Naza ja Sissi; tyytyväisten tammojen elämää

Nazan ja Sissin päiväkirja.

t. Nurjata

Hoito-ohjeet
Kiltti käsitellä, voi turvallisin mielin antaa vaikka viisivuotiaan lapsen talutettavaksi. Asuu pihatossa. Saattaa ottaa tarhassa/pihatossa/laitumella pomon aseman, mutta osaa myös alistua.

Loimitus
-Alle +0°c, sataa/tuulee paljon, poutasää, sadeloimi päälle
-Yli -15°c, kevyt toppaloimi päälle
-Yli -20°c, fleeceloimi alle ja sen päälle toppaloimi

Ruokinta
-ILTA kaura ½ l, liuotettu melassileike 1½ l, kivennäinen 1 mitta, heinät
-AAMU kaura 1½ l, biotiini 1 mitta, heinät
-PÄIVÄ heinät

t. Siivetön Lohikäärme

Hoito-ohjeet
Taluttaessa tarvitsee päättäväisen taluttajan, sillä saattaa rynniä hiukan. Jos asuu kaverin kanssa tarhassa, ottaa yleensä pomon aseman. Asuu maneesitallissa.

Loimitus
-Alle +0°c, sataa/tuulee paljon, poutasää, sadeloimi päälle
-Yli -10°c, kevyt toppaloimi päälle
-Yli -20°c, fleeceloimi alle ja sen päälle toppaloimi

Ruokinta
-ILTA kaura 1 l, murskattu ohra 1½ l, heinät
-AAMU kaura 1½ l, heinät
-PÄIVÄ heinät

Omistaja

Tammulien omistaja on Satu, 15 vuotias nuorukainen. Aluksi hänestä saa paljon itseään vanhemman kuvan, mutta kun Satuun kunnolla tutusstuu hän osottautuukin perinteiseksi teiniksi. Hän on ratsastanut koko ikänsä, ja kaikki on hänelle tuttua. Entinen kouluratsastaja on siirtymässä pikkuhiljaa enemmän esteratsastukseen, mutta kouluratastus tulee aina olemaan lähempänä sydäntä. Suht. rauhallinen mutta kuitenkin osittain hullu tyttönen omistaa myös punaisen skootterin, jolla kulkee tallimatkansa.

Oli nätti ja lämpöinen ilta. Ajoin traileria kaverini Merin kanssa, kun trailerissa lepäilivät ystävykset Sissi ja Naza. Käännyimme ML:ään johtavalle hiekkatielle. Kuulin, kun Naza hirnui kovaäänisesti trailerissa. Yht'äkkiä olimmekin jo Mel Serenin pihassa. Nica vilkutti minulle parkkipaikalla ja hymyili iloisesti. Kaarsin auton trailereineen parkkipaikalle, sammutin auton ja hyppäsin ulos. Tervehdin Nicaa, joka tuli auttamaan meitä hevosten kanssa.
-Otan Nazan ensin, sanoin Merille. Avasin trailerin takaoven, ja huusin Sissin nimeä, joka kuopi trailerin "lattiaa" kyllästyneenä. Menin Nazan luo, irrotin tamman riimunnarun ja käskin sen peruuttaa. N käveli trailerista kaikessa rauhassa. Ojensin Nazan narun Merille, ja nainen piteli Eestinponiani kiinni kun lähdin hakemana vielä Sissinkin ulos.
-Prr, raauha! mutisin tammalleni, joka olisi halunnut juosta takaperin traikusta vapauteen.
-Ei se aina ole tällainen, kun sitä taluttaa trailerista..., totesin nicalle joka naurahti hieman. Silitin Sissin kaulaa, kun se vihdoinkin pysähtyi. Olimme saaneet siis molemmat tammat hengissä ulos!

Meri päästi Sissin karsinaansa. Katselin ympärilleni. Maneesitalli, jonne Sissi muutti, näytti todella mukavalta ja kotoisalta. Olin varma, että Sissi viihtyisi hyvin!! Vaalea tamma haisteli ja tutki paikkoja tyytyväisen näköisenä.
-Täällä tallissa se vaikutta melkein kuin eri hevoselta, Nica sanoi minulle iloisesti.
-Mm. Katsotaan minkälaisen kuvan tämä nuori neiti teille vielä antaa, huokailin mietteliäästi. Jätimme Sissin tutustumaan uuteen paikkaansa, ja lähdimme viemään Nazaa uuteen kotiinsa, pihattoon numero 3 !

