Tessan ja Ellin arkipäivät

t. ML Careless

RUOKINTAOHJEET:
Löytyvät tamman sivuilta.

HOITO-OHJEET:
Tessa on hyvin helppo ja tottelevainen käsitellä. Riimu kuitenkin tulee ottaa aina pois tarhassa. Tarhataan Ellin kanssa. Asuu maneesitallissa.
Loimitus:
♦ Alle +10°c ja poutasää - ilman loimea
♦ Alle +10°c ja sataa/tuulee kovin - sadeloimi ulos
♦ Alle +0°c - sadeloimi ulos
♦ Yli -5°c - fleeceloimi ja sadeloimi ulos
♦ Yli -10°c - toppaloimi ulos
♦ Yli -18°c - fleeceloimi ja toppaloimi ulos
♦ Yli -25°c - ei ulos ollenkaan

t. ML Ebony

RUOKINTAOHJEET:
Kauraa 1-1½-1
Soijaa 1-0-0
Kivennäistä 1-0-1
Suolaa 1-0-1
+ vitamiinilisä 2 x vk

HOITO-OHJEET:
Elli on helppo ja kiltti hevonen. Sen elämänasenne on hyvin positiivinen ja tykästyy uusiinkin ihmisiin nopeasti. Tarhataan Tessan kanssa. Asuu maneesitallissa.
Loimitus:
♦ Alle +10°c ja poutasää - ilman loimea
♦ Alle +10°c ja sataa/tuulee kovin - sadeloimi ulos
♦ Alle +0°c - sadeloimi ulos
♦ Yli -5°c - talliloimi ja kevyt toppaloimi ulos
♦ Yli -15°c - tallitoppaloimi ja kevyt toppaloimi ulos
♦ Yli -18°c - tallitoppaloimi ja paksu toppaloimi ulos
♦ Yli -25°c - ei ulos ollenkaan



OMISTAJA:
Olen 21-vuotias tyttö. Olen rakastanut hevosia koko ikäni ja ratsastuksen aloitin 9-vuotiaana. Tallin asukeista minun ovat ML:n kasvatit, Tessa ja Elli, niiden lisäksi myös oma kasvattini, Hestia Carlee asuu tallilla.
Ulkonäöltäni olen melko perustytön näköinen. Silmäni ovat sini-vihreät ja hiukseni tummanruskeat ja melko tuuheat. Olen enemmän koulu- kuin esteratsastaja. Varustaudun tallille useimmiten huppariin ja ratsastushousuihin.

Täydelliset hevoset - 06.11

Tänään itselläni oli vapaapäivä töistä ja ajoinkin tallille aamulla kahdeksan maissa. Dome ja Tessa olivat ulkona, kipsuttelin hakemaan Tessan sisälle ensimmäiseksi. Nuori tamma oli virkeä, mutta seisoi kuitenkin rauhallisesti hoitotoimenpiteiden aikana. Käärisin jalkoihin pintelit, sovitin koulusatulan neidin selkään ja laitoin nivelsuitset sille päähän. Talutin Tessan tallista ulos ja nousin varovasti tamman selkään, se oli kuitenkin melko nuori vielä.
Teimme alkukäynnit ulkona, kävellen vähän tarhojen välistä ja kierrellen vähän tallialuetta läpi. Sain yhä hämmästellä kuinka hienoluonteinen nuori tammanalku minulla oli. Suunnistimme hetken päästä maneesille ja kiersimme sitä vielä kolme kertaa käynnissä ympäri. Pysäytin Tessan aina peilien kohdalla ensimmäisellä kierroksella jotta tamma sai tutkia rauhassa oman peilikuvansa eikä säikkyisi sitä myöhemmin enää.

Nostin kevyen ravin ja annoin Tessan kulkea pitkässä muodossa. Tamma oli vielä kehitysvaiheessa, joten sitä ei koskaan ratsastettu suoraan tiukkaan muotoon vaan annoin aina sen ensin kulkea eteen. Askel oli pitkä ja rento, menimme maneesin ympäri viitisen kertaa ennen kuin nostin laukan ja nousin vähän kevyempään istuntaan. Annoin laukan rullata eteen ja Tessa oli edelleen täysin rentona, vaikka se joutuikin olemaan yksin maneesissa.
- Hieno tyttö. Kehuin ja taputin tammaa kaulalle. Istuin vähän tiiviimmin satulaan eikä neiti vieläkään jännittynyt, taputin uudelleen. Keräsin ohjaa hivenen lyhyemmäksi ja sain heti positiivisen reaktion, Tessa lyhensi laukkaa vähän ja kokosi itseään pyöreämpään muotoon. Vaihdoimme pian ravin kautta toiseen laukkaan, jonka taas aloitin kevyemmällä istunnalla ja siitä eteenpäin. Hetken päästä hidastimme käyntiin ja annoin Tessan kävellä seitsemän kierrosta.
Käyntipätkän jälkeen keräsin ohjia vähän jälleen ja sain tamman lyhyemmäksi. Muoto oli kuitenkin vielä pitkä verrattuna mitä se tulisi olemaan esimerkiksi nelivuotiaana. Teimme muutaman pysähdys-peruutus tehtävän ja jokainen sujui aivan loistavasti, mitä nyt kerran takapää karkasikin uran sisäpuolelle. Tämän jälkeen nostin jälleen ravin ja työskentelin edelleen kevyessä ravissa. Menimme muutaman kolmikaarisen kiemurauran, vaihdoimme suuntaa ja ratsastin maneesia ympäri tehden sekä päätyihin että keskelle maneesin levyiset ympyrät. Istuin aina ympyrällä harjoitusraviin, ottaen kuitenkin osan painostani edelleen jalustimille eikä Tessa reagoinut mitenkään negatiivisesti. Siirsin tamman jälleen käyntiin ja teimme vielä yhdet lyhyet pohkeenväistöt kumpaakin suuntaan. Puolen tunnin harjoittelun jälkeen Tessa oli vähän hikinen ja lopetimme päivän työt siihen. Kävelin neidin kanssa jälleen ulkona hetken aikaa ja sen jälkeen menimme takaisin talliin.
Harjasin tamman huolellisesti ja laitoin sille sadeloimen päälle. Ulkona ei ollut hirveän kylmä, mutta se oli kuitenkin hionnut vähän. Vein varusteet paikoilleen ja talutin Tessan takaisin tarhaansa.

Siitä suuntasin seuraavaksi Domen luokse. Ori oli hypännyt edellisenä päivänä joten tänään riittäisi pelkkä juoksutus. Kävelimme talliin ja vein pojan karsinaansa odottamaan. Hain juoksutusvyön, liinan, suitset, suojat ja sivuohjat. Varustin Domen nopeasti ja laitoin liinan vasemman kuolaimen läpi, niskan yli ja kiinni oikeaan kuolainrenkaaseen. Sivuohjat kiinnitin vielä vain selän yli kiinni toisiinsa, laittaisin ne vasta kun olisimme maneesissa. Siitä lähdimme kävelemään maneesia kohti. Otin maneesin suuaukolta juoksutusraipan, vaikka en luultavasti sitä tarvitsisi. Kävelytin Domea uraa pitkin muutaman kierroksen ja asettauduin keskelle maneesia juoksutusasemiin. Laitoin sivuohjat kiinni kuolainrenkaisiin ja maiskautin orin liikkeelle. Tottuneesti se kulki liinan päähän samalla kun se alkoi kiertämään ympyrällä vastapäivään. Pienen kävelyn jälkeen pyysin ravia ja Dome nostikin sen heti käskystä. Sen askel oli ponimaisen tikittävää ja annoin raipan kulkea hieman lähemmäs orin takapäätä ja maiskutin vähän, jolloin askel venysi pidemmäksi ja ori muuttui selvästi rennommaksi.
Hetken ravailun jälkeen pyysin laukkaa ja Dome meinasi singahtaa kiitoon. Onneksi se rauhottui välittömästi kun pyysin ja jatkoi rennon letkeää laukkaa. Pian pyysin orin takaisin ravin kautta käyntiin ja siitä pysähdykseen.
Astelin seisovan Domen luokse, irroitin liinan ja laitoin sen toisinpäin. Säädin sivuohjia niin, että asetus oli nyt oikealle ja käänsin orin ympäri. Maiskautin pojan käyntiin ja peruutin itse takaisin keskelle. Toistin samat harjoitukset tähän suuntaan, tällä kertaa ori ei kuitenkaan yrittänyt kilistä laukannostossa.

Domen treenit kestivät suunnilleen 20 minuuttia, jonka jälkeen otin sivuohjat irti kuolairenkaista ja kiinnitin ne jälleen orin selän päälle. Kävelin taas maneesin uraa pitkin muutaman kierroksen ja suuntasimme sitten tallia kohden. Suunnilleen puolessa välissä matkaa tuli nica vastaan, hymyilin naiselle leveästi.
- Taisi olla hyvä päivä? nica kysyi.
- Täydellinen. Vastasin ja naurahdin.
- Ja kaikista hevosista saan luvan kiittää sua. Jatkoin edelleen hymyillen.
- Pyh. nica tuhahti, mutta hymyili kuitenkin leveästi.
Dome alkoi keksimään viihdykkeitä itselleen (nypläämällä polveani), joten jatkoimme matkaa talliin. Siellä riisuin orin varusteista, harjasin sen huolella läpi ja talutin takaisin tarhaan. Sille ei ollut tullut hiki, eli en laittanut loimea. Poika riekkui tarhassa hetken, mutta asettui sitten paistattelemaan syysaurinkoon tyytyväisenä.

Olin tietenkin venyttänyt talvirenkaiden vaihtoa tänäkin vuonna mahdollisimman pitkälle ja nyt ajaessani viittäkymppiä seitsemänkympin alueella aloin tuntemaan pientä kiukkua itseäni kohtaan. Tie oli liukas kuin mikä ja aina välillä sain tehdä ihan töitä että auto pysyi kahden ojan välissä, saatika sitten omalla kaistalla. Mieleeni tuli otsikot, joita nauroin joka vuosi "Talvi yllätti autoilijat", nyt ei kovinkaan paljon vain naurattanut. Kirosin myös mielessäni television säämiehen, joka oli kertonut pakkasten tulevan vasta viikon päässä. Tässä sitä nyt luisteltiin kohti talleja.
Kun vihdoin ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä pääsin tallille ja auton pysäytettyä turvallisesti, istuin hetken vielä autossa lämpimässä ja rauhoitin itseäni. Ei ollut järkeä lähteä tässä mielentilassa yhdenkään hevosen lähelle.

Kipitin nopeasti talliin ettei ulkoilman pikkupakkaset ylettäneet toppatakkini alle ja suunnistin suoraan toimistoon ja kahvia juomaan. Toimisto oli tyhjä, mutta kahvia oli onneksi juuri keitetty. Kaadoin itselleni kupillisen ja lysähdin sohvalle nauttimaan sen lämmöstä. Hetken päästä toimiston ovi kävi ja nica asteli ovesta. Tämän katse oli huvittunut kun huomasi minut toppatakkeineni sohvan uumenissa nauttimassa kahvia.
- Onko kylmä? nica kysyi.
- Jep, en oo ihan tottunu näin alhasiin lämpötiloihin vielä. Vastasin naurahtaen ja hörppäsin viimeiset kahvitilkat kupin pohjalta. Moikkasin lähtiessäni ja suunnistin Domen luokse.
Ori hörähti tullessani ja oli onneksi pysynyt puhtaana eilisen puunauksen jälkeen. Noudin ratsastusvehkeet ja pikaisen harjauksen jälkeen varustin ponin kuntoon. Päätin laittaa kypärän päähän, sillä kuka tiesi millaisella pikkupakkasriemulla Dome oli tänään. Talutin orin ulos ja nousin selkään. Suuntasimme suoraan kohti maneesia, toivottavasti siellä olisi vähän lämpimämpi kuin ulkona. Avasin maneesin oven ja laskin montako nelijalkaista sinne oli päätynyt. Onneksi vain viisi, joten tilaa oli vielä runsaasti. Lähdimme tekemään alkukäyntejä uran sisäpuolella ja en laskenut kuinka monta sätkyä Dome sai sinä aikana, monta niitä kuitenkin oli.
Käyntien jälkeen ratsastin ponin kunnolla hikeen asti. Menimme kaikenlaisia koulukiemuroita ja välillä tuntui kuin ori olisi ollut jossain toisella planeetalla. Vihreitä miehiä löytyi jatkuvasti ja keskittyminen tuntui olevan täysin tiessään. Onneksi loppua kohden poika alkoi pikkuhiljaa vertymään ja kuuntelemaan minua.
Loppukäyntien jälkeen menimme takaisin talliin, jossa piikkisualla harjauksen jälkeen laitoin orille loimen päälle ja jätin kuivumaan siksi aikaa että ratsastin Tessan. Vein varusteet paikoilleen ja otin samalla tamman varusteet mukaani. Kypärän jätin kaappiin ja otin sen tilalle pipon.

