunteikkaista tarinoista tulee yleensä aika hyviä Tätäkin oli mukava lueskella. Varsinkin ratsastuskohta kuvailtu ihanasti. Voi, pääsisipä itsekin pellolle oikean hevosen kanssa laukkailemaan..
Muutenkin selvää kerrontaa ja tekstiä on helppo lukea, pysyy kärryillä koko ajan jne.

Aaaa, love the song<3 Hyvä valinta ^^
Ja saadaanko me herkkiä lovestoryjä ML:llään? Uu Nojoo, Jesse osaa kyllä toisinaan olla aikamoinen epeli. Tiedä aina ketä likkaa se milloinkin vikittelee..

Have a little mercy.

"Hieno tyttö", kehaisin mustanruunikkoa tammaa, joka hörähti vaimeasti. Heitin harjan takaisin laatikkoon, ja nappasin sieltä käteeni kaviokoukun. "Nosta", pyysin liu'uttaen samalla kättäni Tuitun etujalkaa pitkin, jonka tamma yllätyksekseni nosti taisteluitta.
"Moro", kuului rempseä tervehdys takaani. Puhdistin kavion huolellisesti ja annoin tamman laskea jalkansa. "Morjesta", vastasin siirtyessäni puhdistamaan seuraavaa kaviota. "Mitäs sinulla on suunnitelmissa?" Jesse kysyi, ja vaikken nähnyt poikaa, kuvittelin sen pienen tutun virneen hänen kasvoillensa. "Tää neiti kaipais liikuntaa", hymähdin ja vaihdoin taas jalkaa. Silmäkulmastani näin pojan nyökkäävän hyväksyvästi ja poistuvan karsinanovelta. Huokaisin hiljaa, ja puhdistin viimeisenkin kavion.

Talutin varustetun tamman kentälle, jossa varmistin vyön kireyden ja nousin selkään. Tuittu lähti kävelemään kaviouraa reippain, pitkin askelin. Kenttä oli sula ja melko kuiva, vain parissa kohtaa näkyi lätäkköjä, jotka kuivaisivat kuitenkin kevätauringossa nopeasti. Aurinko paistoi nytkin, ja suljin hetkeksi silmäni nauttien auringon lämmöstä kasvoillani. Hymähdin itsekseni, avasin silmäni ja kokosin ohjat siirtäen tamman raviin.
Keventelin hetken Tuitun tahdikkaan ravin tahdissa tehden paljon kaarevia teitä kevyellä, joustavalla ohjastuntumalla. Tamma rentoutui nopeasti ja taipui pehmeästi molempaan suuntaan. Otin pari pohkeenväistöä kumpaankin suuntaan, ennen kuin lähdin hakemaan keskiravia suorille pätkille. Tuittu venyi upeasti, ja hymyssä suin nostin laukan. Tamma pärskähteli tyytyväisenä, yrittämättä mitään ylimääräisiä temppuja. Vaihdoin laukan lävistäjällä, kokosin laukkaa pari askelta ja otin raviin kehuen Tuittua kovaan ääneen.

Annoin tamman kävellä pitkin ohjin ympäri kenttää. Katselin tallipihaa mietteliäänä, enkä aluksi huomannut yleisöämme. "Menittepä te hienosti", nica kehaisi kun ohjasin tamman aidan vierustalle. "Kiitti, Tuitulla hyvä päivä, kerrankin", hymyilin takaisin ja pysäytin tamman. Taputtelin puoliverisen kaulaa hetken kuiskuttaen kehuja sen korvaan, ennen kuin liu'uin alas satulasta. Lähdin taluttamaan tammaa talliin nicaa seuraten, mutta pysähdyin tajutessani Jessen seuraavan meitä.
"Olitte tosi makee näky kentällä", poika virnisti ja nyökkäsin vinosti hymyillen. "Mietin, että jos oisit halunnu hengata vielä kunhan saat Tuitun pois alta?" Jesse kysyi iskien silmää. Katsoin poikaa hetken silmiin, vilkaisin Tuittua ja tein päätöksen mielessäni. "Ehkä seuraavassa elämässä", virnistin takaisin ja kävelin talliin, jossa tajusin pidättäväni hengitystä.

Tell another story, tell me not to worry
Let me find a reason
Tell me that I'm good just the way I am
Tell another story with happy ending
Tell me not to worry
Keep on pretending
Tell me there's sky outside the window
Tell me there's light behind the door

Have a little mercy
Don't let me break up
Say that it's all over before I wake up
Let me fall asleep
I must have been dreaming after all
Have a little mercy

Katsoessani Tuitun suuriin, rauhallisiin silmiin, olin asiasta varmempi kuin koskaan.

Jälleen kiva, tunteikas tarina Osaat aina tuoda näihin tarinoihin tietyn tunteen, millä kirjoitat ne. Jätän myös jonkin verran ihan pelkästään lukijan arvattavaksi, mikä on hauskaa Ja tuo lyriikkojen käyttö on mukavaa vaihtelua, tai siis kun ei sitä muiden tarinoissa täällä näe.

Hhaha Jesselle luu kurkkuun, voi poika parkaa :DD

Jei, sain vihdoin kirjoitettua Tuitulle sen luonteen loppuun. Teidän kuva on vielä vähän työnalla, mutta ehkä sekin sieltä joskus valmistuu.. saatan ehkä tehdä kokonaan uuden version.. En tiedä :DD

Asia taitaa nyt olla niin, että minun täytyy sanoa Tuitulle heipat. Kuten myös muille, suuret kiitokset nicalle! En enää kehtaa roikkua listoilla, yritän panostaa omaan talliin enkä halua jättää tammaa huomiotta.

Hyvät jatkot kaikille! (:

terkuin Anni

Eipä mitään. Kiitos kun jaksoit vuokrata Tuittua

Hyvät jatkot sinullekin. Tule kuitenkin vierailemaan meillä päin myöhemminkin