Boriksen Päivyri

Bystryj Boris, eli pikkuinen Boris on reipas nuori hevonen. Boris opiskelee vähitellen isojen hevosten hommia, tulevaisuudessa Boris tullaan näkemään lähinnä työajossa. Boris on luonteeltaan rauhallinen, aavistuksen ujo tyyppi, joka kuitenkin tutustuttuaan luottaa käsittelijäänsä kuin vuoreen. Borikselta ei ainakaan malttia puutu, toisin kuin useimmat varsat, tämä pikkuori jaksaa odottaa, kunnes ihmiset saavat hoitotoimenpiteet tehtyä. Boris on kaikinpuolin helppo ja mukava varsa.

Tälläkertaa ei ihan nimi ole miestä myöden, sillä "bystryj" tarkoittaa suomeksi vikkelää, sukkelaa, vauhdikasta ja nopeaa. Onhan Boris pikkuvarsana ollut varmasti vauhdikas, mutta pojasta on kasvamassa hyvää vauhtia valtavan rauhallinen (ja äärettömän komea) hevonen. Boris kulki pitkän matkan takaa Venäjältä uudelle omistajalleen Solinalle. Nyt Boris opiskelee ajohommia, ja onkin hurjan toimiva ja nopea oppimaan.

23.4.2010 - Muuttopuuhissa

Tänään oli aika taas pakata pojat koppiin ja vaihtaa maisemaa. Jokseenkin turhankin tuttua puhaa, vaikkakin tiedossa molemmille oreille vasta kolmas kotitalli (tai -pihatto) Suomessa. Tänään siis Kauno ja Boris muuttivat Simorasta omistajalleen tuttuihin maisemiin, Mêl Sereniin.

Jukka suostui taas apukäsiksi, siirrettävää tavaraa olikin paljon. Kärryistä lähtien, reki oli onneksi jo siirretty. Kolmet kärryt kahdelle hevoselle, miten se kuulostaa niin paljolta...? Ajoin auton Simoran pihaan. Piha oli autio, kuten tavallista, vain hevoset nuokkuivat tarhoissaan. Boris ja Kauno maistelivat päiväheiniään laiskanlaisesti, ja etenkin Kauno tuntui piristyvän minut nähdessään. Korvat hörössä se katseli, kun kävelin lähemmäs riimut käsissäni. Jukka otti Kaunon ja minä Boriksen, ja talutimme ne talliin siistittäviksi & varustettaviksi matkaa varten. Kauno taisi arvatakin, josko hevonen aisti sen pienoisen jännityksen ja samalla haikean fiiliksen, kun piti jättää taakse nämä mukavat, jo tutuiksi tulleet paikat. Boris roikotti päätään ketjuissa ja välillä haukotteli leveästi. Sitä ei selvästi muutto stressannut, ainakaan vielä. Kahden päivän päästä olisikin lähtö työhevoskilpailuihin, ja harvinaisen kivuton lähtö, kun kaikki meidän kilpailijat lähtevät sitten samasta pihasta!

Kuten viimeksikin, Kauno sai, tai lähinnä "sai" kuljetussuojat jalkoihinsa, ja kengätön Boris matkustaisi nakuna. Mitään loimia ei tarvita, lämmin sää kuitenkin ja karvaiset hevoset, ennemmin niillä taitaa kuuma tulla matkalla. Jukka täytti heinäsäkin, ja kantoi vielä viimeisetkin tavarat autoihin, samalla kun minä harjailin poikia vielä. Pitäähän sitä vähän edes edustavana olla, kun uuteen paikkaan lähdetään. Joskin Mêl Serenillä jo tietävät minun hevosmakuni, karvaisia ja paksuja ovat niin Veijo kuin Urmaskin.
Lopulta olimme hevosia vaille valmiit, joten ei muuta kuin lastaamaan. Boris pörhisteli tarhoissa ihmeissään katselevielle hevosille, ja Kauno tuuppasi sitä päällään, että koitas kakara käyttäytyä. Boris käveli koppiin perässäni löysällä narulla, ja Jukka sulki Kaunon kanssa takapuomin. Sitten hän ojensi Kaunon narun minulle ja ori käveli vuorostaan sievästi omalle puolelleen. Boris vähän puhisi ja tuhisi, mutta vähitellen alkoi heinä maittaa. Jukka sulki Kaunonkin puolen takapuomin ja nosti lastaussillan, kun molemmat hevoset oli sidottu kiinni. Kumpikaan oreista ei reagoinut korvaakaan lotkauttamalla. Fiksuja tyyppejä, ei voi muuta sanoa.

