Kesäpäivä (melkein)

Jesse:

Suomessa taas. Viime käynnistä oli nelisen kuukautta, mutta paikat eivät pahemmin olleet muuttuneet mihinkään. Tallilla olisi kuitenkin varmasti paljon enemmän henkilökuntaa nyt kuin joululomien aikaan.
Matka oli sujunut suhteellisen rauhallisesti. Verttikin kerennyt riehumaan niin paljon alkumatkasta, että se oli väsähtänyt melkein heti. Tietenkin lämmin keli vaikutti todella paljon. Ihme helleaalto, Suomessahan oli yhtä lämmintä tai jopa lämpimämpää kuin Irlannissa!

Heti pysäytettyäni auton Vertti alkoi pitää omaa konserttiansa trailerissa. Lampsin sivuovelle ja avasin sen. Ruunivoikko ori työnsi päänsä ulos ja pärisi sieraimet suurina.
"Joo, joo poika. Kotona ollaan." hymähdin. Tallin takaa tuli apuun nica. Laskimme lastaussillan ja kävin irottamassa Vertin puomista. Orilla oli kiire ulos ja se oli kiskaista narun kädestäni. Heti ulos päästyään Vertti pysähtyi ja nosti päänsä korkeuksiin käännellen sitä ympäriinsä.
"Talliin vai ulos?" kysyin ja nica mietti hetken.
"Talliin. Jos jalka on vielä kipeä, niin parempi että se ei riehu sitä rikki uudelleen."
Nyökkäsin ja talutin Vertin talliin. Luojan kiitos tallissa oli ilmastointi, sillä muuten sisälläkin oleminen olisi ollut tuskaa. Nyt tallissa oli oikeastaan paljon viileämpää, kuin ulkona. Vertti pääsi majailemaan vanhaan talliin ja jätimme sen totuttelemaan oloonsa.

"Mitäs Irlantiin?" nica kysyi.
"Hmm. Musta tuntuu, että täällä on lämpimämpää kuin siellä. Lynn remppaa tallia ja paikat on vähän sekasin. Välillä ihan kiva päästä eri paikkaan." vastasin ja nica naurahti.
"Mennään sisälle kahville niin voit kertoa lisää." nainen totesi ja lähti edeltä kohti taloa.

Sisälle oli kokoontunut koko poppoo. Ensimmäiseksi kaulaani syöksyi Suvi, joka toivotti minut tervetulleeksi Suomeen. Yritin hymyillä ja kiitin tyttöä. Hänethän minä muistinkin viime käynniltä, varsin.. nojaa. Toivottavasti en saisi vihoja niskaani, kun kertoisin että limenvihreä satulahuopa oli 'vahingossa' muuttanut väriään mustaksi.
"Laitatko pahaksesi, jos en halaa sinua?" Vanhemmanoloinen mies kysyi, kun nica oli hätistellyt Suvin kimpustani. Pudisti päätäni ja mies nyökkäsi.
"Sami." hän totesi ja ojensi kätensä. Tein samoin ja sanoin oman nimeni, vaikka uskoin hänen tietävän jo nimeni.
Tervehdin myös Tyleriä ja tajusin, että pystyisin keskustelemaan hänen kanssaan ongelmitta. Tyler kuitenkin totesi lähtevänsä nyt, kun oli nähnyt minut. Muut toivottivat hänelle hyvää lomaa.
Kättelin vielä hiljaista Reitaa, josta oli kuullut Suvin puhuvan viime kerralla.

nica keitteli kahvit ja sen jälkeen pöydän ääreen kokoontunut porukka alkoi pikkuhiljaa hajaantua omien askareidensa pariin. Istuin hölmönä pöydässä, osaamatta oikein päättää mitä tehdä seuraavaksi..
"Lähetkö maastoon?" Suvi kysyi kun keittiö oli tyhjentynyt meitä lukuun ottamatta.
"Hmm.. mun pitää varmaan purkaa Vertin kamat. Jos joku toinen kerta?" vastasin ja yritin hymyillä. En jaksaisi Suvin intoilemista nyt pitkän matkan jälkeen, kun meinasin nukahtaa jo istualleni.
"Juu, käy. Sovitaan vaikka huomenna, millon mennään. Majotutko sä tänne?" tyttö kysyi.
"Jep. Mulla on se toinen yläkerran vierashuoneista."
"Reitan vieressä siis."
"Jossain siellä joo. Sehän voi varmaan kans tulla maastoon vai?" kysyin. Suvi nyökkäsi.
"Tottakai." hän totesi ja hymyili.
Suvi katosi keittiöstä ja kohta kuulin oven käyvän. Istuin vielä hetken paikoillani ja katsoin ikkunasta tallipihalle. Reita talutti jotain hevosta sisälle ja Suvi juoksi pojan perään.
Parin minuutin päästä herätin itseni horroksesta ja laahustin ulos. Ulkona oli melkein tukalan kuuma, ratsastaminen olisi tuskaa jos jo pelkkä talolta tallille kävely meinasi nostaa hien pintaan.