Jonkin aikaa olimme tutustuttaneet Nazaa ja muita pihaton hevosia. Kaikki olivat ottaneet Nazulin hyvin vastaan, mutta muutaman päivän täytyy vielä hiukan kattoa ettei mitään nahisteluja tule. Hiukan rupesi jo pomottelemaan !(; Naurahdin kevyesti, kun katselin tammani tutustumista uuteen paikkaan.
-Minun täytyy nyt mennä. No, tervetuloa talliin! Nica sanoi.
-OK, kiitos vain! vastasin tyytyväisenä. Jätin tammani ja lähdimme Merin kanssa kävelemään takaisin parkkipaikalle.
Kun oltiin sinne päästy, suljin trailerini ovet ja irrotin koko hösön autostani. Jätin trailerin vielä parkkiin, ja hyppäsin autoon. Meri starttasi ja ajoimme varovaisesti maneesitallin oven eteen. Tyttö auton pikkutien reunaan ja astuimme autosta ulos. Lähdimme Merin kanssa kantamaan Sissin tavaroita talliin.

-Huhhuh! huokaisin. Nyt oltiin sitten virallisesti muutettu. Huristelimme pientä hiekkatietä pitkin. Meri jätti minut muutaman sadan metrin päähän talostani, ja köpöttelin siitä iloisena kotiini saakka.

Tervetuloa Mel Sereniin.

Molemmat tammat ovat kotiutuneet hyvin, aamuisin on pitänyt vähän juoksennella, mutta sitten kun saavat heinää niin rauhoittuvat molemmat. Naza on ollut pihatossa rauhallisempi, kun se on siellä kokoajan hevosten kanssa. Molemmat ovat tutustuneet hyvin uusiin kavereihin eikä pahempia nahisteluja ole ollut.

Nazan tavaroita voit säilyttää maneesitallin satulahuoneessa.

Ulkona ukkosti rajusti. Nappasin äkkiä Nazan riimunnarun tolpasta ja hipsin pihaton portista sisään. Hiccup ja Luihu olisivat kummatkin mielellään tulleet mukaani. Törkkäsin molemmat kuitenkin sivuun ja astelin reippahasti Nazan luokse. Nannuli käänsi päänsä minua kohti ja höristeli hieman.
-Oii, hei murunen! sepitin tammalleni. Kiinnitin narun lukon riimuun ja talutin Nazan pikaisesti ulos pihatosta. Kiskaisin vielä hupparini hupun niskaani ja kipitin salamana maneesitalliin hinaten tammaa samalla perässäni. Kiinnitin Nazan hoitopaikalle. Tamma jäi rauhassa siihen seisomaan, kun kipaisin varustehuoneessa hakemassa tämän harjalaatikon.

Naza torkkui hoitopaikalla samaan aikaan, kun harjailin sitä. Olin jo melkein valmis. Tamma oli seissyt boxissa aivan kaikessa rauhassa koko sen ajan, kun sitä siinä hoitelin.
Yht'äkkiä ulkoa kuului valtava jyrinä, taas. No sehän sai nazan jo heräämään. Se nosti päänsä pikaisesti ylös ja näytti valpasta ilmettä. Kieltämättä hätkähdin itsekkin hieman. Jatkoin kuitenkin hoitamista loppuun asti.

Viskasin Sissin ruokakuppiin porkkanan. Sissi oleili karsinassaan hieman levottomana, ja kuunteli samaan aikaan ulkoa kuuluvaa melskettä.
-Nooniiin, kaikki hyvin, kuiskasin tammalleni. Se naposteli välipalaansa jo hieman tyytyväisemmän näköisenä. Jätin Sissin kuitenkin sinne. Puin nopeasti ylleni sadetakkini ja lähdin käppäilemään taas parkkipaikalle. Tungin kypärän päähäni ja huristelin skootterillani pois.

nica/ Ok, ja kiva juttu !(:

2.6.2013 Elämä on täynnä onnistumisia ja epäonnistumisia.

Liinaharjainen hevonen käveli allani reippaaseen tahtiin. Silitin sen pehmeää kaulaa. Ulkona oli kaunis ilma. Kuulin lintujen pientä, hiljaista laulua. Suurimmaksi osaksi sen kuitenkin rikkoi Sissin kavioiden kopina. Kävelimme tiellä tarhojen ympäröimänä. Sissi kiihdytti vauhtiaan vain koko ajan.
-Prr, ei ole mikään kiire, mutisin tammalle. No, ainakaan maastolenkistä ei tulisi tylsä.