Koko matkan taisivat orit seisoa kuin tatit, ainakaan koppi ei heijannut yhtään. Matkakaan ei mahdoton ollut, joten ennen illan hämärtymistä ajelimme Mêl Serenin pihaan. Iloisesti heiluttava nica olikin jo vastassa, ja uteliaana kurkisteli koppiin sivuovesta, toivotellen nämäkin karvajalat tervetulleiksi. Boris oli vähän hionnut, joten nica ehdotti hevosten viemistä talliin, iltaruokinnalla ne voisi sitten siirtää omaan mökkiinsä. Jukka avasi lastaussillan ja ensin Boriksen takapuomin. Varsa kävli rauhassa ulos, kääntyi sillata alas ja alkoi huutaa kuin hinaaja uusille tuttavuuksille. Veijo vastaili tarhastaan ja näkyipä tuo muutaman raviaskeleenkin ottavan. Kauno kuopaisi kerran malttamattomana, tietenkin jalkoja pakottaa paikallaan seisoskelu, ja janottaakin. Nica otti Kaunon alas ja Jukka alkoi kantamaan tavaroita nican osoittamiin paikkoihin. Turhat varusteet loimista lähtien matkaisivat meille kotiin.

Talutimme orit talliin, Boris hirnahti tervehdyksensä ja otti muutaman korkean raviaskeleenkin. Huomautuksesta pojan ego pieneni taas tuttuihin mittoihin, ja ori mahtui karsinaankin. Muutaman kierroksen Boris tosin juoksi ympäri karsinaa ja kuullessaan muut hevoset ympärillään se rauhottui syömään heiniä ja maistelemaan ämpärillä kannettua lämmintä vettäkin. Riisuin Kaunolta suojat ja sekin pääsi keskittymään olennaiseen - syömiseen. Nican kanssa teimme sopimukset kuntoon ja hän toivotti minut taas kerran tervetulleeksi hevosineni. Kohta tallit onkin niitä täynnä... Kerkesin käydä vielä moikkailemassa Veijoa ja Urmasta, ennenkuin oli kiirehdittävä kotiinpäin. Jukka lupasi kuskata Kaunon koppakärryt meille kotiin, kun kerran täälä oli jo Veijon kärryt. Eiköhän Kaunokin niihin aisoihin mahdu...

Illalla soittelin vielä nicalle, ja kyselin poikien kotiutumisesta. Hyvin oli kuulemma sujunut, vähän juoksentelivat tarhassa ja asettuivat sitten heinäpaalille odottelemaan iltaruokkijaa.

24.4.2010 - ohjasajoa

Boris oli vähän ihmeissään paikanvaihdoksesta, ja hirnui huolissaan Kaunolle, kun otin sen harjattavaksi tallille. Lopulta Boris totesi, ettei tilenne ehkä ihan niin paha ollutkaan, olihan näkösällä muitakin hevoskavereita, ja etenkin upeita tammoja. Korvat hörössä se katseli tarhoissa liikuskelevia hevosia, ja välillä koitti hörötellä terveisiään niille. Harjattuani valjastin Boriksen, länkivaljaisiin, jo ihan huomisia ensimmäisiä kilpailuja silmälläpitäen. Pikku Boris näytti vallan komealta siinä seistessään täydessä tällingissä. Kiinnitin narun orin riimuun, jonka jätin suitsien päälle, ja talutin Boriksen Serenin kentälle. Ori vähän pörhisteli uutta paikkaa ja vieraita hevosia hajuineen, mutta keskittyi yllättävän pian ja yllättävän hyvin talutusharjoituksiin.

