Mêl Seren - Syksyinen mutamatka 16.10.-10

YLEISTÄ
Mêl Seren proudly presents: syksyinen mutamatka! Tallissa oli niin hiljaista pitkän aikaa, että tallipoika Reita otti ohjat omiin käsiinsä ja julkaisi työnantajansa tietämättä netissä kutsun syysvaellukselle. Kun pomo sai tietää asiasta, osallistujia oli jo, eikä retkeä voinut peruuttaa. Tallipoika sai huudit, mutta pian ideaa alettiin pitää ihan hyvänä sittenkin. Reita-ressu joutuu nyt typerän jekkunsa takia raatamaan vaelluksella oppaana nälkäpalkalla, mutta ainakin palkaton työntekijä tietää halpaa hintaa retken osallistujille. Osallistujan ei ole pakko kirjoittaa tarinaa, mutta kirjoittaneet saavat pidemmät kommentit retkestään. Tervetuloa siis!


HEVOSISTA
Vaellus on sen verran rento, että mukana pärjää keskikokoinen ponikin. Pienimmillä poneilla ja vanhimmilla tai raihnaisimmilla hevosilla ei mukaan kannata lähteä, mutta esimerkiksi pulskassakin kunnossa oleva suomenhevonen jaksaa varmasti mukana. Orihevosia ei kielletä tuomasta, mutta suositeltavaa on valita mielummin tamma tai ruuna. Jos tahtoo lähteä orilla, sen on ehdottomasti pystyttävä kulkemaan mahdollisimman riskittömästi myös toisen kiltin orin tai tamman perässä tai edessä. Hevosen on oltava maasto- ja liikennevarma ja peruskiltti. Osallistuvalta hevoselta on ehdottomasti löydyttävä riittävä luonnekuvaus.

Huom:Jos et omista sopivaa hevosta, Mêl Serenin karvakorvista on varaa valita. Tallipoika Reita sai suhteilla myös tallin ulkopuolelta, ratsastuskoulu Piikevästä muutaman mielenkiintoisen lainahevosen.
(nica tarkistaa listan ennen kuin tätä mainostetaan. Minä suunnittelin näin:)
Anssi http://melseren.webs.com/Asukit/anssi.html
Kirppu http://melseren.webs.com/Asukit/kirppu.html
Maya http://melseren.webs.com/Asukit/maya.html
Ance http://www.freewebs.com/melseren/Asukit/ance.html
Missy http://www.freewebs.com/melseren/Asukit/missy.html
Reeve http://www.freewebs.com/melseren/Asukit/reeve.html
Okku http://www.rausku.org/piikeva/hevoset/okku.html
Ruupus http://www.rausku.org/piikeva/hevoset/ruupus.html
Hunkki http://www.rausku.org/piikeva/hevoset/hunkki.html
Jos hevoset loppuvat kesken, nica-pomo pakottaa kyllä Reitan kerjäämään naapuritalleilta lainaratsuja. Lisäksi Reita on pakotettu ottamaan vain se hevonen, joka muilta jäljelle jää. Ei siis hätää!


LENKISTÄ JA AIKATAULUSTA 16.10.-10
11:20 - Tallin ovet auki, aletaan kerääntyä paikalle
12:00 - Hevosten viimeinen tarkistelu, lähtö
15:00 - Puolivälitauko, muonitusta ihmisille ja eläimille á la nica ja tallimestari Sami
17:00 - Viimeistään tähän aikaan kävellään portista takaisin tallipihaan
17:30 - Päärakennuksessa olisi vielä tarjolla kanakeittoa...

Tarkoitus olisi kiertää melko rauhalliseen tahtiin lenkki Mêl Serenin ympäristöstä. Aloitamme matkan kävelemällä muutama sata metriä asvaltoidun pyörätien reunaa ennen kuin pääsemme kääntymään pienemmälle hiekkatielle. Tälläkin tiellä saattaa mennä auto silloin ja toinen tällöin, joten hevosten tulee ehdottomasti pysyä nätisti ja järjestyksessä.