Sissi yritti lähes tauotta nostaa ravia. Meidän oli kuitenkin tarkoitus ottaa vain muutama ravi-/laukkapätkä, ja sellaisessa tilanteessa, että päästään menemään kunnon pitkää suoraa. En antanut Sissille periksi. Huokailin syvään itsekseni, kun olin käyttänyt sen verran järkeä ja pukenut tällä kertaa Sissin päälle meksikolaiset suitset ja jättänyt sidepull-suitsen naulakkoonsa. Mietin itsekseni, kuinka reipas tammani tänään oikeasti on. Yleensä sillä ei oikeasti ole mikään kiire ja lenkistä saa nauttia itsekin. Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että tammalla oli kerääntynyt turhaa energiaa seistyään muutaman päivän ilman liikutusta, normaalilla ruokavaliollaan.

Kyllästyin Sissin tauottomaan puskemiseen. Kiskaisin ohjista kunnolla ja samalla hieman karjaisin.
-Saakelin penska, ajattelin. Olihan se aika rajusti sanottu, mutta sillä hetkellä en ajatellut lainkaan mitä selitin. Ja eihän kukaan ollut kuuntelemassa. Sissi kuitenkin tuntui jopa pelästyvän, kun huusin niin että metsä raikui. Vihdoin se laski päänsä alas ja hieman rentoutui.

Olin jo hetken aikaa kuvitellut, että ponini rentouden vuoksi voisin taas ottaa ohjat, sillä muutaman sadan metrin päästä tuli mutka, ja sen jälkeen piiitkä suora, jota pitkin ajattelin laukata. Päätimpä siis kiristää ohjia. Sissi kuitenkin innostui tästäkin reaktiosta. Se nosti päänsä korkealle ilmaan ja katseli mutkaa korvat höröllä. Hiukan jouduin sitä rauhottelemaan, jotta pysyi nahoissaan mutkaan saakka.

-WUHUU! huusin ilosta, kun hevoseni laukkasi tiellä tuulispään tavoin. Annoin sen vain laukata, ja laukata. Tien vieressä oli pelto. Yht'äkkiä pellolta hyppäsi tienpientareelle pieni orava. Sissi hidasti hieman, ja käänsi päätään nähdäkseen mitä pientareella nökötti. Hetken luulin jo menettäneeni tasapainon, mutta sitten taas huomasin, ettei Sissiä kiinnostanut se orava. Huokaisin helpotuksesta ja nostin laukan uudelleen. Tammani jatkoi liidokasta laukkaansa aina seuraavaan mutkaan saakka, jossa itse hidastin sen taas käyntiin.

Hyppäsin Sissin selästä alas. Nostin jalustinremmit ylös ja otin kaulalta ohjat käteeni.
Yht'äkkiä edessäni seisoi hahmo. Ja hahmon vieressä seisoi jotain.
-Hei! Oliko hauska lenkki? kuulin hahmon kysyvän. Äkkiä kuitenkin tajusin, että siinähän seisoi Odelie, oriinsa Simon kera.
-Aa, hei. No, en nyt ehkä menisi sanomaan "hauska", mutta ihan kiva kuitenkin, ainakin hetkittäin, vastasin tytölle.
-Selvä! Oletko ratsastanut sen ponisi jo... äh, en muista nimeä... Odelie vaikeroi.
-Ponin nimi on Naza. Korjaan ensin Sissin ja sitten liikutan Nazan, kerroin Odelle. Tyttö hymyili minulle iloisen näköisenä. Sitten hän lähti kävelemään kenttää kohti, ja Simo köpötteli perässä.

Nostin itseni Nazan selkään. Seisoimme keskellä suurta, avoinaista kenttää. Muutamat ratsukot olivat myös kentällä liikuttamassa omia hevosiaan/hoitsujaan. Varmistin vielä Nazan satulavyön kireyden, ja lähdin kävelemään hieman uran sisäpuolta. Annoin tammani venyttää kaulaansa ja kävellä rennosti kunnon alkukäynnit.

