Inan ja Reeven touhut

Tämä on siis Reeven hoitopäiväkirja

Kävelin hieman jännittyneenä Mel Serenen käytävää pitkin etsien Reeven karsinaa. Kävelin koko vanhan tallin läpi uuden tallin puolelle ja katseeni osui mustaan oriin joka hirnahti minut nähdessään. Kylmät väreet juoksivat päästä varpaisiini, - Hei Reeve, sanoin iloisesti ja silitin Reeveä karsinan ulkopuolelta.

Jo hetken kuluttua harjailin Reeveä ulkona hoito-puomilla. Orii nautti harjauksesta, sen kaunis karvapeite kimalteli ja orin kaviot olivat täydellisessä kunnossa, mutta Reeven silmät eivät loistaneet onnea.. Olin melko varma, että se johtui siitä, että Reeve kaipasi enemmän huomiota ja vain rentoja metsäretkiä, - Noo oo, tästä päivästä lähtien olen seuranasi päivittäin kaunokainen, sanoin iloisesti Reevelle.
Harjattuani Reeven laitoin sille pintelit takajalkoihin,satulan (siltä varalta jos uskallan selkään tunnin päätteeksi :D) ja suitset, joihin kiinnitin juoksutusliinan ja ohjat.
-Noniin, nyt mennään vähän tutustumaan kentälle, sanoin Reeveelle ja pyysin oria eteenpäin. Se käveli kiltisti perässäni kunnessaavuimme kentän luokse. Siellä oli Nika joka ratsasti erittäin kauniilla vaalean ruunikolla tammalla. Reeve pysähtyi ja, kun yritin saada oriia liikkeelle se nnoysi pystyyn ja lähti ryntäämään eteenpäin. Onneksi ehdin ajoissa reakoida ja kiskaisin orin takaisin luokseni. Se laukkasi kaksi kierrosta ympärilläni kunnes sain sen pysäytettyä. -Moi! Sinä taidantkin olla se.... I.. i .. Iina!? Nika kysyi iloisena hevosensa selästä. -Joo, taidan olla, vastasin hiukan ujosti. "Nika oli nähnyt, kun Reeve pelleillee kanssani!" mietin ujosti. - Älä ujostele minua, en minä sinua syö, Nika naurahti.
-Juu, et tietenkään, olen vain luonnostaan ujo uusille ihmisille, sanoin hiukan reippaammin.
- Niin ja tämä neitokainen jolla nyt ratsastan on Eepi, se on FBW, Nuori kilparatsu, Nika kertoi.
-Se on tosi kaunis, sanoin ja vilkaisin hölmistyneen nököistä Reeveä, joka oli hiukan ihmeissään miksi en päästänyt siitä irti, kun orii yritti rynnätä tiehensä.
-Kiitos, minäkin pidän, Nika naurahti ja jatkoi: -Mutta mitä te Reeven kanssa tuossa kentän ulkopuolella seisotte, tule ihmeessä sisään,
voidaan ratsastaa alkukäynnit yhdessä, Nika ehdotti.
-Olin kyllä ajatellut juoksuttaa tänään, kun on kuitenkin ensi tapaamisemme, mutta voinhan minä ratsastaakin.. Ehkä... sanoin vähän ujosti.
-Kyllähän sinä voit juoksuttakin, ajattelin vain, kun minäkin ratsastan niin voitaisiin ratsastaa näin aluksi kentällä ja mentäisiin lopputunnista maastoon, Nika kertoi
- Kylläkai se käy, sanoin ja irroitin liinan Reeven suitsista ja kiristin vähän kypärääni. Sen jälken kiristin Reeven satulavyötä vähän lisää ja ponnistin itseni selkään. Reeve tanssahteli hiukan, mutta käyntiin päästyään ori oli jo rauhallisempi. Sen käyni oli aika tahmea, siksipä yritinlämmitellä oriia kaikenlaisilla kiemuroilla yms.

Pian Reeve oli kauniissa peräänannossa, kun ravasimme puolipitkin ohjin. Ravasimme pohkeenväistöjä ja pääty-ympyröitä.
-Aletaanko lähteä mastoon vai ollaanko lopputuntikin kentällä? Nika kysyi
-Jos voitaisiin olla kentällä, mulla menee Reven kanssa niin hyvin, ettei tee mieli keskeyttää tätä treeniä, naurahdin ravatessani kokorataleikkaalla.
-Ok, sopii! Nika sanoi ja hyppäsi alas hevosen selästä.
-Etkö aijo enään ratsastaa, kysyin ihmeissäni ja pysäytin Reeven Nikan viereen.
-Tietty aijon, pystytän vain muutaman esteen, Nika sanoi.
-ESTEEN?! Oletko hullu, en minä ekalla kerralla hyppää, huudahdin ihmeissäni
-Hah-hah-hahhah, Se oli kyllä vitsi, aloitetaan sileällä, kyllä sä hypätä myöhemminkin ehdit, mutta minä treenaan nyt vähän esteitä, Nika naurahti
-No onneksi!, huokaisin ja nostin paikoiltaan ravin. Reeve ravasi edelleen muodossa vasempaan kierrokseen. Seuraavassa kulmassa nostin laukan. Reeve laukkasi tahdikkaasti ja kuunteli tarkasti apujani.
Lopputunti meni hyvon, eli ei mitääne erikoista kerrottavaa olekkaan; työskentelin käynnissä avo-ja pohkeenväistöillä ja laukkailin kiemuroita ym.

