Hyvää joulua!

Huh hellettä.. eikun pakkasta. En pahemmin perusta siitä, että hevostenkaan kanssa ei voi tehdä mitään järkevää pakkasten takia. Onneksi on sentään lunta, vaikka sekin tuottaa välillä niin paljon lisätöitä, että hohhoijjaa.

Aamusta asti olin tallissa, koska olin työntekijäystävällisellä tavallani antanut työntekijöilleni joulun vapaaksi. Olihan minulla hommissa auttamassa Irlannista Suomeen joulua viettämään saapunut serkkupoika, joka oli ainakin tähän asti saanut olla rauhassa Suviltakin, sillä ilmeisesti Suvinkaan porukat eivät olleen niin innoissaan tytön tallilla käymisestä joulupyhinä. Veikkaisimpa vaan, että kyllä se Suvikin tallille ilmestyisi jossain vaiheessa päivää. Enkä muuten aikonut varoittaa Jesseä millään tavalla!
"Jesse! Puruta nyt ne karsinat karsinat." Komensin kärrätessäni viimeistä kottikärryllistä kohti lantalaa.
"Hmm. joo. Töihinkö tänne piti tulla?" Jesse mutisi, mutta jatkoi purujen kärräämistä. Minä jatkoin iltaheinien laittamisella ja häivyin sitten pihalle heittämään hevosille lisää heinää tarhoihin. Pihattoihin olikin viety kokonaiset säilöpaalit, niin hevosille riitti syömistä.

Aamu hommiin meni kohtalaisesti saman verran aikaa mitä yleensäkin. En tosin jaksanut edes näin joulun kunniaksi laittaa pesukonetta pyörimään, sillä pyykkiäkin oli aivan minimaalisesti, sillä hevosiakaan oli tuskin liikuteltu ja huovatkin olivat aivan puhtaita.
Vaihtelin hieman tallipaikkoja ja siirsin Topin ja Manun pihattoon. Minun Topini.. Tiesin kyllä, että Sami sanoisi kerrankin minun tehneet oikean päätöksen. Tallimestari jaksoi naljailla minulle kurin puutteesta ja oli ehdotellut Topin siirtämistä ulkoruokintaan jo varmaan puolen vuoden ajan, kun nyt silläkään ei ollut enää niin aktiivista kilpailukäyttöä. No, saipahan Samikin joululahjan, kun hänen ei tarvitsisi enää korjata Topin harjottamia seiniä joka toinen päivä. Tilaa piti kuitenkin raivata tänään saapuvalle orikolmikolle.
"Mooi!" Kuulin Suvin äänen jo talliin asti, vaikka toinen vasta avasi ovea.
"Hyvää joulua!" Suvi virkkoi ja ojensi minulle mahdottoman ison muovikassin. Olin ihan äimänä, sainko tallitytöltäni joululahjan? Eihän sen nyt niinpäin pitänyt mennä..
"Voi kiitos Suvi.." Avasin muovipussin ja nostin toisessa pussissa olevan limenvihreän satulahuovan esille. Suuni loksahti auki. Se oli aivan Vertin värinen!!
"Ajattelin Verttiä, löysin sen Helsingistä."
"Se on mahtava. Pitää lähettää se Jessen mukana Irlantiin. Jesse!" Huusin. Hetken oli hiljaista ja sitten heinäpaaleja sisälle raahaava Jesse ilmestyi tallin toisesta päästä sininen pipo päässään.
"No mit.. voi ei." Pojan hymy hyytyi esitellessäni hänelle satulahuopaa. Minun oli pakko nauraa, mutta Suvi ei tajunnut tilanteen koomisuutta. Jesse inhosi kaikkia minun ostamiani varusteita (pehmusteita, timantteja ja hienostelutavaroita), sillä poika joutui käyttämään niitä Vertillä. Minua pahempaa varusteurheilijaa ei voinut olla olemassakaan.
"Lähteekö toi mun mukaan?" Jesse esitti yksinkertaisen kysymyksensä mulkoillen satulahuopaa minkä kerkesi.
"Lähtee." Suvi vastasi ja hymyili leveästi samalla niin vahingoniloisena kuin vain pystyi. Jesse tuhahti.
"Ulos ajo muuten äsken joku auto." Jesse huomautti.
"Hevosauto?"
"Jep." Jesse vastasi. Lähdin oitis ulos. Olisi edes sanonut jo hieman aikaisemmin..

"Akeya?" Kysyin hymyillen leveästi. Otin hanskan kädestäni ja menin kättelemään naista, joka oli juuri saapunut hevosineen tallille.
"Tervetuloa, tervetuloa. Otetaanko hevoset pois kyydistä?" Kysäisin ja nainen nyökkäsi. Lähdimme rekan luokse, kun hihittelevä Suvi ilmestyi tallin takaa suojautuen Jessen heittämiltä lumipaakuilta.
"Jesse, lopeta ja tule auttamaan." Pyysin ja pudistelin päätään. Nuoriso. Tai ei nuoriso, vain Suvi.