Tessa oli piehtaroinut kyllä ja sen hoitamisessa menikin hetki kauemmin. Neiti oli oikein tyytyväinen kuitenkin, sillä se rakasti harjausta. Pitkän session jälkeen varustin sen ja suuntasimme ulkoilmaan. Nousin pihalla tamman selkään ja lähdimme jälleen kohti maneesia. Nyt siellä oli vain kolme ratsukkoa, joten tilaa oli vieläkin enemmän. Kaikki kai kävivät aikaisemmin nykyään kun syksyn pimenevät päivät olivat yhä synkempiä kun lunta ei näkynyt mailla halmeilla. Tessa onneksi osasi käyttäytyä ja harjoittelin sen kanssa laukanvaihtoja vähän tavallista enemmän. Ensin se tuntui olevan hirmu laiska, mutta syttyi pienen ajan päästä ja pääsimmekin yhden kokorataleikkaa-linjan jossa teimme vaihdot joka askeleella. Kiitin tammaa paljon ja annoin sen kävellä hetken aikaa. Otimme myös muutamat ravilisäykset sekä kevennettynä että harjoitusistunnassa, Tessa oli todella taitava ja lopetin harjoitukset melko nopeasti. Kun olimme valmiit, tammakin oli hikinen, mutta tyytyväisen näköinen.

Tallissa jälleen harjasin Tessan piikkisualla ja laitoin sille kuivatusloimen päälle. Vein tamman varusteet pois ja puhdistin ne pikaisesti. Sen jälkeen kävin harjaamassa Domen läpi ja otin loimen pois. Ori nautti huomiosta selvästi ja löysin pari kutiavaa kohtaa, joissa se nosti ylähuulensa ja rapsutteli karsinan seiniä. Harjauksen jälkeen menin nauttimaan vielä yhden kahvikupillisen jälleen tyhjään toimistoon. Ryypiskelyn jälkeen kävin vielä harjaamassa Tessan läpi ja annoin sille pari porkkanaa. Olin valmis juuri kun iltaruokia alettiin jakamaan joten sanoin hyvät yöt kummallekkin mussukalle ja lähdin jälleen liukastelemaan autollani kohti kotia.

Koulutuuppausta - 26.11

Domella oli tänään vapaapäivä, joten tallille päästyäni heitin ponille parit porkkanat ruokakuppiin ja hain sen harjakorin. Ulkona oli ollut kurakeli ja joku ihana oli unohtanut pistää pojalle sadeloimen päälle, joten pientä harjausta sai harrastaa ennen kuin sieltä kuoriutui karvapeite alta. Olin sitonut orin kiinni ja nyt se seisoikin ihan onneissaan päästyään puunaukseen. Minä puolestani ähkisin tuskissani kun savikerros oli tiukasti Domessa kiinni. Onneksi ponista tuli ihan siedettävän näköinen, annoin sille taas pari porkkanaa kiitokseksi hyvästä käytöksestä ja laskin irti karsinaan.

Tessan aivot olivat sentään olleet mukana tarhassa eikä tytöllä ollut kuin jalat vähän kurassa. Käytin sen siis pikaisella jalkapesulla pesuboksissa ja harjasin läpi. Siistisin myös tamman vuohiskarvat, niskasiilin ja korvakarvat, jotka olivat jo vähän kasvaneet edellisestä kerrasta. Kun Tessan jalat olivat kuivuneet, käärin niihin pintelit patjoineen ja laitoin kankisuitset päähän sekä koulusatulan selkään. Lisäksi pistin neidille enkkuloimen päälle. Suuntasimme karsinasta pihalle jossa nousin selkään. Kävelimme jälleen alkukäynnit ulkona ja menimme maneesiin.
Otin tammalta loimen pois ja asetin sen maneesin aidan päälle. Tessa koitti vähän säikähtää sitä, joten toistin liikkeen muutaman kerran, että se tottui siihen. Maneesissa oli itseni lisäksi Jesse Vertin kanssa ja Suvi Eepin kanssa. Aloitin ratsastuksen kevyessä ravissa ja annoin tamman kulkea pitkässä muodossa. Se venytti askeleitaan ja kaulaansa hyvin pysyen kuitenkin pohkeen edessä. Verryteltyäni niin molempiin suuntiin istuin alas harjoitusraviin ja lyhensin Tessan normaaliin muotoon. Jatkoimme pohkeenväistöillä, lähdimme aina pitkän sivun alusta tekemään edestakaisin uran sisäpuolelle ja takaisin uralle kahteen tai kolmeen otteeseen ja palasimme aina pitkän sivun loppuun takaisin uralle. Tessa venytti askeleitaan ja pysyi hyvin tasapainossa liikkeessä. Muutaman kerran jälkeen vaihdoin harjoituksen avo- ja sulkutaivutuksiin uralla, väistellen aina tietysti Jesseä tai Suvia kun he tulivat vastaan laukassa, jälleen tamma teki kaiken hienosti. Vein Tessan pituushalkaisijalle jossa otimme ensin 10 askelta passagea ja sitten 5 askelta piaffea. Askel meinasi karata ensimmäisessä piaffessa muutamaan otteeseen, mutta jo toisen aikana oli kaikki jälleen kohdallaan. Tein harjoituksen vielä toisen kerran, jonka jälkeen nostin kootun laukan.
Laukkasin ensin parin kierroksen ajan uraa pitkin ja hain tammalta kunnolliset askeleet. Puolen kierroksen jälkeen se kulki taas pohkeen edessä ja eteni hyvää, korkeaa laukkaa. Lähdin lyhyen sivun keskeltä tekemään kolmikaarista kiemurauraa, jonka keskelle teimme aina laukanvaihdon. Ensimmäisestä vaihdosta Tessa vähän rynni eteen, mutta pidätteen myötä se rauhottui ja jatkoi keskittyneenä. Kahden kerran jälkeen jätin laukanvaihdon ja tein keskimmäisen kaaren vastalaukassa. Tamma ei meinannut millään malttaa olla vaihtamatta ja sainkin toistaa harjoitusta viitisen kertaa jotta se kulki oikein.
Siirryin jälleen raviin ja lähdin työstämään lisäyksiä. Tessalla oli tapana tahdittaa niissä välillä liikaa ja sen seurauksena se usein sekosi askeleissaan ja lisäyksestä tuli epätasainen. Niinhän siinä kävi ensimmäisillä kerroilla ja neiti rikkoi jopa laukalle kerran. Pyysin siltä vähän vähemmän lisäystä, jonka jälkeen lisäsin sitä asteittain. Tamma sai jälleen jutusta kiinni enkä tohtinut olla taputtamatta sitä roimasti kaulalle. Siirsin Tessan hetkeksi käyntiin kun Jesse ja Suvi ilmoittivat lähtevänsä. Onneksi tamma ei ollut läheisriippuvainen eikä sekoillut yksin jäädessään. Maneesin oven suljettua keräsin jälleen ohjat ja nostin laukan ympyrälle.
Laukattuani hetken ympyrällä ohjasin Tessan diagonaalille jossa suoritimme laukanvaihdot joka toisella askeleella. Näissä tyttö oli paras ja vaihtoi joka kerta aivan täydellisesti ja tarpeeksi suurella eleellä jotta tuomaritkin olivat tyytyväisiä radalla oltaessa. Kolmannella kierroksella vein tamman pituushalkaisijalle ja pyysin siltä vaihdot joka askeleella. Jälleen askel oli järkkymätön ja päätin lopettaa koulukiemurat onnistumiseen. Ratsastin harjoitusravissa loimemme luokse ja laitoin sen hionneen, mutta tyytyväisen näköisen tammani selkään. Kävelin vielä vähän yli kymmenisen minuuttia maneesin uraa pitkin kunnes suuntasimme takaisin tallille.

Tallin ovella laskeuduin Tessan selästä ja taputin sitä oikein paljon. Annoin taskustani sokeripalan ja löysäsin satulavyötä. Tamma seisoi ihan rauhassa kun nostin jalustimet ja löysäsin vielä turpahihnaakin. Irroitettuani kankiketjun suuntasimme talliin sisälle jossa vein tytön suoraan pesupaikalle seisomaan. Otin varusteet pois ja vein ne paikoilleen, jonka jälkeen pesin Tessan korvista kavioihin asti lämpimällä vedellä, kävin tamman lävitse hikiviilan kanssa ja laitoin sen selkään verkkoloimen sekä fleeceloimen. Kuivasin pään ja jalat pyyhkeellä ja laitoin kavioihin rasvaa. Hieroin pyyhkeen kanssa Tessan kaulaa sen aikaa että suurin osa kaviorasvasta imeytyi, jonka jälkeen vein tytön karsinaan ja päästin syömään iltaruokiaan.
Sen ajan, kun odotin tamman kuivumista, pesin suitset ja satulan sekä käärin pintelit putsattuani ne ensin. Kun kaikki tavarat olivat paikoillaan ja kirjoitettuani liikutusvihkoon päivän treenit, menin ottamaan Tessalta verkkoloimen pois. Jätin fleecen vielä selkään ja kirjoitin oveen että aamutallin tekijä ottaisi sen pois ennen tarhaan viemistä. Rapsuttelin vielä hetken hienoa tammaani ja lähdin kotia kohti.

Karvanlähtöaika - 04.12

- Osaaks sä varmasti käyttää sitä?
- No joo, johan mä sanoin.
- Ja muistat putsata aina välillä ja lisätä öljyä?
- Joo joo, älä nyt hermoile.
Pyöräytin silmiäni, kai minä nyt klipperiä osasin käyttää. Jesse tuhahti ja tiesin etten saisi olla rauhassa ennen kuin poika todistaisi omin silmin etten rikkoisi tallin ainoaa klippauskonetta.
Vein koneen paketteineen pesupaikalle ja hain Domen uudesta tallista siihen. Ori oli rauhallinen, mutta laitoin sen korviin kuitenkin pesusienistä leikatut korvapallot, jottei klipperin ääni kuuluisi niin selkeästi. Jesse istuutui pesaria vastapäätä valvomaan klipperiä kuin jotain arvokastakin aarretta. Mietin hetken että tekisinkö tahallani jotain "luvatonta" koneen kanssa, mutta päädyin unohtamaan ajatuksen. Poika luultavasti ei antaisi enää ikinä minun käyttää sitä ja olihan minulla tallilla kolme karvaturria, joista kaikki tarvitsivat pientä trimmausta tuon tuosta talvisin.
Harjasin Domen vielä kertaalleen läpi pölyharjalla ja aloitin karvojen leikkuun korvan juuresta. Dome hätkähti vähän, mutta pysyi paikoillaan. Leikkasin karvat ensin myötäkarvaan, vedin leikkuria suoralla linjalla harjamarton juurta pitkin varoen harjaa. Kun pääsin sään kohdalle, irroitin leikkurin iholta ja puhdistin sen, Jesse näytti tyytyväiseltä. Jätin satulahuovan kokoisen neliön leikkaamatta ja ihan muuten vain jätin salaman muotoisen alueen klippaamatta.
- Saanko mä tehä ton toisen puolen sitte?
- Ehkä.
Jessen kasvoilla oli virne, josta aavistin että suunnitelmat kehkeytyivät jo kovaa vauhtia pojan aivoissa. Onneksi kyse oli kuitenkin vain karvasta, se kasvaisi kyllä takaisin. Jalkoihin jätin karvat ja aivan hännän tyveen jätin kolmion klippaamatta, päästä klippasin poskihihnan taakse jäävän alueen turpahihnan kohdalle. Saatuani loput karvat ponin keskikehosta ajeltua ja viimeistelyn jälkeen ojensin putsatun klipperin virnuilevalle Jesselle.
- Rajat jätät sit samalla tavalla. Laitoin pojan vannomaan.
- Joo joo.
Istuin Jessen itselleen hakemalle tuolille vahtimaan, mutta annoin taiteilijalle työrauhan. Dome seisoi ihan superhienosti koko ajan, muistaisin laittaa sille sitten extra porkkanat iltamössöihin. Puolen tunnin äherryksen jälkeen Jesse näytti tyytyväiseltä ja sammutti koneen.
- Uskallanks mä kattoa edes? Kysyin virnistelevältä nuorukaiselta.
- Mestariteos.
Nousin hitaasti seisomaan ja astelin herasilmäisen ponini takapään luokse.
- Eiks oo hieno?
- Jesse sä oot ilkee. Löin poikaa leikilläni käteen.
- Sopii sille ku nyrkki silmään.
Siinä se sitten komeili, karskean poniorini vasemmassa lautasessa luki - hienosti kyllä klipattuna - pikku D.
- Tosta saa kyllä hyvät naurut kisoissa. Myönsin hymy huulillani.
- Etkä sitte klippaa sitä pois.
- Ehkä..
Jessen katseesta ymmärsin kuitenkin, että oli parempi jättää hienon poniorini lautaselle teksti ja hakea seuraava urhi paikalle. Harjasin Domen vielä kerran läpi ja vein sen karsinaan takaisin. Klippauksen takia muokkaisin myöhemmin sen loimitusohjeita, sillä enää se ei voinut olla ilman loimea ulkona. Kipitin maneesitalliin ja hain Tessan pesupaikalle. Harjasin sen myös läpi ennen aloitusta, tammalle ei kuitenkaan ollut kehittynyt ihan niin paksua karvapeitettä kuin Domelle, joten sen karvojen leikkuu menisi nopeammin siinä suhteessa. Paitsi olin päättänyt leikata siltä jalat kokonaan, joissa menisi vähän enemmän aikaa.