Talutusharjoitusten sujuttua mallikkaasti irrotin narun Boriksen riimusta ja keräilin ohjat siirtyen varsan taakse. Tai "varsan", kohta alkaa Boris olla aikuisen hevosen iässä ja mitoissa, josko kehittäisi uuden kutsumanimen tälle kutaleelle. Boris seisoi malttavaisesti paikoillaan ihan siihen asti, kunnes pyysin sen käynnille. Ori käveli reippaanlaisesti ympäristöään tarkkaillen, ja hidasti pienimmästäkin merkistä. Ajoin paljon ympyröitä ja siirtymisiä, pysähdyksiä ja muutamat peruutukset. Boris oli todella hyvin kuulolla, joten lopetimme melko pian. "Palkaksi" hienosta suorituksesta laskin orin riekkumaan kentälle vapaaksi, kun muita käyttäjiä ei ollut. Ori liiteli häntä pystyssä pitkällä askeleella ympäri kenttää, välillä vaihtaen suuntaa, kiihdyttäen ja pukittaen, ravatakseen sitten taas hidasta mutta näyttävää ravia korvat pystyssä. Hetken riehuttuaan se rauhoittui, ja otin sen kiinni. Puin valjaat Boriksen seisoessa naru kaulalla, ja ori seisoikin todella mallikkaasti.

Talutin Boriksen takaisin tallille,ja ylin pöllöilyenergia oli selvästi jäänyt kentälle. Joskin vähän jaksoi Boris höristä tarhoissa oleville hevosille, ja ottaa muutaman raviaskeleenkin, kertoessaan olevansa komein ja paras.

26.4.2010

Boriksen ensimmäiset työajokilpailut menivät ihan hyvin. Orilla oli vähän kevättä rinnassa, eikä keskittyminen ollut ihan kokoajan sataprosenttista, joten suorituksiin voi olla enemmänkin kuin tyytyväinen. Helpossa D'ssä ori oli kahdeksas (/14), sadasta pisteestä 44p. ei tuntunut kovin huimalta suoritukselta, mutta sillä keskittymisellä ja sähellyksen määrällä... Ihan kunnollinen suoritus. Helppo C meni vähän huonommin, ori häselsi ja turhautui, kun ei ymmärtänyt mitä pyysin. Sijoitus oli 14/18, ei silti oltu siis viimeisiä. Pisteitä oli 49/100p. Koko reissu meni mallikkaasti, kaikki käyttäytyivät hyvin. Boriskin suoritusten välissä oli kuin kokenutkin konkari, yksin tehtävistä suoriutuminen oli vain liian haastavaa pienelle Borikselle. No, ainakin on parannettavaa ensikerralle.

Tänään ajoimme Borikselle Serenin kentällä. Juka oli apuna, ensin taluttamassa, sitten vain "henkisenä tukena". Boris käyttäytyi todella esimerkillisesti, oli kuuliainen ja rauhallinen. Taisi olla rankka reissu eilinen, imaisi nuoresta hevosesta ainakin ylimääräiset mehut. Kierrettiin velä pieni lenkki maastossa, Jukka talutti ja minä istuskelin kärryillä. Boris on kuin valmis ajohevonen jo!

8.5.2010

Boris sai pitää pienen mietiskelytauon ajohommista, kävelimme yhdessä maastossa ja ori opiskeli satulankin kantamista. Sehän ei tietenkään ollut mikään suuri juttu, Boris kun on tottunut jo jos jonkinnäköisiin valjaisiin ja virityksiin. Ja tottakai Boris on saanut tutustua myös Mêl Serenin uuteen maneesiin, liinassa ja irti juosten.

Tänään sitten olikin Boriksella jännittävä päivä. "Varsa" on jo aikuisen hevosen ikäinen, 3 vuotta, ja sen kunniaksi kiipesin orin kyytiin ensimmäistä kertaa. Joskin Boriksella aletaan varsinainen ratsastus vasta vuoden päästä, kasvakoot rauhassa. Hyvä kuitenkin nuorena jo oppia painoon selässä ja vähän apuja ja alkeita.

