Pieni jättiläinen

Jesse

Siihen se hevonen sitten istahti. Sen jälkeen päitset antoivat periksi ja Vertti oli vapaa. Ori otti jalat alleen ja katosi avoimesta tallinovesta nopeammin kuin minä kerkesin liikahtaakkaan yrittääkseni ottaa hevosta kiinni.
Nappasin äkkiä jonkun hevosen ovesta päitset ja narun toisesta ovesta. Juoksin ovelle ja olin vähällä törmätä Samiin.
"Perkele, ensin hevonen ja sitten poika. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?" Sami kysyi, ilmeisesti toinen oli törmännyt karkumatkalla olevaan Verttiin. Äänensävy antoi sen kuvan, että tallimestaria ärsytti suunnattomasti.
"Vertti istui käytävälle ja päitset meni rikki." selitin nopeasti.
"Etkö sinä hyvä poika tiedä, että kun Vertti on käytävällä, niin ovet on pidettävä kiinni.."
"Joo joo, sori ei oo aikaa tuohon nyt.." lausahdin ja katosin Samin luota nopeasti. Melkein yhtä nopeasti, kuin Vertti oli lähtenyt tallista. Kun pääsin ulos, katsahdin ympärilleni. Minne päin Vertti olisi voinut mennä? Ei aavistustakaan. Sitten kuulin tarhoilta ääniä. Tottakai. Vertti oli mennyt haastamaan riitaa.

Lähdin juoksemaan tarhoille. Nähdessäni viimein Vertin pysähdyin ja puuskutin kuin viimeistä päivää. Olihan sitä joskus tullut mietittyä, että lähtisi Reitan mukaan lenkille. Toinen kuitenkin nauraisi minut ihan maan alle..
Tällä kertaa Vertti ei ollutkaan mennyt haastamaan riitaa, vaan se oli mennyt vikittelemään tammoja. Ori pärisi tarhan vieressä, kaula komeasti kaarella, kun Tuittu taas lähinnä vinkui kuin viimeistä päivää heitellen etukavioitaan kohti Verttiä. Aita olisi hajalla ihan kohta, joten ryntäsin Vertin luokse ja laitoin riimunnarun orin kaulan ympärille ottaen sen kiinni. Sitten sujautin päitset hevosen päähän, otin orin naruun ja lähdin taluttamaan Verttiä takaisin tallille.

Kun Vertti oli tälläkertaa karsinassaan, talliin ilmestyi nica.
"Saitko sen kiinni?" nainen kysyi. Nyökkäsin.
"Se oli tarhoilla."
"Sinnehän se aina ensimmäiseks menee." nica naurahti. Ilmeisesti häntä ei paljon haitannut Vertin karkailu, tai nainen vain tunsi Vertin niin hyvin, että hän osasi ottaa Vertin metkut jo vitsinä. Tietenkään tätä ei pitäisi päästää tapahtumaan, hevosen hinta olisi varmasti ihan pilvissä, jos sen myisi. En halunnut edes arvailla oikeaa summaa. Jokatapauksessa kallis se oli, ihan pirun kallis.
Ja minä olin lähinnä onnekas, kun sain ratsastaa ja kilpailla sillä. Ilman kunnon opetusmestaria en olisi varmasti päässyt lähellekään GP tason luokkia ulkomailla..

"Tulehan syömään ensin, niin ollaan sitten ottamassa uutta hevosta vastaan." nica ehdotti ja lähti edeltä pois tallista. Kävin hakemassa Vertille vähän heiniä ja viskasin ne sille karsinaan. Siivosin sitten rikkinäiset päitset roskiin ja lähdin sisälle syömään.

Ilmeisesti Suvikin oli tänään raahautunut tallille, sillä tyttö istui muiden seurassa ruokapöydässä. Oli harvinaista, että kaikki olivat syömässä samaan aikaan. Yleensä itse kukin kävi syömässä silloin, kun tallihommista vapautui kymmenisen minuuttia. Vedin itselleni tuolin pöydän päädystä ja mätin lautaselleni makaroonilaatikkoa.
"Millanen se Ani on?" Suvi kysyi vietyään astiansa tiskikoneeseen. Tunsin pienen omatunnonpistoksen, jätin yleensä omani aina pöytään, mutta niin tekivät silloin tällöin kyllä Sami ja Reitakin. Tyler käyttäytyi hieman kohteliaammin.
"Mikä Ani?" esitin kysymykseni, vaikka minulla oli ruokaa suussa.
"Sun uusi ratsu. Russponi." Suvi totesi pisteliäästi pöydän toiselta puolen. Näytin tytölle kieltä ja toinen teki samoin. Ei tallille mitään russponeja ollut tulossa. Ilmeisesti uuden tulokkaan nimi oli kuitenkin Ani.
"No.. se on iso." nica myönsi, näin miten Sami nosti katseensa ruokalautasesta ja katsoi nicaa kysyvästi.
"Miten iso?"
"184" nainen vastasi.
Rupesin yskimään. 184cm korkea? Reilut 14 cm korkeampi kuin yksikään tallin muista hevosista. Verttikin oli jäänyt 166cm korkuiseksi. Loistavaa.
"Ja ajattelit yltää harjaamaan sen?" Sami kysyi nicalta. Nainen hymyili.
"Mä ajattelin, että joku pidempi nimeltä Sami voi sitten ojentaa auttavan kätensä. Hölmö, en mä nyt niin lyhyt ole, etten yltäis harjata sitä." nica huomautti ja pyöräytti silmiään. Hän rupesi siivoamaan pöytää.