Päätin myös olla antamatta konetta Jesselle tällä kertaa, sillä koulutuomarit eivät ehkä ihan katsoisi suopealla silmällä GP luokissa jos tammalla olisi jotain hupaisaa lautasellaan.
Tessallakin oli pallot korvissa, mutta eipä se kamalasti olisi välittänyt ilmankaan. Tasainen hengitys ja kireänä olevat kiinnitysketjut kertoivat tamman vetävän sikeitä onnellisena. Jesse koitti välillä kiusata nukkuvaa, mutta Tessa oli niin tyytyväinen saamastaan huomiosta, että pian poikakin kyllästyi. Ennätysajassa olin klipannut tamman kokonaan ja Jesse sai puhdistetun klipparin paketteineen takaisin itselleen. Harjasin vielä Tessan läpi ja putsasin pesupaikan kahden hevosen karvoista.

Vein tamman takaisin maneesitalliin, jossa laitoin sen kuntoon ja kävin sen kanssa lyhyen maastolenkin yksin. Tallissa harjasin Tessan vielä kerran ja laitoin sille sisätoppiksen päälle. Kirjoitin loimitusohjeisiin talvipäivitystä ja suunnistin taas uuteen talliin, Domen luokse.

Laitoin orille suitset päähän ja suojat jalkaan, mutta en satulaa. Hain kypärän ja vein ponin ulos, jossa hyppäsin sen paljaaseen selkään vaivatta ilman tuolia, olihan se vain 147cm korkeudella. Suunnistimme kentälle, jossa oli lunta puolisen metriä. Annoin Domen kävellä pitkin ohjin, sillä se joutui keskittymään enemmän seuraavaan askeleeseen kuin pöllöilyyn. Hetken päästä otin vähän ohjia käteeni ja pyysin siltä ravia. Eteneminen oli hidasta, mutta tälläinen treeni teki hyvää sen lihaksille. Kymmenisen minuutin jälkeen annoin sen taas kävellä pitkin ohjin, jonka jälkeen menimme takaisin talliin. Kirjoitin Domelle myös talvipäivitykset loimituksiin ja iltamössöjen teon jälkeen suunnistin kotiin.

Yllytyshullu esteillä - 12.12 (vain Tessa)

- Sä oot oikeesti ihan hullu.
- Pyh. Haastetta se vaan antaa.
Nostin Vertiltä lainatun estesatulan nuokkuvan Tessan selkään ja asettelin limen värisen huovan kunnolla tamman selkään. Jesse hengaili ratsastusvarusteissa karsinan ulkopuolella, loin poikaan epäuskoisia silmäyksiä.
- Ootko nyt ihan varma tästä?
- No joo joo, koita nyt laittaa sille ne varusteet.
Laitoin tammalle myös Vertiltä lainatut suojat jalkaan ja sen omat putsit etusiin, nivelsuitset vielä päähän ja ruskea koulutammani oli valmis valloittamaan (tuhoamaan) esteradat. Talutin Tessan ulos ja kiristettyäni satulavyön Jesse hyppäsi tämän selkään. Ilme kasvoillani ei ollut mitenkään vakuuttunut ja olin jo siinä vaiheessa aivan varma, että joutuisin soittamaan ambulanssin tallille, vaikka punaruunikko tammani seisoi kuin laama tallipihassa.
- Sä kuolet Jesse.
- Ole jo hiljaa, sä hermostutat Tessan tolla käytöksellä.
- Mut ku...
- Hys, anna ammattilaisen hoitaa.
Suljin suuni, mutta en edelleenkään ollut yhtään levollisempi. Maneesiin olimme rakentaneet jo ennen hevosen varustamista esteradan, jonka korkeutta Jesse oli nauranut ja minä kauhistellut. Suurimmat olivat 90cm korkuisia, jotka näyttivät kieltämättä ponien esteiltä, paitsi jos ratsuna oli Tessa.

Ratsukko verrytteli alkuverkat, tamma ei reagoinut vielä mitenkään esteisiin, sillä se sai melkein joka päivä puikkelehtia niiden seassa kun ratsastin sitä.
- Täähän on lunki heppa.
- Vielä joo. Odota ku hyppäät ekan esteen, siitä se itsemurha alkaa.
- Mä luulen et sä vaan luulet niin.
- Näetpähän sitten.
He vaihtoivat suuntaa ja Tessa alkoi kulkemaan jo vertyneemmin eteenpäin. Sen kaula nousi kauniisti kaarelle ja hevonen alkoi kulkemaan alas-eteen. Jesse näytti huvittuneelta, ei poika ihan joka päivä ratsastanut kuitenkaan GP-tason kouluhevosta.
- Täähän on enemmän kasas ku vieteri.
- Hyvihän se muodossa kulkee.
Jesse tuhahti ja jatkoi vielä hetken verryttelyä. Pian kuitenkin tämä siirsi Tessan käyntiin ja tuli luokse.
- Aattelin mennä ensin vaan ton ristikon ja pystyn, katotaan siitä miten tää laama herää.
- Mä näppäilen jo valmiiks 112...
- Sä oot ihan hermoheikko, en mä meinannu tänään mihinkään sairaalaan lähteä.
- Ei sellaset koskaan oo suunniteltuja. Mä varotan vielä viimisen kerran, tän jälkeen et sitte nurise etten mä varottanu.
- Sä oot kyllä valmistanu mut jo maailmanloppuun. No niin Tessa, lähetääs hulluilemaan.
Poika pyysi tamman laukkaan pysähdyksestä ja tämähän lutviutui varsin helposti kouluhevoselta. Ratsukko kiersi vielä pari kertaa pääty-ympyrällä, jotta askel muokkautui halutun pituiseksi ja sitten alkoi ensimmäinen lähestyminen ristikolle, joka oli hädin tuskin puolta metriä korkea. Tessan pää nytkähti yllättäen ylös kun se tajusi mitä kohden oltiin menossa. Laukka lyheni, mutta Jesse sai pohkeillaan pidennettyä sen takaisin. Ponnistus - liitovaihe - maahantulo. Tekniikka oli loistava, takapuoli lähti lentoon esteen jälkeen, mutta turpa suuntasi jo kohti pystyestettä. Lähestyminen näytti ihan hyvältä, mutta juuri kun laukka-askeleet olivat ponnistuskohdassa, laski Tessan takapuoli maahan kuin lännenhevosella ja pysähdyttyään se lähtikin sitten taka vasemmalle. Jesse oli tässä vaiheessa vielä satulassa, ilme kertoi kuitenkin enemmän. Taisi olla läheltä piti-tilanne.
Poika keräsi itsevarmuutensa takaisin ja suuntasi uudelleen kohti pystyä. Pohkeet upposivat puoli metriä tamman kylkiin ja yli mentiin.
- Älä anna sen laskea...
Koitin huutaa, mutta samassa Tessan pää oli jo maassa ja takajalat osoittivat kohti taivasta. En tiedä millä ihmeen superliimalla Jesse oli itsensä satulaan kiinnittänyt, mutta tämä ei kuitenkaan lentänyt alas, nykäisi vaan pään ylös ja jatkoi laukkaa. Tunsin sydämeni hakkaavan ulos kuopastaan jo nyt, varsinkin kun tiesin, että ratsuni näytteli vielä pienimpiään.

Jesse otti uuden lähestymisen ristikko-pysty linjalle, Tessa kuitenkin keksi uutta mietittävää ja alkoi näyttelemään kunnon rodeo-laatuisia köyrypukkeja. Ratsastaja nousi joka kerta muutaman sentin satulasta irti, mutta pysyi siellä kuin ihmeen kaupalla. Kohtaus loppui, kun Jesse sai vedettyä tamman solmuun toisesta ohjasta. Hetken aikaa ratsukko seisoi paikoillaan kunnes jälleen matka jatkui. En saanut hermoiltani suutani avattua, ruunikon hevosen selässä oleva nuorukainenkaan ei hirveästi puhellut, näytti vain keskittyvän hyvin tarkasti.
Jälleen uuden lähestymisen jälkeen Tessa hyppäsi esteet, vaikkakin kiirehti aivan mieletöntä vauhtia ja näytti menevän minne halusi. Jesse jälleen haki "kontrollin" hevoseen, miten se nyt siinä tilanteessa olikaan mahdollista ja suuntasi tamman uudelle estesarjalle. Sen askel näytti sillä kertaa oikein hyvältä, kunnes viisi metriä ennen estettä se alkoi loikkimaan vuorotellen vasemmalta oikealta ja taas takaisin.
- ..rkele! Jesse ärähti ja jälleen nykäisi toisesta ohjasta ratsun nippuun.
Olin edelleen hiljaa ja pelkäsin pojan puolesta maneesin laidalla. Tessa pärskähteli ja koitti liikkua "linkku" asennosta, mutta joutui tyytymään lopulta seisomaan siinä. Jesse nosti jälleen laukan paikoiltaan ja lähti uudelleen lähestymään esteitä ja sai kuin saikin heidät niiden ylitse. Jälkeen tuli jälleen pukkisarja, mutta tällä kertaa ei ratsastaja hievahtanutkaan satulasta, ohjasi ratsunsa vain kohti seuraavaa estettä.
Lähestyminen tuli jälleen hyvin, mutta hyppyyn lähtiessään Tessa pisti liinat kiinni ja painoi päänsä alas. Jesse menetti tasapainonsa ja valahti kaulalle. Tamma lähti peruuttamaan ja poika valui yhä alemmas. Pian tämä halasikin ratsun päätä ylösalaisin ja kun Tessa pysähtyi, päästi Jesse irti. Tilanteessa olisi ollut komiikkaa kerrakseen, mutta jotenkin ei itseäni ainakaan naurattanut.
- Ootko okei? Kysyin kun pääsin heidän luokseen.
- Joo, ei tossa mitään. Jesse putsasi housujaan hiekasta.
- Mä oon pahoillani. Sanoin ja purin huulta.
- Ei se sun vikas ollu. Poika vastasi, väläytti lyhyen virnistyksen ja hyppäsi takaisin kiltisti seisovan tamman selkään.

Ihme kyllä, Tessa hyppäsi melko rauhassa pari viimeistä kertaa ja Jesse päätti lopettaa siihen. Poika kevensi vielä loppuravit, tamma oli selvästi huojentunut tajutessaan että esteosuus oli ohitse ja pidensi askeleensa rennoksi ja painoi päänsä alemmas pitkään muotoon. Koetin saada hermojani kuriin ja päätin, etten laittaisi Jesseä kyllä enää ikinä Tessan selkään samanlaiselle itsetuhotehtävälle. Täydellinen tammani ei todellakaan ollut sinä päivänä täydellinen.

Käynnistin autoni Equestrian PRO-kaupan pihasta hyvin tyytyväinen hymy huulillani. Peruutin parkkipaikalta ja lähdin ajamaan kohti tallia. Vieressäni istuva Jesse näytti hyvin nyrpeältä ja röhnötti apukuskin paikalla.
- Pitikö sun ihan koko kauppa tyhjentää?
Näpäytin poikaa käteen leikilläni.
- Ole hiljaa, kai sitä saa hevoselleen tarvikkeita ostaa.
- No joo, mutta ei nyt ihan noin paljon.
- Eihän tossa oo ees paljoa.
Poika tuhahti, mutta hiljeni sitten. Tämä sääti radiokanavan NRJ:lle ja näytti tyytyväiseltä. Takapenkki ja takaluukku olivat pulloillaan sinisen teemalla loimia, harjoja, huopia, otsapantoja ja paljon muita. Jesse oli pahaksi onnekseen joutunut kantomieheksi eikä näyttänyt kovinkaan tyytyväiseltä osaansa.
- Kiitos.
- Täh? Poika heräsi jostain horroksesta taas.
- Että kiitos, avusta siis.
- Mmhh.
Naurahdin toisen vastaukselle. Pian käänsin auton oikealle ja ajoin mäkkärin pihaan.
- Mä tarjoon.
Jessen ilme kirkastui selvästi ja huulille kohosi tyytyväinen hymy. Mieleeni tuli samantien vanha sananparsi; tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Jessen kohdalla se ainakin piti paikkansa.
- Mennäänkö sisälle vai drive-in:iin? Kysyin.
- Sisälle.
Onneksi minulla oli ollut palkkapäivä, sillä poika otti kyllä kaikkea mahdollista korvatakseen kärsimyksensä. Itse tilasin ihan tavallisen juustoaterian, jonka jälkeen kävimme pöytään. Ruokailun jälkeen jatkoimme jälleen matkaa kohti tallia ja Jesse näytti tällä kertaa paljon tyytyväisemmältä.