Sami lupautui naureskellen avuksi, kun kysyin. Hän oli varma, ettei Boriksen kanssa mitään apuja edes tarvitsisi. Fiksu nuori hevonen, vakuuttanut tallinäenkin jo tyystin.
"Sehän on sellainen pystyynkuollut töppöjalka, ettei sen kanssa voi sinullakaan olla ongelmia." Sami sanoi naurahtaen ja vinkkasi silmää.
"Otahan huomioon, että olen onnistunut putoamaan jopa Veijon ja Kaunon selästä. Varsan kanssa voi siis tapahtua ihan mitä vaan..." totesin naurahtaen. Sami siivosi muutaman karsinan silläaikaa, kun hain Boriksen tarhasta ja varustin sen ensimmäistä "ratsastuskertaa" varten. Yleissatula, suitset ratsuohjineen ja riimu siinä päällä. Boris näytti omituiselta, tottunut näkemään sen vallan erilaisissa varusteissa.
"Joko mennään?" kysyin Samilta, joka heitteli karsinoita siisteiksi nopeaan tahtiin.
"Siivoan tästä vielä parit, taluttele sitä hetki ensin..." Sami huikkasi karsinasta.

Talutin Boriksen maneesiin. Ori vähän tuhisi ja kyttäili maneesiin kannettuja esteitä, pelottavia uutuuttaan kiilteleviä sateenkaaren väreissä loistavia puomeja. Pudotin muutaman puomin maahan pidikkeistään ja talutin Boriksen niistä yli. Vähän ujostellen se seurasi, ei kuitenkaan epäröinyt.
"Ei muuta kuin kyytiin vaan!" kuului Samin ääni maneesin ovelta. Pysäytin Boriksen, säädin jalustimia ja kiristelin vyötä. Sami kiinnitti riimunnarun Boriksen riimuun, ja taputti laiskasti sen kaulaa. Ori nuuhki Samin hihaa uteliaana.
Kokeilin laittaa paino vasempaan jalustimeen, eikä Boris ollut moksiskaan.
"Punttaan sut sinne ensin mahalleen." Sami sanoi ja tarrasi jalastani nostaen minua niin, että meinasin horjahtaa turvalleni Boriksen yli. Boris kuulosteli tilannetta vähän ihmeissään, mutta ei ottanut askeltakaan, vaikka selkään tuli paikoa.
"Kävellään vähän..." Sami sanoi lähinnä Borikselle ja maiskautti orin liikkeelle. Uskomattoman epämukavlata tuntui hytkyä mahallaan siinä satulassa, ja totesinkin, että eiköhän sinne voi kiivetä ihan oikealla lailla istumaan. Sami pysäytti orin uudelleen, laskuduin alas ja hän punttasi minut istumaan orin selkään. Ja sielä sitä istuttiin, Boriksen selässä ensimmäistä kertaa. Sami vinoili jotakin "korvasta korvaan yltävästä hymystä", kun minä kehuin Borista miten hieno ja taitava se on. Kävelimme pari kierrosta ympäri maneesia, ja Sami pyysi ottamaan ohjat tuntumalle ja pysäyttämään Boriksen. Ohjasapuihin tottunut Boris osasi heti pysähtyä. Se riittikin tällekertaa. Miljoonasti kehuttuna Boris pääsi hetkeksi irtojuoksentelemaan maneesiin, ja loikkasipa tuo epähuomiossa yhden pienen esteenkin.

Talutin Boriksen takaisin pihatolle, ja riisuin varusteet siltä tarhassa. Kauno tuli nuuhkimaan satulaa ihmeissään, kuin kyselläkseen "joko te varsallakin ratsastatte..." ja häipyi sitten Boris kannoillaan takaisiin heinäkasalle. Hieno, viisas ja komea Boris. Tästä on hyvä jatkaa.

4.6.2010

Boris on nyt lähinnä keskittynyt ajojuttuihin tosissaan. Jokusen kertaa on sen selässäkin istuttu, eikä ori ole siitä moksiskaan. 3,5 vuotias ori olisi valmis opiskelemaan jo vähän lisääkin ratsun juttuja, joskin lähinnä maastoiluhommia - mitkä tuskin tuottavat ongelmia. Tänään sain Samin höynättyä apumieheksi kentälle, vaikka hän tuntui kelloaan tuijottelevan ja aavistuksen hoputtelevan, oli ilmeistä, että Boris jossakinmäärin kiinnosti Samiakin. Komea hevonenhan se oli, vaikkei mikään kouluratojen ihmeotus tulisi koskaan olemaankaan.

