Mieti sitä.

Jesse

Raahasin valtavaa varustekasaa kohti satulahuonetta. Olin päättänyt ottaa kerralla mukaani kaikki Vertin varusteet (satulan, suitset, martingaalin, vatsapanssarin, suojat, korvahupun, bootsit, ratsastusloimen ja harjalaatikon) ja tuoda ne yhdellä kertaa satulahuoneeseen, jolloin säätäisin aikaa ja minun ei tarvitsisi juosta karsinan ja satulahuoneen väliä miljoonaan kertaan.
Tämän takia olin törmätä satulahuoneen oveen, kun joku tempaisikin sen auki. Väistin ovea, mutta juuri silloin satulahuoneesta astui ulos joku, joka ei tietenkään osannut varoa minua pätkääkään.
Kuului rämähdys, kun tavarat tippuivat maahan sylistäni. Harjalaatikko aukesi ja levitti sisältönsä tallin lattialle. Joka ikinen pieni musta kumilenkki etsi itselleen oman paikan lattialta. Niitä oli varmasti satoja.
Ärähdin turhautuneena ja vilkaisin törmäilijään.
"Katsoisit eteesi!" tuhahdin äkäisesti ja laskin satulan seinää vasten ryhtyäkseni keräämään Vertin letitysnauhoja. Taas yksi syy, olla laittamatta letityskuminauhapurkkia harjalaatikkoon.
"En tiennyt, että joku on tulossa.." tyttö lähinnä vikisi ja laskeutui polvilleen keräämään kuminauhoja kanssani. "Olen pahoillani.."
Mulkaisin tyttöä ja olin hiljaa.
Kun lattia oli siivottu, vein Vertin varusteet satulahuoneeseen ja järjestelin ne paikoilleen. Tyttö oli jo kadonnut tallista. Pudistin päätäni ja päätin olla vaivaamatta itseäni moisella törmäilijällä. Toinen saattoi vain olla käymässä tallissa, vilkaisemassa hevosia. Tuskin näkisin häntä enää koskaan.


"nica hei voinko lainata autoa?" huusin. Toivoin, että nainen tajuaisi minut ennen kuin hän menisi sisään. nica kääntyi ja kaivoi taskustaan avaimet.
"Nytkö?" hän kysyi.
"Nyt." vastasin.
"No tule hakemaan." nica totesi. Hain avaimet häneltä ja lähdin parkkipaikalle.

"Meetkö kauppaan?" Suvi kysyi nojaillessaan nican autoon. Näytin varmasti hölmistyneeltä.
"Ai mitä? Mistä sä sen tiedät?"
"No kuka tyhmä ei kuule, jos huudat jotain pihan toiselta puolelta?" Suvi kysyi ja istui autoon pelkääjän paikalle. Menin itse kuskin penkille istumaan.
"Mitä sä kaupasta?" kysyin Suvilta.
"Karkkia." tyttö vastasi.
"Aha." äänähdin.

Kaupassa ei mennyt pitkään. nica soitti välissä, että osta kanaa niin saadaan tehtyä iltaruokaa. No pitipä sitä sitten lähte hakemaan sitä kanaa, jonka loppujen lopuksi valitsi Suvi. Minulla ei ollut pahemmin hajua siitä, minkälaisesta kanasta voisi laittaa minkäkinlaista ruokaa.
Kun oltiin takaisin pihassa, niin parkkipaikalle oli ilmestynyt traileri. Hyppäsimme Suvin kanssa autosta ja lähdimme talliin.

Käytävällä seisoskeli täplikäs poni. Suvi jätti oman muovipussinsa minulle ja katosi tallin toiseen päähän toimistoon, mistä luultavasti löytyisi joku, joka tietäisi jotain tuosta talliin ilmestyneestä täplikkäästä ponista.
Katsoin hetken tätä ponitammaa, kävin rapsuttamassa sitä vähän ja lähdin sitten Suvin perään.
Toimistosta kuului ääniä ja astuessani sinne, paikalla oli nica, Suvi, Tyler ja aamulla minuun törmännyt tyttö. Mitä hemmettiä?
"Toitko kanaa?" nica kysyi, kun huomasi minun saapuneen. Nyökkäsin ja nostin muovipussia.
"Hyvä, mä voin viedä ne sisälle. Suvi ja Jesse näyttäkää Petralle paikkoja. Ja Fialle pitää laittaa karsina valmiiksi. Tyler can you take Tuittu out for a walk or something before you leave?"
"Yeah." Tyler huokaisi ja katosi toimistosta ulkoiluttamaan Tuittuneitokaista. Jokainen, paitsi hevosen omistaja itse, pitivät hevosta vähäjärkisenä ja hemmoteltuna prinsessana. Voin vain kuvitella minkälainen tulisi olemaan Tuitun varsa, jos se joskus astutettaisiin Vertillä. Hevonen tulisi olemaan lähes aivoton.