Tallipihassa purimme tavarat ripeästi ja Jesse suunnisti tekemään päivätallia. Asettelin tavaroita kaappiin ja vapaille paikoille hyllyihin sekä tietysti osan Domen varustearkkuun. Kun olin lopulta valmis, otin orin uuden satulahuovan ja satulan, siniset jalustimet, suitset sekä jännesuojat, ja suunnistin tämän karsinalle. Poni oli vielä ulkona, joten kipaisin hakemaan sen sisälle nopeasti. Harjauksen jälkeen varustin orin ja talutin sen ulos.
Nousin selkään ja nautin hetken uuden satulan pehmeydestä ja tukevuudesta ja suunnistin maneesille. Maneesissa oli vain kaksi ratsastajaa, joten saimme melko hyvän treenausrauhan. Alkukäyntien jälkeen nostin ravin ja harjoittelimme kulmia sekä pydähdyksiä. Dome paransi koko ajan ja jo muutaman toiston jälkeen siirryimme uuteen tehtävään, pohkeenväistöihin. Ori suoriutui jälleen hyvin, oli hienosti muodossa ja pysyi alla ihan koko ajan, eikä koettanut karata. Jälleen parin toiston jälkeen lopetin sen tehtävän ja nostin laukan. Tein laukassa temponvaihteluita, parhaiten poni lyhensi laukkaansa, mutta kyllä ne lisäyksetkin ihan sujuvasti tulivat.
Ratsastin laukassa uraa pitkin ja tein jokaiselle sivulle vähintään yhden 20m ympyrän. Dome yritti vähän väliä karata sisälle, mutta lopulta alkoi huomioimaan myös sisäpohkeeni ja kulki jälleen oikein hienosti. Siirsin pojan käyntiin ja annoin sen kävellä hetken pitkillä ohjilla. Sen askel oli pitkä eikä laisinkaan ponimainen.
Kävelyiden jälkeen keräsin jälleen ohjat ja lähdin työskentelemään taas ravissa. Harjoittelimme siirtymisiä, ensin ravi-käynti, joiden jälkeen sitten ravi-laukka ja lopuksi vielä käynti-laukka. Pysyin suurella pääty-ympyrällä ja tein siirtymiset aina eri kohdissa, jottei Dome alkanut ennakoimaan niitä.
Kevensin vielä loppuravit ja suuntasimme takaisin tallille. Tallissa purin varusteet, harjasin orin kunnolla ja annoin sille pari porkkanaa hienosta käytöksestä. Vein suitset ja satulan takaisin paikoilleen ja lähdin kotiin, sillä Tessalla oli tänään vapaapäivä.

Tessalle uusi koulukuva sivuille! Toteutettu yhteistyössä nican kanssa (:
+ Pukituskuva päivältä, kun Jesse harrasti kaninloikkia maneesissa. Kuvasta kiitos nicalle.

Normipäivä - 07.01

Harjailin Tessaa rauhassa tamman syödessä heinänjäämiä kuivikkeiden seasta karsinassa. Olin saanut vapaapäivän töistä, jonka takia olinkin puolen päivän aikaan tallilla tietysti omia hanipallojani hoitamassa. Puoliveritammani pääsi tänään maastolenkille, olin suunnitellut reitin jo edellisenä iltana. Kurotin karsinan ulkopuolelta pintelipatjoja ja pinteleitä, en yleensä laittanut niitä maastoon, mutta nyt kun ei ollut kiire tai mitään, niin käärin ne jalkoihin. Viimeisen aikana karsinan ovelle ilmestyi virnistävän Jessen pää, kuten arvattua.
- Maastoon? Poika kysyi.
- Joo, sä?
- Teijän seuraks.
Yhtä nopeasti oli vaalea hiuskuontalo hävinnyt ovelta kuin oli siihen ilmestynytkin. Pudistin päätäni, nappasin putsit karsinan ovesta ja laitoin ne etujalkoihin. Rapsuttelin Tessaa hetken, otin suitset karsinan ulkopuolella olevasta koukusta ja pistin ne tamman päähän. Se painoi päänsä avuliaasti alemmas kun kiinnitin solkia. Taputin ruunikkoa jälleen ja noudin satulan Tessan selkään. Vyön kiristyksessä neiti huiskautti hännällään, katsoin sitä silmiin merkitsevästi ja nöyrä hevonen laski päätään ja alistui kohtaloonsa.
Otin itselleni kypärän ja talutin ratsuni pihalle. Lyhensin jalustimia parilla reiällä ja kiristin vielä vyötä. Noustessani tamman selkään, Jesse ilmestyi Cinan kanssa ulos tallista.
- Ai ei Verttiä? Kysyin virnistäen. Sain osakseni enemmän tai vähemmän murhaavan katseen. Kaikki tiesivät nuorukaisen läheisestä suhteesta hevoseen, useimmiten Jessen näkikin orin selässä.
Lähdimme rennosti jutustellen tallin pihasta, laukkasimme maastosuoralla ja hölköttelimme suurimman osan matkasta. Ratsut olivat mallikansalaisia eikä niihin tarvinnut paljoa kiinnittää huomiota. Parin tunnin päästä kävelimme takaisin pihaan ja laskeuduimme alas, maasto oli virkistävää vaihtelua normitreeneihin.
Hoidin Tessan melko ripeästi pois ja suuntasin Domen luokse uuteen talliin.

Dome hörisi lämpimästi kun tulin karsinalle. Se tunki turpansa käteeni herkkujen toivossa, muttei loukkaantunut kun ei saanutkaan mitään. Lyhyen rapsuttelutuokion päätteeksi hain orin harjat, suojat ja suitset varustehuoneesta ja toin karsinan eteen. Suoritin pikaharjauksen, vaikka keskityinkin erityisesti selkään, sillä menisin ilman satulaa enkä halunnut ihan pölyisiä ratsastushousuja. Suojitin ponin ja heitin suitset päähän, Dome oli nätisti ja asteli kuuliaisena vierellä kun johdatin sen ulos.
Pikkuhepan selkään pääsyyn ei vaadittu ihmeitä, joten pian astelimme kohti maneesia. Ori hörähteli parille tammalle, jotka katsoivat sitä vähän liian kiinnostuneina, mutta annettuani pienet muistutukset pohkeilla, herra käyttäytyi jälleen.
- Tullaan! Varoitin ja avasin maneesin oven. Sisällä oli tyhjää, mutta mielummin aina huusi kun tuli ettei mikään hevonen säikähtänyt. Dome asteli sisälle polleana poikana, mutta lopetti heti havaittuaan maneesin olevan tyhjä.
- Hölmöläinen. Sanoin ponille ja suljin ovet.
Alkukäyntien jälkeen nostin ravin ja työskentelin jälleen hetken jotta sain sen rullaamaan paremmin eteen. Ponien kanssa työskentely oli siksi ehkä juuri hivenen haastavampaa, sillä niiden kanssa piti ensin saada askelpituus kunnolliseksi ja sitten vasta alkaa ratsastamaan. Dome onneksi oli jo tottunut siihen eikä sillä mennyt niin kauaa kuin joillain tottumattomilla.
Menimme pari väistöä ja paljon taivutuksia, sen jälkeen otettiin muutama siirtyminen ravista käyntiin ja ravista pysähdykseen. Ori pukitti kerran kun siirryimme pysähdyksestä raviin, mutta onneksi se oli vain pieni takapään heitto enkä pudonnut. Laukassa teimme monta ympyrää ja volttia, Dome oli hyvin kuulolla ja toimi niin hienosti.
Ratsastuksen jälkeen kävelimme loppukäynnit ulkona ja nautin hienosta päivästä. Aurinko paistoi ja lunta oli maassa juuri sopivasti, ihan täydellistä. Hoidettuani ponini pois autoin vielä Jesseä ottamaan pari hevosta sisälle ja lähdin kotia kohti.

Syväjäädytys - 31.01

Auto valitti ja inisi kun käänsin avainta virtalukossa.
- Voi helv.. Ei tänään, ole kiltti.. Anelin ja koitin uudestaan. Tällä kertaa se murahti vähän, ei vieläkään kuitenkaan käynnistynyt. Kirosanojen saattelemana koitin vielä kerran, jolloin lyhyen valituksen jälkeen auton moottori starttasi ja helpotus levisi sisälläni. Lämpömittari näytti -22 astetta ja viime öisen lumisateen alla kaikki näytti olevan kuin haudattuna. Vaihdoin vaihteen vapaalle ja puhdistin auton ikkunat lumesta ja jäästä, samalla auto lämpeni vähän. Pääsin vihdoin 20 minuutin päästä lähtemään tallille.
Parkkeerasin tallin parkkipaikalle ja nousin autosta. Olin pakkautunut muhkean toppatakin ja talviratsastushousujen alle, olo oli kuin michelinukolla. Tarhoissa oli vain kourallinen hevosia, olin onnellinen, että Dome ja Tessa oli jätetty sisälle. Kävelin uuteen talliin, jossa minua vastaan tuli heti Domen lämmin tervehdys.
- No hei minimies. Tervehdin ponia ja huomasin huvittuneen katseen itsessäni. Se oli Vertin uusi hoitaja, Miro nimeltään, jos oikein muistin.
- No mitä, kai nyt ponille saa leperrellä? Virnistin ja poika kääntyi takaisin ruunivoikon puoleen. Kävin hakemassa Domen tavarat ja menin karsinaan. Otin siltä sisäloimen pois ja virnistin, kuten aina, kun loimen alta paljastui Jessen taideteos, jossa luki pikku D. Harjasin orin pikaisesti ja varustin sen normivarusteilla; suitset, satula ja suojat.
- Meettekö maneesiin? Kuulin Miron kysyvän.
- Joo. Ei tässä säässä voi muualle mennä. Vastasin ja naurahdin.
- Ootan teitä sitte.
- Okei. Ei mee kauaa.
Kiristin vielä satulavyön ja vastahakoisesti luovuin lämpimästä pipostani ja laitoin kypärän päähäni. Pistin Domelle kaksi fleeceloimea selkään. Samalla pohdin miten Jesse mahtoi suhtautua silmäteränsä uuteen hoitajaan.

Nousimme ratsujemme selkään jo pihalla ja kävelimme maneesille. Dome sai vähän kiirehtiä suuren puoliverisen askeleeseen, mutta ei se paljoa kuitenkaan vaatinut. Hengitys höyrysi kirpeässä pakkasilmassa.
- Hyi että osaa olla kylmä.. Hytisin ponini selässä ja olin kiitollinen kun pääsimme maneesille. Hallin sisälämpötila oli nollassa, joten siellä pystyi ratsastamaan kylmälläkin säällä normaalisti. Alkukäyntien ja loimista sekä takista luopumisen jälkeen ryhdyin työskentelemään Domen kanssa. Nostin ravin ja teimme muutamia väistöjä heti alkuun, ori heitteli takapäätään normaaliin tapaansa tietyn väliajoin. Seuraavaksi laitoin ponin venyttämään askeltaan ja teimme temponvaihteluita, Dome alkoi kulkemaan rennommin ja pidemmällä askeleella. Se alkoi näyttämään vähän vähemmän ponilta ja kokosi itseään enemmän.
Vaihdoin suuntaa ja nostin laukan. Domenhan tietysti riemastui ja päätti näyttää Veetille ja Mirolle miten poni loikkii. Se veteli kunnon pukkeja ja pari kertaa vaihtoi suuntaakin nopeasti. Pysyin suhteellisen rauhallisena orin selässä ja vedin sen toisesta ohjasta linkkuun, jolloin poni pysähtyi pärskien.
- Joko rauhoituit? Kysyin läsipäältä, joka katsoi minua sinisellä silmällään kuin koiranpentu keskellä kaaosta, jonka se itse oli aiheuttanut. Ori huokaisi syvään ja päästin vasemmasta ohjasta sen kaulan suoraksi ja nostin laukan uudestaan suoraan pysähdyksestä. Vielä Domelta karkasi pari pukkia, mutta se rauhottui lopulta ja tyytyi kulkemaan nätisti. Ohjasin ruunikon diagonaalille ja annoin sen vaihtaa laukan suoraan ilman ravia, siitäpä vasta riemu repesi. Ori tiesi käyttäytyä aina esteradalla suoritettujen vaihtojen jälkeen, mutta sileällä sen aivot vain kiehuivat usein yli. Poni pinkaisi täyteen neliin ja saatuani sen hidastamaan vauhtia, alkoi takapää lentämään jälleen. Pysäytin Domen seinään ja se puuskutti ja koitti lähteä jatkamaan. Pakotin sen kuitenkin pysymään paikoillaan.
- Ei se yleensä ihan näin villi ole. Kerroin Mirolle, joka selvästi koitti vähän vältellä meitä Vertin kanssa, joka itsekkin oli melko hermona. Nostin vielä laukat kumpaankin suuntaan ja annoin Domen ravata loppuravit pitkillä ohjilla. Se venytti kaulansa alas ja pärskähteli.
Lähdin maneesista pukeutumisrituaalin jälkeen ja jätin Miron ja Vertin maneesiin yksin. Dome sätkyili vielä ufoja ulkonakin. Hoidin ponin nopeasti pois ja loimitin sen, eihän orille noin lyhyestä ratsastuksesta ollut tullut edes hiki. Vein varusteet pois ja jätin kypäräni kaappiin. Seuraavaksi suuntasin maneesitalliin Tessan luokse ja toivoin, että rakas kouluhevoseni olisi tänään fiksu.