Ei mene kahtakymmentäkään minuuttia, kun saamme kääntyä metsäpolulle ja vaihtaa rennommalle vaihteelle. Polku on tarpeeksi leveä ja pehmeä ravaamiseen, joten matkaa taitetaan reippaammassa tahdissa, kuitenkin letkan heikoimman lenkin vauhdissa pysyen. Polulla kulkee korkeintaan puolukanpoimijoita, ja koska heidät näkee hevosen selästä tarpeeksi ajoissa, ei heistä ole harmia. Muista ohjata säikky hevonen aina poispäin sekä muista hevosista että kaikista ihmisistä, jos vaikka marjaämpärien tai -säkkien kolina ja kahina pelottaa.

Metsänreunassa on myös Mêl Serenin pelto, jonka näistä asioista vastaava tallimestari on pitkin hampain lanannut väliaikaiseksi laukkapätkäksi. Siinä on noin puoli tuntia aikaa vaikka kisailla muutamalla hevosella leikkimielisesti, joten kaikki halukkaat ehtivät varmasti ottamaan vähän vauhtia ja viivoja.

Kun pari tuntia on kuljettu, on suunnattava taas hieman jännittävämpiin maisemiin. Edessä aukeaa kirkasvetinen järvi ja kesämökkikaupunki. Onneksi sää on kylmä ja estää houkutukset uittaa hevosia, ranta kun on virallinen ja eläimiltä kielletty. Ratsastamme kallion päällä kuusi metriä järven pinnan yläpuolella. Vaikka jyrkänne onkin aidattu onnettomuuksien estämiseksi, ovat näkymät melkoiset. Polulla ei todennäköisesti tule vastaan ketään, koska reitti on tallinomistaja nican löytämä ja itse kavionjäljin kujettavaksi asti raivaama.

Kesämökkikaupunki on aikalailla autio tähän aikaan, mutta muutamassa pihassa voi tulla vastaan ylläreitä. Koira voi olla irti ja räksyttää, ja varsin tavallinen näky on iloinen lapsilauma, koska kaikki tahtovat taputtaa heppaa aivan välttämättä. Koirille ei voi mitään, mutta lasten kanssa on saatava suunsa auki: jos hevosesi vaikuttaa hermostuneelta, kiellä ihmeessä ystävällisesti taputtelemasta.

Mökkien takana on kodantapainen, yleisessä käytössä oleva laavu. Sinne on tallin henkilökunta raahannut hiki päässä materiaalia väliaikaisia karsinoita varten, joten hevosilla on aivan varmasti paikka missä olla. Aikaa loikoilla varmasti on, eikä kiirettä tarvitse pitää. Tarjolla on hevosille niiden omat päivärehut ja puhdasta vettä, ihmiset taas saavat grillailla tämän kesän viimeisiä grilliherkkuja. Yllätyksenä tallimestari Sami on tuonut Reitan harmiksi ne harvat mansikat, jotka Reitan ensimmäisenä Mêl Seren -kesänä tallin taakse istuttamista aluista on siunaantunut.

Paluumatka tapahtuu rentoon tahtiin. Aluksi on mentävä käyntiä harvakseen liikennöidyllä mökkitiellä, mutta onneksi siitä pääsee jo pian vaihtamaan Mêl Serenin omistamalle pikkutielle. Tämä tie vie takakautta suoraan tallille, mutta ohittaa haat ja laitumet läheltä. Hevoset eivät varmasti kiukuttele enää uusista naamoista, koska ovat viettäneet koko päivän vieraassa porukassa, mutta koskaan ei voi olla liian varovainen. Tällä tiellä voi vaikka laukata varovaisesti kahden hevosen porukoissa, ja tallille mennään muutenkin omaan tahtiin. Yksin ei saa lähteä, mutta kaksinkin voi jäädä vaikkapa kävelemään tai tulla talutellen.


OSALLISTUMISESTA
- Retkipäivä on 16.10.-10
- Osallistuttava viimeistään 15.10.-10
- Tarinan saa kirjoittaa, se ei ole pakollinen
- Mukaan mahtuu omilla hevosilla kuusi (6) ratsastajaa
- Mêl Serenin ja Piikevän hevosilla ratsastajia otetaan niin paljon, kuin sopivia ratsuja riittää
- Hoitajilla on etuoikeus osallistua omilla hoitohevosillaan sekä Mêl Serenistä että Piikevästä. Hoitajiakin mahtuu rajattomasti