Hevoset saatiin kuitenkin pois kyydistä ja omiin karsinoihinsa kotiutumaan ja tavarat roudattiin satulahuoneeseen. Otin sisälle Reeven, jotta se saisi tutustua vieruskaveriinsa. Reeve ei ilmeisesti millään tullut toimeen Lassin kanssa, joten Ville piti siirtää Reeven viereen. Muuten kaikki näytti sujuvan ihan hyvin. Vein Akeyan kahville sisälle ja samalla syömään tulivat Jesse ja Suvi.
Juttelimme hieman hevosten hoidosta ja Akeya antoi vinkkejä ja ohjeita. Komensin jossain vaiheessa Jessen lähtemään hevosia ruokkimaan ja liikuttamaan. Poika lähti pihalle Suvi jäljessään. Tulimme Akeyan kanssa hieman myöhemmin talliin ja esittelin tulokkaalle paikkoja. Kaiketi kaikki näytti ihan mukavalta. Kerroin vielä suunnitteilla olevasta maneesista. Toivottavasti saisin sen projektin liikkeelle jossain vaiheessa, jotta hevosia pääsisi treenaamaan kunnolla vaikka olisikin lunta.

Iltapäivällä Akeyan lähdettyä pääsin minäkin sitten liikuttelemaan hevosia. Jesse ja Suvi olivat varustamassa Missyä ja Falia. Suvi oli ottanut yhden suosikeistaan (ponien lisäksi) Missyn. Jesse oli taas napannut itselleen arabineitokaisen Falin.
"Tuletko mukaan?" Suvi kysäisi ohimennen satuloidessaan kiukuttelevaa Missyä. Tamma yritti komennella kaikkia, mutta onnistui harvoin missään aikeissaan. Pudistin päätäni.
"Kävelyttelen näitä pellejä täällä kentällä. Älkää olko hirveän pitkään, älkääkä hengästyttäkö niitä." Ohjeistin ennen kuin lähdin hakemaan Topia sisälle kuntoonlaitettavaksi.

Herra oli yltä päältä lumessa. Se katseli minua kirkkailla silmillään ja kun avasin portin ori oli jo pihaton toisessa päässä. Meni 10 minuuttia, että Topi antautui kiinni ja senkin jälkeen se tanssahteli vierelläni talliin. Laitoin sen hetkeksi johonkin karsinaan varustuksen ajaksi.
Topia ei kyllä voinut kuvata yhtään helläsydämmiseksi edes jouluna. Se yritti vaihteeksi kaikkia temppujaan välttääkseen treenin ja olin menettää järkeni hevosen kanssa, taas vaihteeksi.
Pääsimme täydellä varustuksella ulos puolen tunnin sisällä ja kipusin Topin satulaan. Herra oli kuin lentoon lähdössä. Menimme Serenin kentälle kiertämään rinkiä ja tekemään väistöjä. Lopuksi sitten pieni maastolenkki polkuja pitkin takaisin ML:lään. Topilla ei onneksi ollut hiki, takaisin uloshan se joutuisi. Annoin sen kuitenkin olla hetken aikaa sisällä ja vein sen sitten tuplaloimitettuna ulos pihattoon.
Liikuttelin vielä Manun, Amorin ja Reeven. Muut jätin Jesselle ja Suville lähtiessäni tekemään iltahommia.
Sain iltatallin tehtyä ja kuuden aikaan hain yksityisiä sisälle. Pikku Mira kulki jo paljon reippaammin vieraitten ihmisten kanssa, kuin alkuun. Siitä oli kasvamassa hyvännäköinen hevonen.

Iltatallin jälkeen kutsuin vielä Suvin sisään ja ojensin tytölle kortin. Tyttö avasi sen ja oli kuin puulla päähän lyöty. Jesse nauroi vieressä toisen ilmeelle, sillä olin jo kertonut Jesselle Suvin lahjasta. Suvi vilkaisi Jesseen niin, että lupasi antaa toiselle lumipesun jos toinen uskaltautuisi ulos, koska oli väittänyt minun unohtaneen hommata lahjat tänävuonna.
"Puolet Missystä?" Tyttö takelteli.
"Kunhan hoidetaan paperihommat." Vastasin. Suvi syöksyi halaamaan minua.
"Pääset nyt sitten kisaamaankin."
"Voikiitoskiitoskiitos!"
"Hyvää joulua." Sanoin ja hymyilin.
"Jaa, mitäs mä sitten saan?" Jesse liittyi keskusteluun sohvalta.
"Saat tyytyä suklaarasiaan ja Verttiin." Huomautin ja nyt oli Suvin vuoro nauraa kippurassa Jessen ilmeelle.