- Hei Suvi. Tervehdin tyttöä, joka oli varustamassa juuri Moonaa ratsastukseen.
- Moi. Toinen vastasi ja jatkoin matkaani varustehuoneeseen. Otin Tessan suojat, satulan ja kanget. Tamma katseli minua karsinastaan korvat hörössä.
- Olethan sä edes hyvällä tuulella? Kysyin ja hevonen hamuili sormiani. Otin Tessaltakin loimen pois ja harjasin sen nopeasti. Laitoin satulan selkään, pintelit ja putsit jalkoihin ja viimeiseksi suitset päähän. Laitoin tammalle kaksi loimea päälle ja talutin sen ulos. Maneesiin päästyämme siellä oli kolme muuta ratsukkoa, Suvi, Eyvie ja Miro tekemässä vielä loppukäyntejä. Tessa asteli reippaasti alkukäyntejä ja jälleen otin takkini ja loimet pois ennen kuin aloin ratsastamaan sitä kunnolla.
Aloitin kevyessä ravissa, tein paljon voltteja ja ympyröitä, tamma toimi kuin unelma. Verryteltyäni ravissa kumpaankin suuntaan nostin laukan ja annoin Tessan laukata muutaman kierroksen uraa pitkin. Kokosin laukkaa vähän enemmän ja tein muutaman temponvaihtelun. Keskilaukka lähti ihan täydellisesti, eikä minulla ollut mitään ongelmia kerätä se takaisin kootuksi laukaksi. Taputin tammaa kaulalle pari kertaa ja ohjasin sen diagonaalille.
Teimme laukanvaihdot joka kolmannella, Tessa keskittyi hyvin ja vain yksi vaihdoista oli vähän hätäinen. Ohjasin sen uudestaan diagonaalille ja pyysin vaihdot joka toisella, tällä kertaa ei tullut yhtään hätäistä vaihtoa. Jätin tamman vastalaukalle ja vein sen pääty-ympyrälle, laukka ei vaihtunut takaisin oikeaksi ja ohjasin Tessan suoralle uralle vaihtaen keskellä takaisin myötälaukkaan. Seuraavassa päädyssä käänsin sen ennen lyhyttä sivua keskelle ja tein keskilinjan alla laukkapiruetin. Tammalta hiipui laukka vähän loppua kohti, joten käänsin sen uudestaan seuraavassa päädyssä, jolloin laukka säilyi hyvin. Taputin sitä jälleen ja annoin hetkeksi pitkät ohjat käyntiin.
Seuraavaksi nostin ravin ja jäin pääty-ympyrälle. Tein muutaman temponvaihtelun ympyrällä, jonka jälkeen käänsin tamman jälleen diagonaalille. Lisätty ravi meni tahdikkaasti ja Tessa ojensi etusiaan pitkälle eteen. Pitkällä sivulla tein avotaivutusta ja seuraavan pitkän sivun menimme edestakaisin uralle ja pois pohkeenväistöillä. Toistin harjoitusta, toisella sivulla siis avoa ja toisella pohkeenväistöä, muutaman kerran, jonka jälkeen pyysin tammalta taas lisättyä. En aikonut harjoitella piaffea tai passagea sinä päivänä, ettei ihan aina tullut samat tehtävät. Tessa suoritti lisäyksen hyvin, nostin vielä kerran laukan siihen suuntaan ja lopulta annoin tamman ravata loppuravit pitkin ohjin.

Harjasin Tessan tallissa huolellisesti ja loimitin sen. Päätin auttaa seuraavan aamun työtä ja puhdistin Domen ja Tessan karsinat, ne olivat kuitenkin olleet koko päivän sisällä. Karsinoiden jälkeen menin jälleen autolleni, joka ihme kyllä starttasi heti ekalla yrityksellä ja ajoin takaisin kotiin. Siellä minua odottaisi seuraavat hevoset, jotka kaipasivat liikuttajaa.

Vauhdikasta - 06.03 (vain Dome)

Ehkä tyhmin idea ikinä oli lähteä Domen kanssa yksin maastoon kolmen vapaapäivän jälkeen. Tallipihassa ori oli ollut ihan hienosti vielä, mutta mitä pidemmälle pääsimme maastopoluilla, sitä tyhmemmäksi poni kävi. Sillä hetkellä se näki jotain olemattomia vihreitä pikku-ukkoja ojan pohjalla ja ravasi pohkeenväistöä pöristen kuin helikopteri.
- Dome! Ärähdin, kun tunsin orin hyppäävän sivulle. Istuin niin rentona, kun tilanne antoi myöden ja koitin saada sitä eteenpäin. Sillä hetkellä se alkoi hyppimään etupään kanssa ilmaan ja inahteli kummituksille. Potkaisin vähän kovempaa sen kylkiin ja matka jatkui jälleen pikku ravissa. Huokaisin syvään ja aloin keventämään, jotta Dome ravaisi isommalla askeleella eikä sitä tikittävää poniravia, jota sillä oli tapana jännittyessään ravata. Ilma oli sentään suopea, aurinko paistoi ja pikku viiden asteen pakkanen ei tuntunut yhtään kylmältä.
Lähestyimme sillä hetkellä laukkasuoraa ja tunsin allani olevan dynamiittipötkön jännittyvän yhä enemmän.
- Sooo, poika. Ihan rauhassa. Askel lyheni jälleen ja Domen koko keho nytkähteli, sillä se halusi jo päästä laukkaamaan. Käänsin ponin pienelle ympyrälle laukkasuoran alkuun ja tein muutaman siirtymisen käynnin ja ravin välillä. Ori säpsyili alkuun, mutta tajusi pian tehtävän tarkoituksen ja rentoutui. Siirsin sen käyntiin, käänsin suoralle ja pakotin kävelemään vielä vähän matkaa. Hetken päästä nostin ravin ja lopulta keräsin ohjat, otin toisella kädellä harjasta kiinni ja annoin kevyet laukkapohkeet. Istuin tiiviisti satulassa ja siirsin pohjettani hieman eteen, sillä tiesin Domen lähtevän pukittaen matkaan. Takapää lensi muutaman kerran vähän normaalia enemmänkin, mutta pysyin selässä. Lopulta tunsin ponin jättäneen pukit taakseen, siirsin jalkaani taaemmas ja nousin kevyeeseen istuntaan. Dome lähti pidentämään askeltaan ja laukkasi innoissaan. Hidastin vauhtia melko nopeasti, sillä vapaapäivien jälkeen en halunnut rasittaa oria liikaa, se alkoi hyppimään puolelta toiselle saadessaan nyt aikaa keskittyä jälleen niihin pikkumiehiin, jotka vaanivat kaikkialla.

Pidätin Domen raviin ja lopulta käyntiin, se oli purkanut onneksi suurimman osan pölöenergiastaan laukkaspurttiin ja tuntui vähän rauhallisemmalta nyt. Taputin sitä kaulalle ja koitin saada oman hengitykseni tasaantumaan. Juuri kun Dome huokaisi vähän edes rentoutuneena, edestämme päin kuului yhtäkkiä oksien napsahtelua ja muita ääniä. Tunsin kuinka Domen etupää kohosi, syöksyin eteenpäin ja sain juuri kiedottua käteni sen kaulan ympärille, ennen kuin olisin liukunut satulasta alas. Ori ei ollut vielä koskaan noussut niin pystyyn ratsastaja selässään ja tunsin kauhukseni kuinka sen takajalat hakivat tasapainoa.
Ikuisuudelta kestäneen ajan päästä Domen etupää alkoi laskeutumaan ja irroitin käteni sen kaulalta. Katsoin ensimmäistä kertaa ympärilleni ja tunsin kiukun nousevan nähdessäni Vertin selässä virnuilevan Jessen. Dome keuli vielä muutaman kerran, mutta ei enää noussut niin pystyyn, että olisin tarvinnut tukea.
- Idiootti, Dome melkeen kaatui. Sähähdin pojalle ja koitin pysäyttää vieläkin adrenaliinin täyttämän ponini liikkeet. Nyt se koitti päästä karkuun ja hyppi joka suuntaan.
- Ei se mun vika ollu. Jesse protestoi ja katsoi edelleen virnuillen ponini teutarointia.
- Sun vika se oli ihan täysin. Sun.. En löytänyt oikeita sanoja enää kuvaillakseni tunteitani ja suljin suuni.
- Dome! Ärähdin taas ja tällä kertaa ori seisahtui järkyttyneen näköisenä paikoilleen. Se tuntui vasta nyt tajuavan, ettei metsästä ollut hyökännyt mikään lihasyöjä, vaan oman tallin prinssipariskunta. Ponin kaulalle alkoi muodostumaan valkoista hikivaahtoa, se tärisi ja hengitti kiivaasti. Vielä viimeisen kerran mulkaistuani Jesseä pyysin Domea eteenpäin ja kävelimme Vertin ohi vähän kauempaa, sillä Dome tajusi myös toisen olevan ori enkä halunnut mitään valtataisteluita niiden välille.
- Mihin sä meet? Jesse kysyi.
- Jatkan lenkkiä. Vastasin katsomatta poikaan.
- Haluutko seuraa?
- En. Kuulin kylmän ääneni ja säpsähdin itsekkin, en ollut ikinä ollut niin vihainen Jesselle. Eikä toinen ollut edes oikeasti tehnyt mitään väärää. Tunsin sydämeni pamahtelevan vieläkin säikähdyksen jälkivaikutuksista ja tein parhaani saadakseni kehoni jälleen rennoksi. Dome oli lopettanut olemattomien asioiden näkemisen ja keskittyi kävelemään mahdollisimman vakaasti.

Kun pääsimme vihdoin takaisin tallin pihaan, olin miettinyt tapahtumaa enemmän ja tajunnut olevani Jesselle anteeksipyynnön velkaa. Eihän se ollut tosiaan pojan syy, että Vertti oli katkonut pari oksaa ja ilmestynyt polulle eteemme. Pysäytin Domen uuden tallin ovien lähelle ja laskeuduin satulasta. Poni oli kuivunut kävelyn aikana, joten se tarvitsi vain kunnon harjauksen.
Kävelytin orin karsinaansa, riisuin siltä varusteet ja harjasin hyvin. Laitoin sille sisäloimen päälle ja vein varusteet varustehuoneeseen. Jesse oli huoneessa.
- Anteeks. Sanoin heti ja poika näytti yllättyneeltä.
- Ei se ollu sun vikas, sori et ärähdin sulle. Jatkoin, pieni virneen poikanen nousi Jessen suupieliin.
- Naiset tekee sellasta, anteeksipyyntö hyväksytty. Pyöräytin silmiäni, mutta hymyilin samalla. Laitoin Domen satulahuovan kuivumaan väärin päin orin satulan päälle ja pesin suitset vedellä ja saippualla. Vannoin itselleni, että se oli viimeinen kerta, kun lähtisin yksin Domen kanssa maastoon - varsinkin vapaapäivien jälkeen.

Pikkumusta - 02.05 (vain Elli)

- Mun on niin pakko saada toi varsa. Ilmoitin nicalle, kun tämä kertoi Hiccupin varsoneen tammavarsan komeasta, mustasta Thanatos-oriista. Nainen hymyili.
- Paljon sä pyydät siitä, mä en kestä, jos sä myyt sen pois? Jatkoin vielä ja purin hermostuneena huultani. En ollut pitkään aikaan ollut näin varma mistään hevoskauppa-asioista, mutta minun oli saatava tumma paholainen.
- No ehkä mä voin myydä sen sulle vähän alehintaan.
Voitonriemu levisi sisälläni ja tyytyväisenä allekirjoitin omistusvaihdospaperit samantien.
- Onko sulla mitään nimi-ideoita? Nainen kysyi seuraavaksi ja huomasin pudistavani päätäni miettelijäänä.
- Jotain...kuninkaallista? Se on niin kaunis tamma.
Muutaman nimenheittelyn ja hetken pohdiskelun jälkeen päädyimme yhteisesti Ebonyyn. Se oli selkeä, kaunis ja sopi tammalle kuin piirto päähän.

- Saanhan mä pitää sen täällä?
- Pihatossa ois tilaa.
- Sen pitää päästä talliin.
- Ei ole karsinoita.
Mietin hetken aikaa ankarasti, kunnes päätin, että Dome-rakas oli kylliksi vanha ja sillä ei kisattu enää säännöllisesti, joten se sai luvan luovuttaa karsinansa nuorempien käyttöön.

- Mitä jos Domen siirtää pihattoon?
- Sitten se käy.
- Jei. Kiitos, kiitos, kiitos. Halasin nicaa innoissani ja painelin tietysti heti ihastelemaan uutta hevostani. ML Ebony. Pohdin matkalla Hiccupin karsinalle hyvää lempinimeä, mutta nähtyäni varsan tiesin sen olevan kuin ilmetty Elli.
- Hei pikkuinen. Kuiskasin ja katselin hiljaa nukkuvaa varsaa. Se oli kaunis musta tamma, päässä oli piirto ja siltä löytyi korkeat sukat kahdesta jalasta. Huokaisin onnellisena ja mietin pitäisikö minun kirjoittaa oveen heti lappu, jossa ilmoitin omistavani pikkuisen. Hetken mietinnän jälkeen kuitenkin luovuin ideasta, tärkeintä oli, että tiesin itse sen. Näin jo sieluni silmin meidät valloittamassa koulukentät, Elliltä löytyi liikettä ihan GP-tasolle saakka. Tessa parka saisi kunnon kilpailijan siitä.

