NYE

Jesse

"Perkeleen pakkanen." kähisin taluttaessani Ania talliin.
Olin saanut ratsastaa jättiläisellä! Tietenkin juuri silloin nica ei ollut kerennyt liikuttaa sitä itse, kun ulkona sattui olemaan -25 astetta pakkasta ja hevosilla saattoi mennä vain käyntiä. Kukapa siellä maneesissa oli kuitenkaan vahtimassa, en ollut voinut välttää kokeilemasta ravia ja laukkaa. Jättimäinen harmaa hirvenkorvike oli vaihtunutkin unelmieni ratsuksi, se oli niin paljon järkevämpi ratsastaa kuin Vertti. Vertti pysyi kuitenkin ykkösenä, sitähän ei mikään voisi syrjäyttää.

Vein Anin karsinaan ja rupesin purkamaan siltä varusteita kohmeisin sormin. Kello oli 12. Olin kerrankin aikaisin liikkellä, tosin se johtui vain ja ainoastaan siitä, että kohta ulkona alettaisiin paukutella raketteja ja hevoset saisivat kohtauksen. Tallissa laitettaisiin radio päälle ja toivottaisiin, että hevoset selviäisivät aamuun asti. Pihattohevosten täytyi vain pärjätä. Kyllähän niitäkin vahdittaisiin ja tarpeen tullen vietäisiin vaikka Serenin tyhjiä karsinapaikkoja täyttämään.
Heitin Anille vielä kaulakappaleisen villaloimen niskaan ja raahasin varusteet satulahuoneeseen. Sitten viskasin tallissa oleville hevosille vähän heinää ja lähdin sisälle lämmittelemään.

"Joko kävelytit Anin?" nica kysyi astuessani sisälle taloon. Mutisin jotain epäselvää ja nainen käsitti sen "joo":na. Heitin takin naulakkoon ja valahdin olohuoneen sohvalle löhöilemään.
"Tuliko Suvi jo maastosta?" nica kysyi huutaen keittiöstä.
"Ei." huusin takaisin ja vaihdoin kanavan kolmoselle. Siellä esitettiin luontodokumenttia jääkarhuista. Jääkarhuista, hrrr.. vaihdoin taas kanavaa.
"Entäs Reita? Missä hemmetissä se luuraa?" nican ääni kuului taas keittiöstä. Mietin hetken.
"Lähti Suvin kanssa maastoon."
"Miksi sä et mennyt?"
Olin hetken hiljaa. Ehkä sen takia, että olin halunnut päästä pois näkyvistä testatakseni Ania rauhassa. Luojan kiitos nica ei ollut näkemässä häkellystäni.
"Öö.. Ani ei tykkää Merlinistä, niin en kehannu lähtee mukaan." vastasin.
"Sami tulee joskus kuuden maissa, Tyleristä en tiedä, mutta sitten syödään jotain, laitetaan sauna ja jos teillä on Reitan kanssa raketteja niin voitte ampua niitä."
"Miks Sami tulee tänne uudeks vuodeks? Eikö sillä oo muuta seuraa?" huusin takaisin. Ilmeisesti nica oli kyllästynyt huutamaan, sillä kohta nainen ilmestyi olohuoneen oviaukolle.
"Sen porukat asuu Oulussa." nainen huomautti. Katsoin serkkuani suu auki.
"Oulussa? Onko se kotosin Oulusta! Onko Sami lappalainen!" sain pidetellä naurua. Jollain tavalla olin aina kuvitellut Samin eteläsuomalaiseksi, miehessä ei ollut hitustakaan pohjois-suomalaisen näköäkään. Tosin karski mieshän piti valmennuksensa, vaikka pakkasta oli -20 astetta. Jos niihin enää kukaan sattui eksymään.

Sulattelin itseäni sisällä vielä tovin, ennen kuin uskaltauduin taas jäätävän pakkaseen. Tallissa olikin kaksi jäätynyttä ratsastajaa. Reita vei jo loimitettua kirppua pihalle, kun Suvi vasta kantoi Merlinin varusteita satulahuoneeseen. Menin Merlinin karsinalle ja heitin tallitoppiksen voikon hevosen päälle. Tappelin solkien kanssa, kun Suvi tuli takaisin karsinalle.
"Oisin mä ne saanu." Suvi tokaisi. Odotin toisen lähtevän oitis muualle, mutta tyttö jäikin karsinan ovelle.
"Ajattelin auttaa, mulla on jo sulat sormet." huomautin. Näin silmäkulmastani, että Suvi hymyili. Hymy katosi kuitenkin juuri sillä hetkellä, kun käännyin kohti tyttöä. Suvi laittoi karsinan oven kiinni, kun olin poistunut sieltä. En kuullut kiitosta, mutta tytön hymy oli ollut minulle jo jonkin sortin kiitos.
"Me ammutaan illalla raketteja.." lausahdin kääntyessäni ympäri. Suvi katsahti minuun.
"Mä menen Kimin luokse." tyttö vastasi.
"Ai, okei." mutisin.
"Mut, hyvää uutta vuotta." toinen sanoi.
"Samoin."
Suvi haki reppunsa toimistosta ja lähti tallilta. Laahustin käytävällä hetken edestakaisin, ennen kuin jumituin Vertin karsinan luokse. Se oli vielä tyhjä, sillä osa hevosista oli vielä ulkona. Odotin Reitan palaavan ulkoa ja ehdotin , että hevoset voisi ottaa nyt jo sisälle. Eipähän tarvitsi tehdä sitä pimeällä. Riittäisi, että kävisi välillä viskaamassa vähän heinää nälkäisten olentojen eteen, niin ne pysyisivät suhteellisen tyytyväisinä.
Niin me teimme. Ulkoloimet vaihdettiin tallitoppiksiin ja kävin vaihtamassa Anin villaloimenkin toppikseen.

Kuuden paikkeilla Sami ilmestyi tallille. Herra tallimestarin saavuttua nica antoi vihdoin minulle ja Reitalle luvan iskeä kiinni pöytään katettuun ruokaan. Ruuan jälkeen laitettiin pyörimään leffa, jonka Reita oli antanut nicalle joululahjaksi. Illan mittaan katsottiin vielä toinenkin elokuva, saunottiin ja vaille 12 lähdettiin pihalle tuijottamaan ilotulituksia ja paukuttelemaan omia. Ei meillä Reitan kanssa paljoa ollut, mutta kiitettävästi siihen, että ulkona saatiin värjötellä yli puoli tuntia.
Olohuoneessa jatkettiin uuden vuoden juhlia, kun talon omistaja hipsi jo nukkumaan.