Harjasin Boriksen pikapikaa, varustin ja talutin kentälle. Sami hörppi kahviaan, kun taluttelin Borista vähän alkuun.
"Noniin, ei muuta kuin kyytiin!" hän huikkasi sulkien kentän portin. Talutin Boriksen kentän keskivaiheille, laskin jalustimet ja kiristin vyön, ja kiipesin selkään. Boris senkun tönötti paikoillaan, ja lähti maiskautuksen ja pohkeen yhteisvaikutuksesta kävelemään pitkin kenttää.
"Sehän menee jo kuin vanhalta tekijältä! Te mitään apua tarvitse..." Sami nurisi kentän aitaan nojaillen.
Hetken kävelyjen jälkeen keräilin vähän ohjia ja kääntelin loivia kiemuroita ja ympyröitä. Aivan piisofkeik Borikselle, jota oli ajettu ja ohjasajettu jo paljon. Pysähdys, peruutus ja takaisin käyntiin. Sami huuteli vähän neuvoja, miten sain Borista vähän tuettua jalalla kaarteissa, menemään paremmin kulmiin ja muita juttuja, jotka kärryiltä on hankalampi toteuttaa.

Seuraavana ohjelmassa oli ravisiirtymiset. Sami halusi välttämättä juosta muutamat pätkät orin vierellä rääkymässä neuvoja minulle, parempaan istuntaan ja tasapainoon ja mitä vielä. Boris oli pohkeelle hyvin herkkä, ja pitkän sivun alussa ampaisi raville. Keventelin pitkän sivun suht löysin ohjin, ja siirsin taas käyntiin. Sama muutaman kerran molempiin suuntiin, ja Sami pyysi ravaamaan vähän pidempiäkin pätkiä. Muutamat ympyrätkin onnistui tehdä, ja voi että olin Borikseen tyytyväinen!
"Otetaan se vielä liinaan ja muutamat laukat..." Sami sanoi ja kieputti liinaa käsissään.
Pakko myöntää, että vähän jännitti, Boris kun oli välillä melkoinen vieterijänis liinassa laukkaillessaan. Sami kiinnitti liinan orin riimuun, ja ohjasi sen ympyrälle.
"Ota oikein kevyt tuntuma, ja koita olla mahdollisimman vähän haitaksi sielä. Annat vain laukka-avut samalla kun pyydän sitä laukalle täältä" Sami ohjeisti hymyillen. Taisi huomata, että minua jännitti...

"Laukka!" Ja Borishan laukkasi! Puoli ympyrää holtittomasti loikkien, sitten muutaman raviaskeleen kautta oikeaan laukkaan vaihtaen, ja mallikkaasti ja rauhassa laukaten. Muutamat nostot tehtiin, ja Boris tuntui jo vähän yhdistävän laukka-apuja laukan nostoon.
"Eiköhän tämä riitä." Sami sanoi, irrotti liinan ja käski kävelytellä vielä. Taputtipa tuo Borista ja kehuikin, ennenkuin katosi muihin hommiin. Oma oloni oli kuin Euroopan omistajalla, ensimmäinen "ihan oikea" ratsastus Boriksella! Tuolla pikkuhevosella, joka puolivuotiaana ilmaantui pihaani eksyneen oloisena. Ja joka nyt oli jo suurehko, komea oripoika, varustettuna suurella egolla ja itseluottamuksella. Ja nyt olin juuri ratsastanut sillä. Mahtava fiilis ja mahtava hevonen!