Uhkaavan alhaalla roikkuvat sadepilvet saivat minut hiukan epäröimaan kunnianhimoista suunnitelmaani ratsastaa kaikki kolme hevostani kunnolla tänään. Olin ajatellut meneväni kentällä tietysti, missä alati vaihtuva ilma ja tuulenvire kasvoilla olisi auttanut edes vähän jaksamaan.
Seisoin tallin ovella katselemassa pilviä vielä hetken aikaa, kunnes päätin toteuttaa suunnitelman joka tapauksessa. Enhän ollut sokerista.

Aloitin Tessalla, sillä tamma oli aina yhtä ehdottoman kuuliainen ja helppo. Nytkin se nuokkui käytävällä toiselta puolelta kiinni, riimu kaulalla ja antoi minun häärätä rauhassa varusteet sen niskaan. Satulan kiristykseen se lopulta heräsi, josta tiesin tamman olevan elossa. Oli todella ihanaa vaihtelua omistaa kerrankin puolikuollut toimiva hevonen niiden muutamien energiapakkausten ja rodeoponien (Dome päälimmäisenä mielessäni) lisäksi. Lopulta otin riimun pois Tessan kaulalta ja pujotin sille kankisuitset päähän. Se hieman aukoi suutaan ja mutusteli kuolaimia, mutta turpahihnan kiinnilaiton jälkeen odotti nätisti koska mennään - ilmeellään.
Talutin tamman ulos tallista, laskin jalustimet alas ja hyppäsin selkään. Se tietenkin seisoi hienosti paikoillaan koko toimituksen ajan ja lähti automaattisesti kävelemään kentälle. Vilkaisin vielä pilviä, niiden sävy oli mielestäni tummunut vielä entisestään, mutta voi olla, että se oli vain omissa silmissäni. Viikkojen helteiden jälkeen olisi varmasti vain virkistävää saada vähän vettä niskaan. Ei kuitenkaan välttämättä ihan kirjaimellisesti.
Alkukäyntien jälkeen pyysin Tessan raville ja keventelin muutaman kierroksen antaen sille vähän enemmän ohjaa ja tilaa venyä kaulastaan. Ratsastin muutaman ympyrän ja vaihdoin suuntaa, kevennellen tähänkin suuntaan vähän aikaa. Hetken päästä hidastin käyntiin ja keräsin ohjat lyhyemmiksi, tamman kaula kaartui nätisti jo nyt ja toi hymyn väkisin huulilleni, mikään ei ollut täydellisempää, kuin saada hevonen niin kuuliaiseksi. Jatkoimme harjoituksia ensin siirtymisillä, Tessalla oli toisinaan vähän vaikeuksia sulaviin siirtymisiin hitaampaan askellajiin, joten hioimme niitä siihen alkuun jonkin verran. Ravi-käynti ja ravi-seis siirtymisten jälkeen nostin pysähdyksestä laukan ja annoin sen rullata pääty-ympyrän verran. Tessa oli vähän hidas takaa ja kun pidätin tamman suoraan pysähdykseen se otti pari raviaskelta ennen pysähdystä. Seisotin tammaa paikoillaan neljä sekutia, jonka jälkeen nostin jälleen laukan ja tällä kertaa tein pysähdyksen jo viiden laukka-askeleen jälkeen. Nyt tunsin kuinka hevonen pysähtyi paikoilleen, jalat siististi vierekkäin, kuten asiaan kuului.
- Miten sä jaksat tota kouluratsastusta? Kuulin Jessen äänen ja käänsin katseeni portille. Poika seisoi siellä Cinan kanssa, tamma söi kentän laidalta ruohoa suitset päässään ja liina kuolaimessaan, oli luultavasti ollut maneesissa siis juoksutuksessa.
- Saanko mä kysyä sulta sitten miten sä jaksat hyppiä esteitä? Vastasin ja vinistin, kuulin sinne asti kuinka Jesse tuhahti ja jatkoi matkaansa.
- Sä tuut kastumaan tosta hyvästä. Kuulin uhkauksen ja nauroin. Tarkemmin ajatellen tietysti tulisin kastumaan mikäli yläpuolellani oleva taivas repeäisi liitoksistaan jonkun kolmen hevosen kohdalla.
Ratsastin vielä Tessaa puolisen tuntia, tein vielä vähän siirtymisiä, pohkeenväistöjä ja taivutuksia uralla sekä sen sisäpuolella. Tessa tanssi kuin unelma allani ja siirtäessäni tamman loppukäyntiin olin jälleen vähän onnellisempi hevosenomistaja.

Seuraavaksi oli vuorossa Elli. Sen kanssa sai vielä olla vähän tarkkana, koska se oli niin nuori ja saattoi pelästyä jotain asiaa. En kuitenkaan aikonut hiostaa päätäni yhtään tarpeellista enempää ja jätin kypärän edelleen kaappiin, saisin käyttää sitä ihan tarpeeksi Domen kanssa sitten myöhemmin. Pikaisen varustautumisen jälkeen talutin pikkumustan ulos ja nousin sen selkään.
Elli seisoi nätisti paikoillaan ja laitoin oikean jalustimen jalkaan ennen kuin laskin takapuoleni satulaan, tamma liikahti vähän, mutta ei ottanut askeltakaan. Taputin neitiä kaulalle ja otin ohjat käsiini, annoin vähän pohkeita ja maiskautin, Elli lähti rauhallisessa käynnissä kentän suuntaan. Nuorikon kanssa kävelin vähän pidempään ja annoin sen kulkea pidemmässä muodossa tietysti. Kankia ei tammalle oltut vielä päähän laitettu, joten nivelillä kuljettiin. Tein paljon voltteja, huolellisia kulmia ja pysähdyksiä alkuverryttelyn aikana ja käytin ulkopohjetta paljon, Elli oli jo nyt nopea hyväksymään ulkopohkeen ja työskenteli tehokkaasti.
Seuraavaksi nostin ravin ja kevensin mahdollisimman kevyesti ja huolehdin, että käteni pysyivät paikoillaan. Tammalla oli tapana ryhtyä kameliksi jos ratsastajan kädet heiluivat yhtään. Nyt se kuitenkin kulki pitkässä, matalassa muodossa ja venytti askeltaan rentona ja tyytyväisen oloisena. Otin ravissa muutaman ympyrän, kiemurauran ja pari pohkeenväistöäkin, jotka Elli suoritti mainiosti. Vaihdoin suuntaa ja tein samat harjoitukset toisin päin. Hetken päästä tunsin ensimmäiset pisarat naamallani, sade oli oikeastaan vasta tihkua enkä antanut sen suuremmin häiritä ratsastusta, teki Ellillekkin ihan hyvää totuttautua, että joskus saattoi ratsastuksessakin kastua.
Istuin alas harjoitusraviin, asetin tammaa hieman sisälle, annoin selkeän puolipidätteen ja laukkapohkeet. Tamma nosti myötälaukan heti eikä kiirehtinyt alta pois, kevensin istuntaani inan verran, jotta Ellillä oli enemmän tilaa liikuttaa selkäänsä. Tein siihen suuntaan kymmenkunta siirtymistä ravista laukkaan ja takaisin raviin, pikkumusta toimi ihan moitteettomasti.
- Käynti. Sanoin tammalle ja samalla pidätin, tamma siirtyi laukasta suoraan käyntiin ilman ensimmäistäkään raviaskelta, taputin sitä kaulalle hymyillen. Annoin Ellin kävellä muutaman kierroksen pitkillä ohjilla ja keskityin hetken vain omaan istuntaani. Oli liian aikaista ratsastaa nuorta hevosta istunnalla, joten totutin sitä vain tasaiseen paineeseen ja annoin jalkojeni koskea tamman kylkiä pyytämättä sitä kuitenkaan eteen. Elli sieti kaiken ja kulki vain korvat höröllä katsellen ympäristöään ja pärskien aina välillä.
Silitin sitä kaulalle ja keräsin ohjat taas tuntumalle, vaihdoimme suuntaa ja työskentelin vielä hetken ravissa ja laukassa siihen suuntaan ennen loppukäyntejä. Päästyämme lopulta talliin oli sade yltynyt vasta vähän enkä ollut niinkään huolissani vielä, voisin jopa keretä ratsastamaan Domenkin ennen kuin taivas repeäisi.

Poni seisoi pihatossa korvat puoliluimussa ja katseli minua "ootko tosissas" ilmeellään. Nappasin orin riimun ja narun ja pujottaudui portin välistä pihaton puolelle. Dome ihme kyllä pysyi täysin paikoillaan ja alistui hiljaa töihin.
Vein sen varustettavaksi, jonka jälkeen talutin kentälle ja pysäytin sen keskelle, laskin jalustimet ja hyppäsin ponin selkään. Aloitimme ratsastuksen reippaalla pukkikohtauksella, jonka seurauksena roikuin Domen kaulalla hetken ennen kuin pääsin takaisin tasapainoon ja heitin itseni takaisin satulaan. Kohtauksen loputtua en kuitenkaan jäänyt nykimään ohjista vaan heitin ne vapaina kaulalle ja pidin kiinni ohjasperästä toisella kädelläni. Ori sai vielä pari sätkyä olemattomien avaruusolentojen takia, muttei lähtenyt toista kertaa enää liitelemään.
Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat tuntumalle ja lähdin ratsastamaan ponia, pyysin siltä rennompaa ja pidempää käyntiä, korkeampaa muotoa ja keskittymistä ratsastajaansa. Joku oli jättänyt kentälle pari estettä eikä ne näyttäneet turhan isoilta, vaikka olivatkin yli metrin luokkaa. Päätin kokeilla niitä mahdollisesti jos en tippuisi ennen laukkoja.
Sade ropisi tasaisesti kasvoilleni, mutta ei vielä haitannut pahemmin kulkemista, kovemmassa vauhdissa pisarat tietysti pistelivät ikävästi. Tein paljon ympyröitä, kiemura uria, voltteja ja pohkeenväistöjä. Dome toimi yllättävän kuuliaisesti ja kulki korvat vähän luimussa sateen takia, kuitenkin motivoituneen näköisenä muuten. Kenttä oli täysin autio ja mietin muiden mahdollisten hevosten liikuttelijoiden suosiolla siirtyneen sisätiloihin tihkulta pakoon. Nostin laukan ja tein heti ison pääty-ympyrän taivuttaen ponia hieman yli, laittaen sen työskentelemään takapäällään. Pääsin pitkän sivun puoleen väliin kun taivas päätti lopulta laskea hanaan vähän painetta. Sade yltyi huomattavasti ja kastuin märäksi ennen kuin olimme pääseet pitkän sivun loppuun, Dome painoi korvansa tiukemmin luimuun ja alkoi jännittymään allani. Tiesin, että minun oli keksittävä sille nopeasti jotain muuta ajateltavaa ennen kuin se päättäisi lähteä omin päin talliin suojaan.
Nousin hieman kevyemmin istumaan, lyhensin ohjia ja lähdin viemään ponia esteelle, joka seisoi hieman kaviouran sisäpuolella. Tunsin laukan muuttuvan, kuulin kavioiden iskut jo nyt muodostuneisiin vesilätäköihin ja hengähdin syvään. Dome jännitti takapäänsä, nousi lentoon ja liisi esteen yli vaivattomasti. Nykäisin ohjasta orin pään ylös heti esteen jälkeen ja jäin kevyeeseen istuntaan. Kuulin sateen ja lätäköiden läpi kuinka ruunikon hengitys tiivistyi tyytyväiseksi pärskinnäksi, se rakasti hyppäämistä todella paljon. Seuraava este oli hieman vinossa linjassa, mutta tiesin ponin kykenevän hyppäämään sen vinoonkin. Opettajat painoittivat huolellisiin lähestymisiin, mutta tämän ponin kanssa saattoi kääntyä kolikon päällä eikä se tarvinnut suoraa linjaa päästäkseen esteen ylitse. Koko poni tiivistyi allani lyhyemmäksi, nousi korkeuksiin ja laskeutui tasaisesti esteen toiselle puolelle, pärskien kahta kovemmin.
Sade piiskasi kasvojani vaativasti ja tunsin veden valuvan selkääni pitkin, mutta hevoset oli ratsastettava oli ilma mikä hyvänsä. Niimpä ratsastin vielä puoli tuntia kaatosateessa, lopettaessani en meinannut tuntea sormiani kylmältä enää, mutta olin tyytyväinen itseeni. Lyhyiden loppukäyntien jälkeen vein Domen talliin, otin siltä varusteet pikaisesti pois ja kävin läpi hikiviilan kanssa. Ori näytti siltä, että se olisi käynyt kurakylvyssä eikä oma oloni ollut lainkaan parempi. Siinä vaiheessa viimeistään, kun Jesse ilmestyi pesuboksille ja repesi nauramaan kaksin kerroin, olin viimeistään varma omasta kasvohoidostani. Heitin poikaa märällä pyyhkeellä ja tämä onneksi ymmärsi kadota.