Osallistuminen tapahtuu ht.netin topassa, tässä alla tai mailaamalla Reitalle osoitteeseen neovisual@veritiara.org. Otsikoi mailissa "ML, vaellus"
Ratsastaja - [*url=http://hevosenosoite]Hevosen nimi[*/url]
Mahd muuta huomioitavaa
Mahd tarina


OSALLISTUJAT
Reita tulee sillä hevosella, joka jää jäljelle
Soneü - Baderna Show
Lokki - Utopian Mörköpelko
Tuire N. - HOW Trustworthy
*
Omaa väkeä:
Jesse - Merlin
Meg - Dolo
Odelie - Simo

***
***
***

Tarinoita ja kommentteja:
- kommentit reissupäivän aikoihin


Lokki ja Utopian Mörköpelko:

Juonipaljastus:

Mutta hyvin vain sitä silti ehdittiin, vaikka tiukille lähdön kanssa menikin. Pelko käyttäytyi koko ajan niin hyvin, että ainakin minä olisin siitä äärettömän ylpeä. Hyvä, jos hevonen on rauhallinen - sen kanssa pääsee useampaan paikkaan. Mêl Serenin ympäristöönkin mahtuu välillä vaikka minkälaista hiipparia, mutta selvittiinpä taas puolukanpoimijoistakin.

Tuire N. ja HOW Trustworthy

Juonipaljastus:

Rusti on hieno ja rohkea hevonen, vaikka vähän energiaa sillä varastossa olikin. Maastoiluhan on hyvä keino sellaista purkaa, ja hyvin teillä meno sujui. Matkanvarren mökkikylästä on jolkottanut koira joskus aikaisemminkin tielle, ja se oli suoranainen häirikkö, mutta harva hevonenpas tuollaisia kilttejä tassuttelijoita pelkää. Hienoa tekstiä, toivottavasti maastoilemme porukassa vielä toistekin.

Jesse ja Merlin

Juonipaljastus:

[i]Vaikka väsy oli varmaan valtava (ja kauhuleffa pelotti poloista Jesseä varmasti vieläkin,) ainakin ratsastelu sujui. Merlinhän osaa välillä olla vähän kenkku... Sen pitäisi varmaan saada purkaa loputonta energiamääräänsä kiipeilemällä, hölkkäämällä pitkää matkaa ja muuta pitkäkestoisempaa ja rasittavampaa.

Looking good.

Noitten heposten lisäksi mukaan voi mahdollisesti ottaa myös:

Ance http://www.freewebs.com/melseren/Asukit/ance.html
Missy http://www.freewebs.com/melseren/Asukit/missy.html
Reeve http://www.freewebs.com/melseren/Asukit/reeve.html

muita en uskalla vieraiden käsiin antaa ^^

Hei,

Voisin tuon Dolon kanssa tulla mukaan, vaikka toisaalta ihan mukavaahan näillä ML:n ihanilla hevosillakin olisi mennä, mutta joo. Dolo ja Meg, pistä mukaan.

Heippa,
eiköhän me uskalleta lähteä mukaan tuon Simon kanssa, kun on noista miun kolmikko pojista kuitenkin se rauhallisin, vaikka hömelö onkin.

Lisäilin Jessen listoille. Tarinan raapustelen tässä ennen vaellusta

Tarina Jesselle ja Merlinille

" Oli kolea aamu. Olin luvannut thedä aamutallin, ennen kuin lähtisin maastoilemaan. Reissusta voisi tulla mielenkiintoinen, sillä Merlin ei ollut täysin maastovarma taapertaja. Se tuntui välillä leikkivän neitiä ja rapakon näkeminenkin näytti kauhistuttavan isoa hevosta, puhumattakaan rapakon läpi kävelemisestä. Yleensä silloin laitettiin peruutusvaihe päälle, joten olin muutaman kerran kääntänyt Merlinin ympäri ja peruuttanut sen yli siitä kauhistuttavasta rapakosta, josta ei voinut mennä yli oikein päin kävellen. Muuten matka ei olisi ikinä jatkunut mihinkään muualle, kuin mahdollisimman kauas märästä paikasta.