Vilkaisin tyttöön ja tämä näytti lähes pahoittelevalta. Suvi meni heti esittäytymään, ylisosiaalinen kun oli ja pakotti minutkin esittäytymään. Tämä Petra tuntui olevan superujo tai sitten toinen vain oli hyvin hiljainen. Jos minun näkemiseni pelotti uutta tulokasta, niin mitäs sitten kun vastaan astelisi Reita ja Petra saisi kokea osakseen pojan lähes murhaavan katseen?

Petra laittoi itse Fia ponilleen valmiiksi karsinan, kun olin näyttänyt mistä mitäkin löytyi. Suvi hyöri ponin ympärillä ja kyseli siitä vaikka mitä: mistä se on kotoisin, minkä ikäinen se on, mikä sen nimi on, paljonko se hyppää, mitä se osaa koulussa.. jne. Ilmeisesti poni tuntui kiinnostavan enemmän kuin omistaja.
"Saat kokeilla sitä joku kerta, hypätä vaikka jos haluat. Sillä ei ole hypätty pitkään aikaan.." Petra lupasi ja Suvi näytti ilahtuneelta. Olin vaiti, vaikka meinasin kysyä miksi ponilla ei oltu hypätty.

Näytimme Petralle paikkoja, kuten nica oli pyytänyt. Kun kaikki tarpeelliset paikat oli kierrelty läpi, näytetty niin maneesi kuin tarhatkin, niin Suvi ehdotti, että Petra tulee meidän kanssa sisälle.
Minkäs minä sille enää mahdoin, kun Suvi oli jonkun päätöksen tehnyt.
Petra kuitenkin kieltäytyi kutsusta ja sanoi, että häntä tultaisiin hakemaan ihan kohta. Suvi harmitteli asiaa, ilmeisesti neiti ylisosiaalinen oli päättänyt hankkia Petrasta itselleen kaverin.
"Oisit jääny." Suvi yritti vielä, mutta Petra pudisti päätään.
"Kyyti tulee just.." tyttö mutisi.
"Ihan hyvä, toi kämppä on kauheen näkönen Reitan jäljiltä." huomautin.
"Kuka Reita?" Petra kysyi. Ensimmäinen kerta, kun tyttö puhui minulle aamuisen anteeksipyynnön jälkeen.
"Tallikissa." vastasin. Suvi löi minua olkapäähän. Käännyin tyttöä kohti.
"Ai, enkö saa loukata sulhosi tunteita?" kysyin ja iskin silmää.
"Se on ihminen, ei kissa ja kuule ääliö, ehkä maailmassa on muitakin poikia kuin Reita tai Tyler, joihin mä olisin voinu ihastua!" Suvi kivahti. Olin saanut tytön suuttumaan ihan kunnolla.
"Joo, niin varmaan." naurahdin.
"Katotaanko?" Suvi kysyi.
"Joo, katotaan. Tuo se tänne." ehdotin.
"Tuon." Suvi kivahti.
"Hyvä."
"Hyvä."
Sitten Suvi otti ja lähti. Jäin hieman hölmönä katselemaan tytön perään, kun tämä katosi talliin, ilmeisesti hakemaan tavaroitaan.
Muistin sitten, että Petra oli vielä paikalla. Vilkaisin tyttöön pahoittelevasti.
"Suvi on vähän.. tuota.. herkkis." yritin paikata tilannetta. Petra katsoi minuun kuitenkin paheksuvasti.
"Sä et vain osaa käsitellä naisia." tyttö totesi.
"Miten niin?"
"Mieti sitä." Petra vastasi. Petra lähti parkkipaikalle, sillä hänen kyytinsä oli juuri saapunut.
Jäin yksin pihalle ja mietin hetken, menisinkö Suvin perään ja pyytäisin anteeksi. En kuitenkaan tehnyt sitä, vaan lähdin sisälle yksin. Pyytäisin Suvilta anteeksi huomenna, jos näkisin tyttöä.