Huolellisen lämminvesipesun ja kuivatteluiden jälkeen heitin Domelle sadeloimen niskaan ja vein sen takaisin pihattoon, jonka sadesuojaan se jäi tyytyväisenä nuokkumaan. Hölkkäsin talliin, vaikka kastuinkin yhtä pahasti taas kuin aiemminkin, pyyhin itseni käyttämättömään pyyhkeeseen ja levitin takkini kuivumaan loimien kuivatushuoneeseen. Seisoin lämminilmapuhaltimen luona melko pitkään kuivattaen märkiä hiuksiani pyyhkeeseen.
Kun tunsin itseni vähän kuivemmaksi siirryin satulahuoneeseen, jossa minua odotti läpimärkä satula ja suitset. Kuivasin ne mahdollisimman hyvin ja irroitin satulahuovan. Jesse ilmestyi jälleen huoneeseen ja virnisti leveästi.
- Mä sanoin että sä tuut kastumaan. Poika tuumi tyytyväisenä ja puhdisti jonkun suitset nopeasti.
- Miks mä en usko että sä sait olemuksellas taivaan repeämään? Kysyin kohdistaen tiiviin katseen nuorukaiseen, tämä kuitenkin vain kohautti olkapäitään yhä virnistellen.
- Mistä sitä ikinä tietää.
Huokaisin syvään ja aloin tehdä lähtöä kotiin. Illalla olisi tiedossa lämmin suihku ja leffa kaakaomukin ja fleeceviltin seurassa.

Musta kaunotar - 10.12 (vain Elli)

Tulin tallille heti aamusta, niin aikaisin, ettei hevosia oltu edes tarhattu vielä. Ulkona lämpötila läheni -5 astetta ja aurinko häilyi taivaanrannassa, joten päivästä tulisi oikein hieno. Maneesitallissa kuului hevosten tyytyväinen rouskutus, joku taisi riepotella hieman ruokakuppiaan ja toinen juoda aamuvesiään automaatista. Elli ja Tessa asuivat nykyään vierekkäisissä karsinoissa, joten niiden hoitaminen sujui hyvin jouhevasti. Tänään Tessalla oli kuitenkin vapaapäivä, joten nappasin aamuruokansa melkein jo syöneen Ellin tallin perälle pesupaikalle ja lähdin hakemaan varustehuoneesta kaikki tarvittavat varusteet.
Ahneena tietysti kaappasin satulan, suitset, harjat ja suojat yhdellä kertaa ja taiteilin niiden kera tallin toiseen päähän, missä Elli odotti minua rauhallisesti seisten. Laskin tavarat enemmän tai vähemmän hallitusti maahan, satulan nostin telineelle ja suitset niiden päälle. Tammalla oli päällään ohut talliloimi, joka löysi tiensä pian viikattuna pesarin viereiselle tuolille. Harjasin mustan eläimen huolellisesti, käytin siihen hieman tavallista enemmän aikaa ja kävin läpi koko hevosen tarkasti päästä kavioihin. Kiitin luojaani, ettei Elli ollut mikään riekkuva rasavilli, sen jalat pysyivät useimmiten ehjänä ja puhtaina tarhassa.
Kävin vielä hakemassa Ellin karsinan edestä viltin, jonka jälkeen käärin violetit pintelit tamman jalkoihin ja kiinnitin putsit huolella etusiin ja varmistin, ettei niiden alle jäänyt likaa. Heitin musta-liilan huovan Ellin selkään, jonka perässä seurasi satula ja lopulta vyö. Laitoin enkkuviltin Ellin selkään, irroitin riimun pesarin ketjuista ja otin sen pois tamman päästä. Seuraavaksi pujotin kankisuitset päähän, kiinnitin leukahihnan, sitten poskihihnan ja lopuksi kiristin kankiketjun sopivaksi. Otin nivelkuolaimen ohjan pois kaulalta ja talutin Ellin maneesiin suoraan tallin ovesta.

Joku viisas oli joskus todennut, että hevonen kannatti kävelyttää maasta käsin, sillä silloin myös itse vertyi ja lämpeni. Noudattaen sitä kaavaa talutin suloisen innokasta tammaa pitkin maneesin uraa ja nautin tilasta, sillä olimme hallissa kaksin. Pysäytin Ellin uralla, noukin käteeni radion kaukosäätimen ja painoin virrat koneeseen. Se ei vaatinut minkäänlaista säätämistä, joten laskin kapulan takaisin paikalleen, heitin viltin tamman selästä pois, kiristin vyön, laskin jalustimet ja heitin nivelohjan kaulalle. Ponnistin selkään vaivatta, tarkistin, että satula oli suorassa ja annoin Ellin kävellä vielä hetken pitkänä.
Elli tuntui saavan aivan uuden käsityksen tahdille aamuvarhain ja musiikin soidessa. Se suoritti kaikki annetut tehtävät täsmällisesti ja oli aivan uskomattoman kuuliainen. Useimmiten ratsastin tammalla mahdollisimman paljon perusasioita, enkä painottanut hienoihin korkean koulun liikkeisiin, mutta tänään teimme laukanvaihdot joka askeleella, paljon piaffea ja passagea sekä laukkapiruetteja. Minusta tuntui, että pystyin ohjaamaan allani kulkevaa kaunotarta pikkurillilläni ja se tunne oli aivan uskomaton. Suorastaan fantastinen. Elli puuskutti lopettaessamme, sen karva höyrysi hiestä, kuten varmasti minäkin, mutta hymyni ulottui ainakin korvasta korvaan.

Laitoin filtin tamman päälle jälleen laskeuduttuani satulasta ja talutin sitä ainakin varttitunnin maneesissa, ennen kuin Ellin hengitys tasaantui. Siirryimme tallin puolelle, jossa purin sen varusteista ja puin sille verkkoloimen sekä fullneck fleeceloimen. Vein varusteet pois, putsasin kuolaimet hyvin ja niputin suitset huolella, ripustin pintelit kuivaushuoneeseen ja harjasin putsit puhtaaksi. Nappasin Ellin kaapista fullneck toppaloimen, jonka jälkeen suuntasin taas pesupaikalle. Juotin tamman, kylmäsin sen jalat vedellä ja lopuksi harjasin kuivuneen hien huolellisesti pois. Puin Ellille talliloimen sekä toppaloimen ja vein sen ulos tarhaan, jossa Tessa jo sitä odotteli. Aurinko oli noussut jo ylös, se lämmitti mukavasti ja jäin hetkeksi katsomaan kahden tammani ystävällistä keskustelua ja Tessan hieman johtajatarmaista olemusta. Lopulta ne jäivät kylki kyljessä mutustelemaan tarhaan tuotua heinäkasaa, jonka jälkeen lähdin takaisin talliin hoitamaan hommat loppuun.
Putsasin kummankin tamman karsinat, siivosin jälkeni pesupaikalta ja vein kuivatusloimet sekä satulahuovan kuivumaan. Tein molempien ilta- ja aamumössöt valmiiksi ämpäreihin, jotka vein niiden karsinoiden eteen, jonka jälkeen minun piti kiiruhtaa omalle tallilleni seuraavien hevosten liikuttamista varten.

Loska - se märkä, vetinen ja kylmä sohjo, josta kukaan ei pidä. Vähiten se, jonka auto on hajonnut kilometrien päähän tallista ja jonka jalassa on vain tennarit, jotka eivät mitenkään pidä vettä ulkona. Kirosin ääneen huonoa tuuriani ja kiskoin takkiani paremmin päälle viileän tuulen kylmettäessä minua entisestään.
Ainut lohtu koko asiassa oli se, että tallilla minua odotti vaihtovaatteet ja aivan varmasti saisin joltakulta kyydin kotiin myöhemmin. En mitenkään kehdannut soittaa kenellekkään siihen aikaan aamusta, kun hereillä olivat vain aamutallin tekijä eikä kukaan muu. Vihdoin edessäni levittäytyi Mel Serenin valoisa tallialue, näin tarhoissa seisovia loimitettuja hevosia ja tunnistin myös vaaleanlilassa toppaloimessa seisovan Ellin, joka tuijotti minua korvat hörössä Tessan nautiskellessa heiniä pienen matkan päässä. Ryntäsin onnellisena ja hyvin kylmissäni maneesitalliin, jonka käytävä oli täynnä purua ja heinänkorsia ja painuin suoraan varustehuoneeseen, jossa riisuin läpimärät tennarini jalastani ja siirryin tulikuuman patterin viereen.
Huuliltani karkasi tyytyväinen huokaisu ja uppouduin läheiselle tuolille jalat patterissa kiinni.
- Mä haistan palaneen käryä. Ääni tuli aivan selkäni takaa ja hyppäsin kirjaimellisesti puoli metriä ilmaan ja sain siinä rytäkässä kaadettua tuolin, lopulta löysin itseni lattialta. Jessen ilakoiva nauru sai vereni kiehumaan, mutta nousin arvokkaasti ylös, nostin tuolin takaisin jaloilleen ja siirryin takaisin asentooni, jalat patteria vasten.
- Tukehdu nauruus. Murisin pojalle hiljaa ja siirsin katseeni pikkuhiljaa värinsä takaisin saaviin varpaisiini.
- Missä ojassa sä oot kulkenu noilla kengillä? Mä luulin, että sulla oli auto?
- Oli. Sehän se ongelma onkin. Mulla oli auto. Se vaan sattuu tällä hetkellä seisomaan muutaman kilsan päässä rikkinäisenä.
- Auts. No, mä meen takas tallitöihin, ettei Suvi tule etsimään.
- Siitä vaan, mä voin muuten hoitaa Tessan ja Ellin karsinat.
- Thäänks.
Hiljaisuus laskeutui huoneeseen ja huokaisin syvään. Kai se oli aloitettava jostain.

Vaihdettuani ratsastuskamppeet päälleni oloni oli kohentunut sen verran, että siirryin tallin puolelle. Siivottuani tammojeni karsinat katsoin puolillaan olevia kottareita ja sitten siivoamattomia karsinoita. Olisi tuhlausta viedä puoli kottarillista lantalaan, joten päätin ottaa vielä muutaman karsinan. Lopulta tajusin siivonneeni kaikki seitsemän karsinaa, kaikki maneesitallin hevosista olivat siistejä, joten yksi kottarillinen riitti hyvin, olihan se tietysti niin täynnä, että taidolla olin viimeisen karsinan liat saanut siihen taiteiltua. Vein kottarit lantalaan, tyhjensin ja otin lastin purua takaisin vietäväksi. Jaoin sen kahteen karsinaan, levitin ja vein tavarat pois. Seuraavaksi tartuin luutaan, sillä Suvia tai Jesseä ei ollut vieläkään kuulunut ja muutaman minuutin päästä koko talli oli putsattu.
Nappasin kaksi narua mukaani ja kävelin Ellin ja Tessan tarhalle. Tammat tarhailivat kahdestaan sopivan kokoisessa hiekkatarhassa ja ne tulivat toimeen niin hyvin, että oli tänään päättänyt lähteä niiden kanssa maastoon yksin. Tessa saisi toimia käsihevosena. Vein molemmat yhtä aikaa talliin, Tessa kärjimmäisenä, se kun oli ottanut johtajan paikan niiden kahden hevosen laumasta ja kiinnitin tammat peräkkäin käytävälle, Ellin lähimmäksi ulko-ovia.

Tessalle laitoin vain suitset päähän, otin ohjat irti ja kiinnitin riimunarun suitsien oikeaan kuolainrenkaaseen. Ellille laitoin ratsastusloimen, satulan ja suitset. Suojat saivat jäädä kaappiin, sillä luvassa oli täysin kävelypainoitteinen lenkki.
Painoin kypärän päähäni, irroitin kummatkin tammat riimuistaan ja talutin ne ulos. Juuri, kun nousin mustan tammani selkään, Jesse tallusti hyvin masentuneen näköisenä maneesitallia kohti.
- Perk** Suvi. Jesse nurisi lähempänä.
- Mitä se teki? Kysyin ja samalla testasin satulavyön kireyttä.
- Veti pidemmän korren. Se nakitti mulle koko maneesitallin siivouksen, kun se itse nukkuu päiväunia.
- Epäilemättä se oli sun idea ja hävisit? Virnistin, kun näin vastauksen tuskaisen pojan kasvoilta.
Hymyilin leveästi.
- Sun onnenpäivä, mulla karkas talikko lapasesta, putsasin jo karsinat ja lakaisin käytävän.
Se ilme, mikä syttyi Jessen kasvoille olisi pitänyt saada ikuistettua kameralle.
- Oikeesti? Ethän sä nyt juksaa? Poika kuikuili Ellin takapään ylitse tallin sisälle.
- No en juksaa. Kyllä sä saat tehdä ne itsekin, mutta et sä sieltä mitään löydä.
- Mä en tiedä miten mä voisin kyllin kiittää. Luulin jo joutuvani rehkimään tuntikausia.
Virnistin, sillä maneesitalli oli niin pieni, että koko tallin putsauksessa meni hitaimmillaankin puoli tuntia.
- Kyllä sun täytyy vielä varustehuone tarkistaa, mutta sä voit vaikka kyyditä mut kotiin myöhemmin, niin ollaan sujut?
- Okei. Eihän sulla mee kauheen kauaa?
- Pari tuntia. Näiden kanssa joku päälle puolen tunnin maasto ja Domen kanssa vähän puomitreeniä maneesilla. Ei sen enempää.
- Good. Älä tipu, siellä tulee lunta alas puista.
- Ei nää sellasta pelkää.