-Hyvä, todella hieno tyttö! taputin Nazan kaulaa. Se kulki ympyrällä todella rennosti ja pehmeästi. Päällä ei tällä kertaa ollut mikään huippumuoto, vaikken sitä lähtenyt tänään varsinaisesti edes hakemaan. Tein hetken aikaa ympyrällä -taivutus sisään, myötäys sisäkädellä-harjoitusta, joka tepsi Nazalle todella hyvin. Sitten se vain yht'äkkiä kaarsi kaulansa todella upeasti. Tunsin, kun se pyöristyi ja rentoutui.
-Upea! WOW, poni!! melkein huusin Nazalle ilosta. Siirsin sen nopeasti käyntiin, annoin aivan pitkät ohjat ja halasin sen silkkistä kaulaa.
-Mainio poni, kuiskasin hiljaa sen korvaan. Tamma pärskähti tyytyväisenä.

Naza seisoi kaikessa rauhassa hoitoboxissa. Astuin maneesitallin varustehuoneesta porkkana ja leivänkannikka kätösessäni. Menin Nazan luokse ja syötin sille herkut. Samaan aikaan kun tamma söi, vetäsin sen nopeasti läpi pölyharjalla. Jätin Nazan kuitenkin hetkeksi siihen, sillä kipaisin vielä varustehuoneessa ja vein tammani harjalaatikon ja suojat sen kaappiin. Nappasin Nazan riimunnarun ja kiinnitin sen riimuun. Irrotin hoitoboxin narut ja talutin tamman ulos. Heitin Nazan pihattoonsa ja lähdin tallilta taas skootterini avuin.

8.6.2013 Rauhallinen, tai rauhaton maastolenkki

Toisella puolellani kävelevä Nazaponi vilkuili tylsistyneen näköisenä talliin päin, kun tautin sitä ja Sissiä kohti metsätietä. Tarkoituksena olisi tehdä ystävyksien kanssa lyhykäinen maastolenkki, taluttaen. Sissikin käveli tällä kertaa rauhallisesti, eikä ollut lainkaan niin hermona kuin viimeksi.

Traktoritie kapeni kapenemistaan, kun köpöttelimme tietä eteenpäin. Ulkona oli kyllä nätti ilma, n. 25°c ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Naza nappasi maasta pienen ruohotupon. Se olisi mielihyvin jäänyt siihen paikoilteen seisomaan, mutta kiskaisin riimunnarusta ja jatkoimme matkaa. Sissi käveli tyynenrauhallisesti, vaikka Naza hetkittäin hieman sääsikin. Silitin Sissin tulikuumaa kaulaa.
-Olet sinä kyllä niin selväpäinen, kehuin Suomenhevostani. Yht'äkkiä Naza pomppasi hieman sivuun, kun pikkulintu pyrähti pensaasta ja lensi pois. Sissikin hieman ihmetteli, mutta selvisi sillä. Hieman jouduin Nazaakin rauhoittelemaan, jotta pääsisimme taas jatkamaan matkaa.

Käänsin molemmat hevoset ympäri, kuin myös itsenikin. Kuitenkin jostain kummansyystä, sekä Sissi että Naza kiihdyttivät tahtiaan melkein raviksi saakka. Naurahdin Ihmettelin tätä, mutten sen kummemmin osoittanut sitä ruunikolleni, enkä myöskään Sissille.

Sissi odotti karsinassaan kärsimättömänä, kun vein Nazan takaisin pihattoonsa. Bali sitten onnistui seisomaan juuri portin edessä, että hetki meni kun sain tamman siirtymään ja viskasin Nazan pihattoonsa. Sitten kipaisin vielä Sissin luona, ja ojensin sille porkkananpalaisen. Sissi otti sen tyytyväisenä vastaan. Olin juuri lähdössä, kun huomasin nican tulevan ulko-ovesta sisään.
-Hei! tervehdin häntä.
-Moimoi!
Astelin nican luokse, ja kerroin hänelle tulevasta lomastani.
-Niin, lähden lomalle huomenna ja palaan ensiviikon perjantaina. Siinä välissä serkkuni Kaisa käy puolestani hoitamassa Nazaa ja Sissiä.
-Asia selvä, hyvää lomaa! nica vastasi minulle iloisesti.

!!!! Päiväkirjaan ei siis kirjoiteta seuraavaan viikkoon !!!!