Taluteltuani Borista hetken kentällä vein sen talliin. Vähän oli pojalla tullut kuumakin, joten pyyhkäisin hikikohdat lämpimällä vedellä ja sienellä. Palkkioksi hienosti suoritetusta ratsastajan kantamiskerrasta ori sai muutaman porkkanan, ja pääsi ottamaan aurinkoa pihattotarhaan. Todella hienoa käytöstä muutenkin nuorelta orilta, Boris ei kuulemma ollut yhtään pöllöillyt, vähän paininut Kaunon kanssa ja huudellut tytöille kilpaa Veijon kanssa, mutta siinäpä se. Ruokiaankin malttoi odottaa niin hienosti pää poispäin käännettynä. Voi miten ylpeä siitä olinkaan, hieno ja komea Borikseni.

5.6.2010

Eilisen ratsastelun vastapainoksi ajattelin reenailla Boriksen kanssa tänään tottelevaisuusajoa, kilpailuja varten. Ei muuta kuin valtaamaan pihattotarha pressujen sunmuiden kummastusten kanssa, esteet pystyyn ja kaksi oria tuijottivat touhujani suorastaan hämillään. Kohta olikin Boris jo kiskomassa esteitä nurin, koittelemassa niitä jaloillaan, ja Kauno nuuhkimassa "ei juuri kiinnosta" ilmeellä varustettuna. Kauno olkoon vapaana hääräilemässä, siitä tuskin haitaksi asti on. Nappasin Boriksen riimuun ja talutin sisälle pihattoon, johon olin jo valjaat ja harjat vienyt valmiiksi. Kiinnitin Boriksen kupin viereen seinään, ja Kauno ilmaantui ovelle katselemaan uteliaana. Harjasin Boriksen huolellisesti, totesin kavioidenkin olevan vähitellen vuolua vailla. Joskin johan Borikselle voisi kengät laittaa, kohta saa aloittaa ihan kunnonlailla työajon tälläkin otuksella.

Kohta oli Boris valjaissa, ja talutin sen takaisin pihalle. Kauno jäi tutkimaan (= maistelemaan) harjoja, mutta ilmaantui kohta peräämme kävelemään. Talutin Boriksen radan läpi, eikä mikään esteistä aiheuttanut hämmennystä - tuttu juttu jo. Sitten siirryin oriherran taakse ohjasjamaan. Ensin kokeilin ihan perusjutut läpi, pysähdykset, peruuttelut ja muut sellaiset. Boris oli kokoajan hyvin kuulolla, eikä välittänyt vierellä, edessä tai perässä hääräilevästä Kaunosta pätkääkään. Muutamat ravisiirtymiset ja ympyrät, sitten esterata läpi muutamassa eri järjestyksessä. Ei minkäänlaista ongelmaa. Tuntui jokseenkin jopa turhalta tahkota niin hyvin sujuvaa rataa, joten nappasin puomit, ja pystytin pienen esteen tarhan reunalle. Riisuin varsalta valjaat, suitset ja pitkän narun jätin. Otin aluksi vähän perustalutusharjoituksia, sitten juoksimme muutaman kerran miniesteen yli. Boris tuntui olevan innoissaan, nakkeli päätään ja Kaunokin innostui - juoksemaan esteelle, pysähtymään, tönäisemään puomin alas - ja sitten loikkaamaan siitä yli. Boris tuntui katselevan "ei noin...", ja minua hymyilytti...

Otin Boriksen ja varusteet sitten mukaani talliin, tarkoituksenani vihdoin mitata sen säkäkorkeus. Mittatikun puutteessa toimi hyvin vatupassi ja pitkä puurima, ja pojan säkäkorkeudeksi selvisi 163cm! Boriksesta on tullut siis jopa isäänsä suurempi, ja ihan kohtalaisen korkea vladimirintyöhevoseksi. Siltikin se on toisiksi matalin minun hevosistani, vain Kauno on sitä pienempi, 157cm. Sitten on Urmas, 166cm, Veijo 168cm ja suurin on Arttu, 172cm. Ihan hevosen kokoisia siis koko jengi, ainakin toistaiseksi. Haaveissa nimittäin siintää vielä yksi otus lisää omiin nimiin, ehkä jopa ponikokoinen tallustelija. Muhkeista muodoista en kuitenkaan tingi, ja koivissa saisi karvaakin olla... Josko yksi varsa lisäksi, nyt kun Boriskin on "aikuinen hevonen"!