Annoin hevosille aamukaurat. Uudessa tallissa Lasse oli mahdottoman kärsimätön ennen kuin sai ruuat kuppiinsa. Sitten hevoset pääsivätkin loimituksen jälkeen ulkoilemaan.
Merlin ja Reitan ratsu jäivät kuitenkin sisälle, koska nehän lähtisivät mukaan maastoon. Samoin jätin maneesitallista sisälle Dolon ja Simon.
Karsinoissa ei mennyt pitkään, sillä en lisännyt niihin edes purua tänään. Pääsin sen jälkeen puunaamaan Merliniä edustuskuntoon. Reitakin hipsi talliin unisen näköisenä, vaikka kello oli jo melkein yksitoista.
"Ei sun olis tarvinnu mun takia valvoa eilen." huikkasin Reitalle Merlinin karsinasta. Toinen näytti minulle keskisormea ja katosi oman ratsunsa karsinaan. Naurahdin. Enhän minä toista ollut pakottanut katsomaan illalla tullutta elokuvaa loppuun asti. Sitä paitsi, minunhan se oli täytynyt herätä aamutalliin, ei Reitan.

15 yli 11 alkoi pihalta kuulua auton ääniä, kun maastoon lähteviä ulkopuolisia hevosia alkoi saapua paikalle. ML:stä sai karsinan lainaan, jos sitä tuntui tarvitsevan hevoselleen.

Klo. 12.00 olimme valmiita lähtöön. Järjestäydyimme jonoon ja sain jostain syystä paikan häntäpäässä. Oikeastaan ihan hyvä, niin en aiheuttaisi massiivista tuhoa siistille hevosjonolle, kun Merlin päättäisi laittaa pakkivaihteen päälle. Sehän siitä puuttuisi, että me törmättäisiin takana olijaan ja tapahtuisi ketjukolari ja kohta kaikki olisivat samassa mytyssä.

Alkulenkki meni oikeastaan ihan lupaavasti. Merlin käyttäytyi herrasmiehen tavoin, pärskähti jokaiselle puskalle kuin tervehtiäkseen sitä ja piti hyvän välimatkan edelläolijan häntään. Tai minä pidin, kun näin miten ori luimisti aina korviaan mennessään liian lähelle etummaista.
Metsäpolulla päästiin ravailemaan ja Merlin pääsi vähän purkamaan turhautumistaan kävelemiseen. Kohta oltiinkin jo pellolla.
Oli aika vähän kisailla. Odotin Merlinin kanssa, että muut pääsivät ensin ottamaan spurtteja ja sen jälkeen päästin kultakarvaisen kömpelyyden matkaan. Ori lähti ihan reippaasti eteenpäin, mutta sain jatkuvasti pitää kiinni satulan etukaaresta ja hevosen harjasta, jotta en tippunut, kun Merlin päätti ottaa sivuloikkia. Kun päästeltiin takaisin muita kohti, ei ongelmia enää ollut, joten sain minäkin vähän rentoutua ja antaa Merlinin laukata.
Laukkahevosta tästä herrasta ei tehtäisi tekemälläkään, kenttähevonenkin se oli vain 1%:sesti.

Jatkettiin mökkialueelle. Siellä en ollut hirveästi kiertänyt maastoillessani, tai ylipäätään en ollut reissuillut näin kauas ML:stä hevosen kanssa kuin muutamia kertoja. Olin aina kääntynyt lammen kohdilta, jos olin tehnyt pidemmän reitin.
Kodallakin oli käynyt muutaman kerran, lähinnä monia vuosia sitten. Paikka ei ollut kuitenkaan muuttunut.
nica ja Sami olivat kodalla jo odottamassa ja hevoset saatiin väliaikaisiin karsinoihin taukoilemaan. Ihmiset paimennettiin kodalle herkuttelemaan. Nälkä olikin jo hirmuinen, olin viimeksi syönyt aamupalan.
Täytyi myöntää, että Sami ei ollut pahempi kokki, kun sille päälle sattui.

Loppupätkä olikin sitten lyhyempi, kun olin osannut odottaa. Ehkä se johtui siitä, että koko poppoo ravaili ihan hyvää vauhtia ja aika pitkiä pätkiä kun se oli mahdollista.
Reissu oli aika onnistunut. Vältyttiin katastrofeilta ja kaikilla oli hauskaa.
Minun mieleeni oli ainakin ollut peltolaukat, eihän niitä nyt ihan joka päivä päässyt tekemään."