Porukka rupesi valumaan pikkuhiljaa pihalle päin odottamaan hevosautoa. Kymmenen minuutin päästä pihaan ajoi rekka. Se pysähtyi parkkipaikalle ja ohjaamosta hyppäsi ulos keski-ikäisen näköinen nainen, joka tuli oitis juttelemaan nicalle. Kohta nainen totesi meille muille, että voimme ottaa hevosen pois autosta. Tyler ja minä ryntäsimme ensimmäisenä ottamaan hevosta ulos, perässä tulivat Suvi ja Reita. Sami jäi naisen ja nican luokse juttelemaan.

Kohta pihamaalla tepastelikin valtava päistärikkö hevonen.
"Ani?" lausahdin. "Mä luulin, että se on tamma."
"Ei ilmeisesti." Reita vastasi, kun kävelytimme hevosta pihamaalla.
"Viekää se karsinaan, me mennään kahville." nica huikkasi ja lähti hevosen tuoneen naisen ja Samin kanssa sisälle.
Veimme tämän Anin siis uuteen talliin ja se pääsi Reeven karsinaan, koska se oli tallin isoin karsina. Muualle hevonen ei varmaan edes mahtuisi.

Vaikka Ani oli valtava, se oli todella rauhallinen. Rupesi heti mutustamaan heiniään, eikä kiinnittänyt huomiotaan mihinkään, mitä tapahtui karsinan ulkopuolella. Hevonen näytti jopa lempeältä, sinisine silmineen. Karsinassa Ani ei kuitenkaan vaikuttanut niin suurelta, kuin se todellisuudessa oli. Ehkä se johtui siitä, että karsina oli oikeasti iso ja nyt hevosen vieressä ei seisonu kukaan eikä vertailukohdetta ollut.
"Mistä se on tullu?" kysyin Suvilta, joka ihaili hevosta vierestäni.
"Etelä-Suomesta , se on 4v fwb."
"Mä haluun kokeilla sitä." totesin. Reita naurahti vieressäni.
"Sä et edes pääse sen selkään ilman jakkaraa." Reita huomautti.
"No pääsetkö ite?" kysyin, mutta Reita vain virnisti.
"Joo, joo pojat. Ehkä teistä kumpikaan ei pääse sitä ratsastamaan, vaan nica ratsastaa sitä itse?" Suvi ehdotti. Pudistin päätäni.
"Miten sillä riittää aika? Nytkin kisattavia on talli täynnä ja meidänkin pitää ratsastaa monta hevosta päivään, että kaikki saa liikuntaa."
"Ehkä sä tai Reita saattekin sitten Tuitun liikutettavaks." Suvi naurahti. Emme kumpikaan Reitan kanssa vastanneet Suvin luomaan uhkakuvaan. Tamma oli pöpi, vaikka olihan sillä kapasiteettia. Ehkä sitten, kun se vähän rauhoittuisi.
Jäimme vielä hetkeksi katselemaan tallin uusinta jättiläistä.

Lopulta kuulin, kun rekka ajoi pois pihasta. nica ja Sami tulivat talliin.
"Kuka haluaa nähdä Anin liikkeet?" nainen kysyi ja kävi hakemassa satulahuoneesta hevoselle jonkun hevosen suitset. Hän sai säädellä niitä tuplasti isommiksi ja lähti sitten taluttelemaan oria liinassa ulos tallista. Seurasimme uteliaina perässä. Ilmeisesti tässä hevosessa oli jotain muutakin upeaa hienon värin lisäksi.
nica talutti Anin (jonka kokonimen Suvi oli kertonut olevan Kearney's Anakin) maneesiin ja päästi kävelemään ympyrälle. Kohta ori ravasikin lentävin askelin eteenpäin ja esitteli mitä hienointa keskiravia.
"Looks pretty good." Tyler huomautti vierestäni ja nyökkäsin.
"Huge strides."
"Yeah. I think that horse has a hell of a jump and it's probably really strong to ride."
"Probably. You never know."
"Hah, I want to see when someone rides him."
"Me too." myönsin.
Lopulta nica komensi hevosen laukkaan. Sen askel oli valtava. Asia oli sitten ihan erikseen, että kuka noissa askeleissa pystyi istumaan.
"Ratsastetaan sitä huomenissa. Annetaan nyt loppupäivä tutustua vähän talliin. Huomenna sen voi laittaa pihallekin sitten." nica huikkasi meille kävelyttäessään Ania ulos maneesista.

Reita oli ensimmäinen joka liukeni paikalta, ilmeisesti tekemään hommiaan tai sisälle television ääreen. Tyler haukotteli ja sanoi lähtevänsä kotiinsa. Ilmeisesti tällä oli vapaapäivä ja tämä oli vain piipahtanut tallilla vilkaisemassa hevosta. Suvi vilkaisi minua kysyvästi.
"No?" äänähdin.
"Lähetään maastoon, vois vaikka hyppiä jotain maastoesteitä nyt kun pohja on vielä hyvä."
"No mennään. Mä en kerennykkään vielä liikuttaa Verttiä."
"Mä kuulin, kun Sami sanoi jostain sählingistä, mitä se oli aamulla?" tyttö kysyi, kun lähdimme kävelemään tallille.
"Jotain vaan, mä selitän kun päästään hevosten selkään." huomautin ja hymähdin. Vertin pelleily oli unohtunut kokonaan uuden hevosen tulon takia. Toivottavasti se osaisi käyttäytyä maastossa. Vertistä ei ikinä tiennyt.

ready