Palautin Boriksen tarhaan ja keräilin esteet pois. Pojat menivät nautiskelemaan päiväheinistä, ja laiskanoloisesti katselivat tekemisiäni. Melkoiset "kissanpäivät" niillä kyllä on, vielä kun laitumella pääsisivät!

15.6.2010

Boris on ollut taas ajopainoitteisella liikutuksella, joten vastapainoksi satuloin orin tänään,ja suuntasimme maastoilemaan. Ihan kahdestaan ei lähdetty, vaan Jukka ajoi Kaunolla edellä. Boris oli oikein reipas ja fiksu, vähän kyttäili traktoria, mutta ohitustilanteessa ei tehnyt elettäkään poistuakseen paikalta. Kävelimme suurimman osan noin puolentoistatunnin lenkistä, jokunen ravipätkä otettiin, ja niityllä laukkasimmekin Boriksen kanssa vähän. Todella mukava reissu kaikenkaikkiaan.

Lenkin jälkeen vuolin orin kavioita vähän. Aika hyvinä ovat pysyneet, eikä ori aristele millään pohjalla. Pärjää siis mainiosti edelleen ilman kenkiä.

Laidunloman alku

Okei, ei ihan virallisen loman, oreja kun kaikkia liikutellaan edelleen säännöllisesti laitumelta käsin. Mutta kuitenkin, onhan se lomailua, jos 21-23h vuorokaudesta viettää kavereiden kanssa syöden herkullista tuoretta ruohoa.

Veimme Jukan kanssa hevoset laitumelle kahdessa osassa, ensin Kaunon ja Boriksen, jotka ovat jo hyviä kavereita. Pojat vähän juoksentelivat, mutta asettuivat sitten ahtamaan ruohoa hyvällä ruokahalulla. Jäin kuvailemaan Borista ja Kaunoa, kun Jukka haki Veijonkin paikalle. Ori oli silminnähden innoissaan, taisi arvata mistä oli kyse, Veijo on ennenkin poikamieslaumassa tarhaillut. Kauno ja Boris tuijottelivat laitumen keskeltä ihmeissään, kun avasin portin ja Jukka talutti Veijon laitumelle, laski irti ja tuli itse aidan taakse katselemaan. Veijo hirnui kimakasti ja hätä pystyssä juoksi kohti Kaunoa ja Borista. Boris ampaisi karkuun, mutta pysähtyi vähän kauemmas katselemaan, kun Kauno hölkki Veijoa vastaan. Kovan pörinän saattelemina orit etusiaan nakellen tutustuivat, välillä nousivat takajaloilleen ja järsivät toisiaan polvitaipeista. Uskon, että Veijosta tulee lauman pomo, mutta varmaahan se ei ole.

Boriskin lähestyi kaula kaarella häntä pystyssä, ja työnsi turpansa Veijon turpaan kiinni. Veijo huitaisi etusellaan ja nuorempi Boris ampaisi karkuun. Kohta ojat juoksivat villisti ympäri laidunta, välillä äijäillen, välillä maistellen ruohoa ja taas juosten. Boris pysytteli Kaunon kintereillä kuin varsa emänsä perässä, välillä uskaltautui sekin taas turpailemaan Veijoa.

Illalla käytiin uudestaan katsomassa oreja, samalla vieden niille iltakaurat. Veijo ravasi portille, Kauno hölkki perässä ja Boris edelleen Kaunon kintereillä. Ihan hyvässä sovussa nuo tuntui olevan, kaikki nyt ilman takakenkiä, vaikka tuskimpa nuo juurikaan töppökoivillaan huitovat - siis takasillaan. Siinä ne sitten aterioivat rinnakkain, Jukka piti Kaunoa narussa ja minä Veijoa, Boris tuskin lähtisi Veijon kupille kokeilemaan. Vähän ötökkämyrkkyjen lisäilyä, ja pojat pääsivät taas jatkamaan laiduntamista. Vähän kuivaheinääkin jätimme portille varuiksi, jos jollakulla tekisi sitä mieli. Sinne ne painelivat jonossa, ensimmäisenä Veijo, sitten Kauno ja Boris peränpitäjänä. Ja jäivät syömään melkein samalta ruohotukolta. Taitaa tulla pojille mukava kesä!

