Uusia tulokkaita

Saimmepa sitten ML:llään lisää muhkeampia hevosia. Olin ottamassa Solinan Borista ja Kaunoa vastaan, kun ne saapuivat pihaan puolilta päivin. Ihastuin täysin mustaan Borikseen, hevonen oli kertakaikkiaan syötävän suloinen. Olipa onni, että maneesi ja maneesitalli saatiin kuntoon, sillä minulla oli mahdollisuus tarjota näille herroille ihan oma pihatto.
Lisäksi sain Topin sisään, mistä Sami ei olisi mitenkään yli-innostunut. Sain järjestelyt tehtyä ja maneesitallin kuntoon aamupäivästä, joten kerkesin siirtää kaikki hevoset pois Boriksen ja Kaunon pihatosta ja siistiä sen hevosille valmiiksi.

Kun herrasväki oli tutustumassa asuinpaikkaansa, minä lähdin sisään. Olin muutenkin jo jäljessä aikataulusta ruuanlaiton suhteen, mutta toivoisin, että Tyler ja Reita olivat keksineet ottaa itse kaapeista jotain syömistä. Pojat olivatkin sisällä leipäpussin kimpussa.
"Laitan teille ruokaa, jos jaksatte odottaa puolituntia." Huomautin ja toistin saman englanniksi
"I'll eat later. I have to take Tuittu out for a walk or she brakes the fences."
"Evil little thing." Reita mutisi. Minä naurahdin.
"She'll make a great jumper, just wait for it."
Tyler katosi minuutin päästä ulko-ovesta, mutta Reita jäi odottamaan ruokaa, ilmeisesti kiitollisena pidemmästä tauosta.

Sain nostettua kattilan pöytään, kun Sami tupsahti sisään taloon.
"Kengät!!" Huudahdin ja mies pysähtyi eteiseen, kääntyi ja kävi nakkaamassa kenkänsä eteiseen.
"Lisää hevosia? Nainen, mitä sinä ajattelet?" Mies kysyi luoden minuun kysyvän katseen.
"Yksityisiä." Vastasin ja istuin pöytään. Sami teki samoin. "Sitäpaitsi, nyt kun Lukas ja Manu lähtivät talli tuntui tyhjältä ja saimme juuri 5 lisäkarsinaakin."
"Lukas lähti, Manu seisoskelee edelleen pihatossa. Sitäpaitsi molemmat hevoset asuivat pihatossa." Sami huomautti.
"Mutta Manu on yksityinen nyt."
"Se ei muuta asiaa."
"Syö äläkä jupise." totesin. Sami mulkaisi minua, mutta nosti keittoa lautaselleen.
"Maneesin pohja pitää tasoittaa, ennen kuin sinne voi päästää ketään." Mies sanoi. Nyökkäsin.
"Pitää laittaa ilmoitustaululle lappu, että maneesi ei ole vielä käytössä."
"Jep."

Iltapäivä meni tarhojen siivoamisessa, en kerennyt edes haaveilla lähteväni ratsastamaan. Sami tuli ilmoittamaan, että hän laittaisi pari lisätarhaa pystyyn, heti kun maa olisi sulanut tarpeeksi.
Tyler ja Reita liikuttivat Mayan, Anssin, Ancen ja Reeven. Suvi kävi juoksuttamassa Missyn. Muut hevoset saivat vapaapäivän.

Sami lupasi tehdä iltatallin, joten pääsin nukkumaankin suhteellisen ajoissa. Mistä moinen uhrautuvaisuus?

Kirjoittelisit useammin. Näitä ihan totta lukee joku (ainakin Reita), mutta nyt ajattelin ylittää valtuuteni tallipoikana ihan kommentoidakin vähän. Onhan se tylsää höpöttää yksikseen ilman yhtään kehua tai kritiikkiä...

Lempikirjoittajani on 17-vuotias teinityttö, ja voin kertoa, että jopa Tuntematon Sotilas kalpenee hänen tekstiensä rinnalla. Tyylisi muistuttaa jotenkin hänen kirjoitustapaansa, vaikka onkin ihan erilainen. Se lienee hyvä merkki - tai sitten kaikki tekstit, joissa asioita KUVAILLAAN kunnolla edes vähän muistuttavat toisiaan. "Oli kirpeä, poskia nipistelevä pakkasaamu" kuulotstaa ihan erilaiselta, kuin "oli aamu."

Pomo, kiinnitä huomiosi suoriin lainauksiin, esimerkiksi puheisiin. Ne tulevat yleensä näin:
"Puhetta. Lisää puhetta", huusin.
"Puhetta!?" hän vastasi.
"Puhetta", totesin, "lisää puhetta."
Sen jälkeen hän snoi vain: "puhetta."

Ja nyt palaan takaisin omiin hommiini enkä sotkeudu tähän enää

Kommentti piristää aina, ihan sama minkälaista se sitten sattuukin olemaan

Joo noitten lainausten kanssa on aina ongelmia. Ja sitten ainakin toinen juttu mitä pitäis katella on toi, että mie alotan aina Isolla kirjaimella jonkun puheen jälkeen.
No mut he varmaan harjaantuu kirjottaessa, kai
Miullakkii ollu taukoo näitten raapustamisessa aina, ni sit tökkii.