Lähdin pihasta ja nautin hiljaisuudesta, maailma ei ollut herännyt vielä ja aamuaurinko oli vielä taivaanrannassa. Valkea lumipeitto valaisi riittävästi, kumpikin tammoista käveli rentoina ja tyytyväisen näköisenä.
Maaston jälkeen hoidin Ellin ja Tessan huolella pois, sekoitin niiden mössöt ja putsasin kummankin suitset hyvin. Lopulta loimitin molemmat ja vein ne takaisin tarhaan, jossa ne siirtyivät vieri vieressä heinäkasalle. Seurasin tammoja muutaman minuutin, ne olivat täysin levollisia, Elli kävi nuuskimassa käsiäni, mutta palasi Tessan luo todettuaan ne tyhjiksi.

Kiiruhdin hakemaan Domen pihatosta, vein sen maneesitallin käytävälle, oli kaikkein helpointa hoitaa ori siellä. Ja täysin rauhallisten tammojen vastakohtana Dome kuopi lattiaa kärsimättömänä ja näki hirviöitä tallipihalla jatkuvasti saaden ihme sätkyjä. Sillä oli eilen ollut vapaapäivä, mutta sitä ennen olin liikuttanut sen kunnon hankimaastossa, joten pölöenergia oli ilmestynyt päivän aikana.
- Asetu nyt, riiviö. Komensin ja sain oriin seisomaan paikoillaan ehkä minuutin. Dome oli saanut uusia kavereita tallin shetlanninponeista ja vietti niiden kanssa kaiken aikansa pihatossa ollessaan. Pienen egopalleron ego oli vain kasvanut vuosien mittaan, olihan Dome jo 14-vuotias.
Harjasin ruunikon ponin huolellisesti ja varustin sen estekamoilla, painoin kypäräni takaisin päähän ja siirryin tallin ja maneesin välisestä ovesta maneesiin huhuiltuani ensin.
Kävelin alkukäynnit maasta käsin, jonka jälkeen laitoin kaksi ravipuomiharjoitusta ja yhden laukkapuomiharjoituksen sekä päätyyn kaksi kavalettia. Kävelytin Domea vielä muutaman kierroksen, jotta se sai katsella puomeja rauhassa. Lopulta toin orin keskelle, loikkasin selkään kevyesti ja lähdin suoraan ravaamaan. Hoitaessa sätkyillyt poni oli kahta kauheampi maneesissa, se loikki jatkuvasti sivulle ja heitti tuon tuosta pienejä protestipukkeja. Vuosien kokemuksella istuin vakaasti kuitenkin satulassa ja siirryin kevyeeseen istuntaan ja annoin laukkapohkeet.
Dome räjähti tapansa mukaan, sen kaviot nuolivat maneesin pohjaa ja vauhti oli hirmuinen. Pidättelin oria rauhassa, mutta vauhdin hidastuessa myös takapää alkoi lentää ja pian jouduin siirtymään pienelle ympyrälle saadakseni pukit hallintaan.
- Soo. Rauha. Rauhoittelin matalalla äänellä ja pian Dome alkoi rauhoittua.

Siirryin puomeille, jonka vuoksi poni alkoi keskittyä enemmän jalkoihinsa, kuin pelleilyyn ja alkoi pyöristymään silmissä. Pian Dome kulki rehdissä peräänannossa ja totteli hienosti käskyjä. Puolen tunnin päästä siirryin loppuraveihin ja annoin orille vähän pidempää ohjaa, jotta se pystyi venyttämään kaulaansa alemmas. Muutaman kierroksen ravailun jälkeen, maneesin oven kohdalla, kuulin, kuinka katolta tippui lunta. Se tömähti ihan viereen ja tunsin sydämeni kurkussa. Ehdin istua satulaan hieman syvemmälle ja melkein sain ohjat takaisin käsiini, kun tunsin ponin allani kiristyvän ja lopulta räjähtävän. Tartuin toisella kädelläni kauhukahvaan, jonka olin virittänyt alaturpahihnasta satulan etuosaan ja se oli ainut asia, joka piti minut rodeoköyrypukkeja tekevän orin selässä.
- Soo, soo. Hooouuuu. Rauha. Äänelläni ei ollut minkäänlaista vaikutusta, joten tarrauduin ohjiin. Vedin toisesta ohjasta tarkoituksenani vääntää Dome nippuun, jotta pukittelu loppuisi, mutta vetäessäni kuulin selkeän napsahduksen ja paine vetämästäni ohjasta lakkasi. Domen pää heilahti sivulle ja koko maailma tuntui pysähtyvän. Tiesin, että minun piti päästä alas, mutta tiesin myös, että kuinka huonosti siinä saattaisi käydä jos hyppäisin liikkuvan ponin selästä. En tiennyt minkälainen tuuri minulla kävi, sillä Dome tuntui hämmentyvän ohjan katkeamisesta niin, että pysähtyi täysin. Hyödynsin hetken heti, loikkasin alas ja käänsin orin pään itsäni kohti kuolaimesta estääkseni kohtauksen uudelleen syttymisen.
- Herran jumala. Ähkäisin ja huomasin käsieni tärisevän. Tuijotin epäuskoisena katkennutta ohjanpätkää Domen vasemmassa kuolainrenkaassa ja pudistin päätäni.
- Herran jumala. Toistin ja hengähdin syvään. Siirryin Domen oikealle puolelle ja lähdin taluttamaan sitä uraa pitkin.
Loppukäyntien aikana aloin taas heräämään koomasta ja rauhoituin. Domen lopettaessa puuskuttamisen siirryin tallin puolelle ja kiinnitin orin käytävälle. Se seisoi tasajaloin paikallaan, kun riisuin varusteet ja harjasin kostean karvan. Sain laittaa loimenkin päälle ennen kuin Dome siirtyi ensimmäisen kerran mihinkään suuntaan. Syötin orille mössöt ja vein sen takaisin kavereidensa luokse pihattoon. Seurasin hetken ponin elämää, se tallusti rauhallisessa käynnissä lauman luokse ja jäi seisomaan siihen. Juuri ennen, kuin lähdin, se vilkaisi taakseen ja hörisi hiljaa. Sydämeni suli hymyyn, sillä tajusin Domen pyytävän anteeksi käytöstään, vaikka se loogisesti ajateltuna olikin mahdotonta.
- Ei se mitään, muru. Kuiskasin ja kävelin takaisin talliin. Siivosin jälkeni, vaihdoin tallivaatteet pois ja laitoin täysin kuivuneet, patterin läheisyydessä vieläkin lämpimät kenkäni takaisin jalkoihini ja lähdin etsimään kyytipoikaani, Jesseä. Muistutin itseäni, että kävisin kaupassa ostamassa Domelle uudet ohjat katkenneiden tilalle. Hyvin alkoi tämäkin vuosi.


________


Helmikuussa 2013 Dome lähti uuteen kotiin, ponipoikaa voit halutessasi seurata uusilta sivuilta.

Pysäytin autoni Mel Serenin tallipihaan, astuin ulos autosta ja lukitsin ovet. Elli ja Tessa olivat kumpainenkin olleet kesälaitumella koko kesän, aina siitä asti, kun ruoho oli tarpeeksi korkeaa syötäväksi. Nyt ne oli tuotu takaisin talliin ja olin viimeisen kuukauden ajan pyrkinyt nostamaan niiden kuntoa vähitellen ja yrittänyt päästä eroon kummankin huomattavasta kesämahasta. Tänään olin päättänyt vetää kauden ensimmäiset hikitreenit.

Tammat katselivat minua epäilevästi hiekkatarhansa aidan takaa, ne seisoivat kylki kyljessä ja näyttivät siltä, että olivat liimautuneet yhteen mahan kohdalta. Nappasin tarhan portilta kaksi rimunarua, kävelin jähmettyneiden tammojeni luokse ja napsautin narut kiinni niiden riimuihin.
- Te ootte varmaan kasvattaneet jo juuret maahan. Totesin ja hymyilin vähän, kun Tessa tunki päänsä syliini rapsutusten toivossa.
- Tulkaas possut. Kehotin ja vedin kummastakin narusta vähän. Löysästi askeltaen tammat seurasivat minua, yhä kylki kyljessä. Toisaalta olin iloinen, että kumpikin tuli toimeen toisen kanssa, sillä pystyin liikuttamaan kummatkin samaan aikaan vaikka maastolenkillä.

Kiinnitin Tessan käytävälle kiinni ja lukitsin Ellin karsinaan siksi aikaa. Tessa näytti hyvin väsyneeltä, mutta epäilin sen hieman esittävän, jos vaikka saisi luistaa töistä. Ei tänään, mietin mielessäni ja noudin satulahuoneesta ratsatusvermeet sekä hoitolaukun. Pikaisen puhdistusoperaation jälkeen Tessa näytti melkein jo hevoselta, varustin tamman ja vaihdoin omat kenkäni ratsastussaappaisiin. Talutin tamman ulos, kuulin Ellin hirnahtavan kerran kaverinsa perään, mutta onnekseni huutelut jäivät siihen ja saatoin puhtaalla omatunnolla jättää Ellin yksin karsinaansa.
Nousin Tessan selkään, kiristin satulavyön ja suuntasin kentälle. Mel Serenissä oli ollut hyvin hiljaista koko kesän, nytkään ei näkynyt ristin sielua missään. Alkuverryttelin pitkään, jotta Tessan lihakset lämpenivät tarpeeksi suunnittelemalleni kuntopäivälle.
Ensimmäiseksi tein ravityöskentelyä; taivuttelua, pohkeenväistöjä ja temponvaihteluja. Ruunikko työskenteli tehokkaasti, mutta kyllä siitä edelleenkin huomasi, että se oli lomaillut. Hiki tuli pintaan jo ensimmäisen 20 minuutin jälkeen.
Laukassa tein siirtymisiä, vastalaukkoja, laukanvaihtoja sekä muutaman piruetin. Tässä kohtaa Tessa oli jo vaalean vaahdon peitossa, taivaalla porottavalla auringolla taisi olla myös osuutta asiaan. Siirryin taas ravityöskentelyyn ja kävin läpi piaffen sekä passagen, ne sujuivat jo moitteetta. Lähdin kiertämään lyhyen maastopolun loppukäynneiksi, tallin edessä laskeuduin satulasta ja taputin tammaa kaulalle.
Siirryimme pesupaikalle, jossa otin varusteet pois ja pesin Tessan kokonaan vedellä. Annoin sen hetken seistä yksin pesarilla, kun kävin tekemässä sille ja Ellille päivämössöt valmiiksi. Hetken päästä vein Tessan omaan karsinaansa, jossa sitä odotti mössöt ja joita se jäi tyytyväisenä mussuttamaan.

Harjasin Ellin pikaisesti käytävällä ja pyyhin hikeä otsaltani. Onnekseni molemmat tammani olivat melko puhtaita jo perusluonteiltaan, ettei minun tarvinnut mutakerroksia alkaa siinä kuorimaan.
Pikaisen varustautumisen jälkeen olin jo tamman selässä ja askeltamassa kohti kenttää. Ellin kanssa tein melkolailla samanlaisen treenin, kuin Tessalla hetki sitten; ravissa taivutuksia, temponvaihteluja sekä väistöjä, laukassa siirtymisiä, vastalaukkoja, piruetteja sekä laukanvaihtoja. Jätin loppuraveista piaffen ja passagen tekemättä, sillä Elli näytti todella uupuneelta - tyydyin siis vain ravaamaan sillä eteen, alas, joka tuntui tammastakin olevan ihan reilua. Sen kanssa menin vähän pidemmän loppukävelymaaston, kävimme läheisellä lammella hieman kahlailemassa ja Elli joi vettä ahnaasti. Suuntasimme takaisin tallille, jossa Ellikin pääsi vesikylpyyn ja sen jälkeen hetkeksi karsinaan kuivattelemaan ja mössöjä syömään.

Sillä välin, kun tammat aterioivat, puhdistin molempien käytetyt varusteet. Olin iloinen, että olin keväällä puhdistanut aivan kaikki varusteet ja pakannut ne pölyltä piiloon. Valelin nahkarasvaa myös pakattuihin varusteisiin, jotta nekin saivat vähän huolenpitoa.
Kun olin valmis, vein Ellin ja Tessan takaisin tarhaan, jossa ne rapsuttelivat toisiaan hetken ja siirtyivät sitten päiväunille.

Elli ja Tessa ovat nyt saavuttaneet molemmat sen, minkä hevosia ostaessani halusin saavuttaa. Molemmilla on jälkeläisiä jatkamassa sukuaan, sekä ne ovat nyt käyneet laatuarvostelut, joihin ne halusin alunperinkin ilmoittaa. Rakkaat kouluratsuni ovat saavuttaneet uransa huipun ja koska ne ovat tehneet niin hyvää työtä, on nyt aika saattaa ne lepoon.

☆ fwb-t. ML Careless (KRJ-II, YLA2, PP-MVA) 01.11.2011-27.08.2014
☆ fwb-t. ML Ebony (KRJ-I, YLA2, PKK-V, PP-MVA) 20.04.2012-27.08.2014