Kesäkuulumisia

Boris on saanut viettää kesää melkeimpä täysin lomaillen. Muutamat PKK-näyttelyt kierrettiin ilman sen suurempaa menestystä, ja Boris saakin jäädä näyttelyhommista nyt "eläkkeelle". Ja tuskimpa tuo oria haittaa, Boris ei ole turhaan tykännyt siitä kaikesta puunaamisen määrästä.

Ratsuhommissa ei sen suurempaa edistystä ole tullut, maastoiltu on niin kärryiltä kuin selästäkin, ja siitähän Boris tykkää. Ompahan "pikkuori" ollut käsihevosenakin, kun kävimme kesäretkellä Kaunon kanssa. Nätisti tuo löntysteli kaverinsa vieressä, Veijo oli ainoa jota tämä lenkki häiritsi, sehän joutui jäämään yksin laitumella. Pojat ovat muutenkin tulleet juttuun todella hyvin, nyt vain pitää päättää kenet erotan laumasta syksyllä, vai erotanko ketään. Myös Boriksen myyminen on käynyt mielessä, mutta kyllähän tuo menee joukon jatkonakin somasti.

Syksyä kohden oripoikien elämä jatkuu lähes yhtä leppoisana, vielä saavat laiduntaa, jos vain ruoho riittää. Jokuset kilpailut olisi syksylle sitten tarkoitus kiertää, työajoa lähinnä, mutta Borista voisi käyttää vaikka jossakin He Ö-tason koulupippaloissakin. Aika näyttää...

6.8.2010

Ehkä vähän turhan lyhyellä varoitusajalla tulee alkavan syyskauden ensimmäiset kilpailut, 10.8 olisi tarkoitus pakata kaikki orit autoon ja suunnistaa kohti työhevoskilpailuja. Jukka lupasi ajohommat viimeistellä läpi kaikilta ennen kilpailuja, tänään vuorossa oli Veijo. Minä otin Boriksen samalla, ratsastettavaksi.

Alkuun kävimme lenkin metsässä, minä ratsastin Boriksella vaihteeksi edellä, ja oriherra olikin aavistuksen haluton kulkemaan, tottunut peesailemaan kaveria ja kulkemaan kärryn perässä. Ravipätkällä orin menohalut kuitenkin heräsivät, ja vauhtia kertyi ihan kiitettävästi, eikä enää haitannut vaikka Veijo köpötti perässä vähän hitaamminkin.
Palailimme takaisin kohti tallia, ja valtasimme Serenin kentän. Veijon mielestä oli äärimmäisen tylsää kiertää kenttää kärryjen kanssa, Boriksen mielestä taas kentälläkin oli ihan mukavaa, senverran reippaasti nuori herra ainakin esiintyi. Ravit se päästeli menemään paikoin turhankin reippaasti, vähän piti hyssytellä, että pystyssä pysyttiin. Laukannostoissa riemu vasta repesikin, Boris jopa pukitti(!) ilmeisen riemukkaasti kentän pitkällä sivulla, saaden Veijonkin vähän heräämään. Lopulta Boriskin oli jo ihan kuulolla, vaikka ihmeen reippaalta se tuntuikin. Korvat hörössä nuori ori kulki rennosti pitkin kenttää suoriutuen mallikkaasti pyytämistäni tehtävistä. Vähän tapailtiin väistöjäkin. Jykevä Boris tuntui selästä yllättävän kevyeltä, aavistuksen kesti kootakin ravia, ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Jukkakin kehui Boriksen suoriutumista, eikä tuo tuntunut Veijoonkaan pettynyt olleen. Veijolta kysyi melkoisen paljon malttia seisoskella kentän keskellä kärryineen, kun Boris kirmaili ympärillä reippaasti.

Lopulta veimme orit tallin kautta takaisin laitumelle, Kauno sielä jo odottelikin, ja oli silminnähden helpottunut saatuaan pienen poikamieslaumansa ympärilleen. Sinne ne painelivat metsän laitaan maistelemaan ruohoa. Vähän heitin portille kuivaheinääkin, oli sekin alkanut maittamaan pojille.