Vertti hyöri ja pyöri karsinassaan. Ori hörisi nähdessään minun tulevan harjalaatikon kanssa ja se tuli ovelle, mutta koska herkkuja ei ollut jaossa, se lähti oitis pois. Laitoin ruunivoikolle päitset päähän ja sidoin sen kiinni seinään. Odotin tovin ja katsoin saisiko Vertti kohtauksen. Ei ilmeisesti. Tänään sen siis sai laittaa kiinni.
Harjasin orin kunnolla ja tarkastin jalat kuljetuksen jäljiltä. Ei haavoja eikä naarmujakaan. Selvitin sitten Vertin jouhet niin hännästä kuin harjastakin ja päästin sen herkeksi irti. Kävin viemässä harjalaatikon pois ja hain ketjuriimunnarun. Sujautin ketjun Vertin suuhun ja talutin sen ulos. Pieni kävely pitkän ajomatkan jälkeen tekisi hyvää, sillä kuten nica oli minulle jo aiemmin sanonut, Verttiä ei olisi hyvä päästää tarhaan rikkomaan jalkaansa uudelleen. Ei ainakaan ennen kuin tarhoja olisi pienennetty minimaalisiksi, jotta Vertti ei pääsisi juoksemaan. Edessä olisi siis vielä ainakin kolmen viikon täysi juoksukielto. Kävelylenkkejä oli pakko tehdä, jotta Vertti pysyisi seinien sisällä tallissa. nica oli maininnut samaa jostain nuorikostaan. Olin utelias näkemään minkälaisen tuittupään serkku oli nyt hommannut itselleen koulutettavaksi.

Kävelylenkki kesti puolisen tuntia. Kävimme kiertelemässä maastoradalla. Vertti katseli esteitä ihmeissään ja se oli ryntäämäässä joka ikiselle esteelle. Isokokoisen lihasmöykyn pitelemisessä sai käyttää lihaksiaan. Kerran otteeni meinasi lipsahtaa, mutta sillä kerralla Vertti pysähtyi itse. Sain huokaista helpotuksesta.
Tallilla huuhtaisin Verttiä pesukarsinassa ja vein sen omaan karsinaansa lepäämään. Yöksi herralle tulisi jalkoihin back on trackit, mutta niitä ei voinut laittaa vielä tähän aikaan, sillä liian pitkään pidettynä niistä saattoi tulla huonojakin vaikutuksia. Varsinkin kun käyttö oli vasta aloitettu.
Sami näytti iskevän kenkiä käytävällä torkkuvalle vuonohevoselle. Seinän vieressä istui harjalaatikon päällä Reita joka piteli kiinni riimunnarusta, jossa Anssi oli kiinni. Hevonen otti asiat rauhallisesti.
Menin vuonohevosen viereen ja rapsutin sitä säästä. Ori ei edes liikahtanut.
"Nukkuuko se?" ihmettelin. Sami naurahti ja Reitakin näytti hymyilevän hieman. Istuin lattialle Reitan viereen ja katselemaan Samin työtä.
"Vertti tarvitsee kohta uudet kengät." huomautin.
"Se peto pitää rauhoittaa, jos minä yhtään muistan minkälainen se on kengittää." Sami mutisi pitäessään samalla kengitysnauloja suussaan.
"Se on rauhallisempi nykyään."
"Jos se on näin rauhallinen ja pitää kavioitaan itse ylhäällä otan sen vaikka heti. Muuten se saa odottaa pari viikkoa." tallimestari vastasi. Suljin suuni ja olin hiljaa. Vieressä istuva Reita virnisti. Ilmeisesti Samin letkautuksessa oli jotain hauskaa, mutta ainakaan minä en ollut saanu siitä hauskasta kiinni.
"Tehkää jotain fiksua. Ottakaa vaikka hevoset sisälle ja jakakaa iltaheinät ja tehkää kaurat." Sami komensi tovin kulttua.
"Kaikki sun työt." Reita mutisi.
"Haluaako Anssi kengät vai ei?" tallimestari kysyi laskiessaan Anssin kavion lattialle. Reita ei vastannut vaan lähti ulos riimunnaru kädessään. Sami sitoi Anssin kiinni kahdelta puolelta ja mulkaisi minuun käskevästi. Käännyin oitis ja lähdin Reitan perään ulos.

Otimme hevoset sisään. Ensin maneesitalli ja sitten uusitalli ja sen jälkeen vanhatalli. Heinien jakamiseen ei mennyt pitkään, mutta pihattohevoset olivat päättäneet kiskoa langat alas, joten niiden korjaamiseen meni tovi. Sähkö ei ilmeisesti ollut ollut päällä tai se ei vain kiertänyt aidassa. Ilmoitimme Samille asiasta, kun hän oli juuri tuomassa Anssia pihattoon.

Jaoimme yhdessä iltakaurat ja lampsimme sitten sisälle. nica tuli juuri kaupasta ja ilmeisesti saapumiseni kunniaksi saimme olohuoneeseen kulhollisen poppareita ja fantaa. Oli fantastista olla vaihteeksi sellaisessa seurassa, jossa sai puhua suomea! Reita oli hyvää seuraa, sen jälkeen kun toinen aukaisi suunsa ja rupesi juttelemaan.
Tunsin kerrankin viihtyväni Mêl Serenissä, kun seurana oli muitakin kuin naisia.

Valmis :))