Tallissa harjailin Reeveä ja orii oli tyytyväinen. Sen jälkeen pesin sen varusteet, siivosin karsinan, autoin Nikaa jakamaan iltaheinät hepoille ja lakaisin tallin käytävät.

LOPPU ♥

PS: Sori, hirveen lyhyt, ja epä-selkeä tarina ei vain ollut kauheasti aikaa kirjoittaa.. Pahoittelen myös kirjoitusvirheitä..

Toinen päivä meni tutustuessa maastakäsin

"Kiitos ruuasta!", sanoin syötyäni aamupalan
"Ole hyvä, meneppäs vaihtamaan ratsastuskamat päällesi niin heitän sinut Mél Sereniin", äitini sanoi iloisesti
"Okei, kiitti äiti" sanoin tyytyväisenä ja juoksin yläkertaan vaihtamaan vaatteet. Pistin ylleni siniset farkkuratsastushousuni ja topin jonka päälle vihreän fleece-paidan. Katsoin itseäni peilistä hetkenaikaa. -Äh, mä näytän idiootilta, mut ihan sama, tokahdin..

Pian automme kaarsi Mél Serenin pihaan. - Moikka äiti, sanoin iloisesti ja pistin Land Roverimme oven kiinni. Kävelin innokkaasti kohti hevosten tarhoja, sillä huomasin Reeven olevan siellä. Saapuessani Reeven tarhalle pysähdyin ihailemaan tätä oriia. Se söi tyytyväisenä heiniä ja välillä hörähteli ja hirnahteli tammoille jotka reiehuivat ja leikkivät omissa tarhoissaan. "Oletpa sinä upea, Reeve", sanoin nojatessani aidan paksua puutolppaa vasten. Huokaisin ja sieppasin Reeven riimunnarun maasta.....

Tallissa harjailin Reeveä viellä hiukan epävarmana. Eilen tutustuin oriin ratsain, (Nica ratsasti omalla tammallaan samaan aikaan, siksi sain ratsastaa ensimmäisellä kerralla) ja totesin sen olevan juurio sellainen mitä olen etsinyt. Nyt alkaa tämä tutustuminen. Harjatessani Reeveä se oli kokoajan valppaana ja yritti talloa varpaitani, ja kaivaa karsinansa lattiaan reijän.. Siksipä jouduin muutaman kerran komentamaan Reeveä. Putsatessani oriin kavioita minulle tuli hiukan vaikeuksia. Aluksi se ei edes nostanut jalkojaan, vaikka yritin nojata hevoseen, jotta se siirtäisi painon toiselle jalalle ja saisin tarvittavan jalan ylös, mutta ei. Reeve seisoi jääräpäisevä paikoillaan eikä liikahtanutkaan! Pian sain jalan ylös, mutta Reeve repäisi sen otteestani ja yritti potkaista etujalalla. Silloin löin sitä etu-lapaan ja nostin jalan uudelleen, jolloin orii kokeili samaa temppua, mutta tällä kertaa otin kahdella kädellä kiinni; toisella kintereestä ja toisella kaviosta ja en päästänyt otettani irti. Lopulta Reeve luovutti ja sain putsattua sen etu kaviot. Takakavioiden kanssa ilmeni (TAAS!) ongelma. Ori yritti potkia ja nousta pystyyn, mutta kiristin riimunnarun solmua ja lyhensin narua, jotta orii ei saisi päätään ylös ja yritin taas nostaa jalkaa. Lopulta sekin onnistui ja putsasin oriin taka-kavioitkin. Sen jälkeen päätin tarkistaa Reeven jalat. Liu'utin kättäni oriin takajalkaa pitkin, ja yks-kaks Reeve rupesi riuhtoamaan jallalla. Komensin oria hiukan ja yritin uudelleen. Toisella kerralla sain jalan tarkistettua, eikä sinä ollut mitään. Hiukan turvotusta jänteessä, mutta luulen sen johtuvan siitä, että orii oli seissyt pari päivää ilman liikuntaa, ja nestettä kerääntyi jalkoihin. Varmuuden vuoksi kysyin viellä neuvoa Nicalta, joka tarkisti jalan ja totesi saman, kuin minä. Muissakin jaloissa oli hiukan turvitusta, mutta ei paljoa.
Tarkistettuani Reeven jalat kiinnitin takajalkoihin jännesuojat ja laitoin oriille juoksutusvyön, sekä suitset mikä onnistui kohtalaisen hyvin. Pian olin jo taluttamassa Reeveä kentälli. Orii seurasi minua kuuliaisena kentälle saakka, kun taas kentällä alkoi melkoinen Show. Reeve rupesi pomppimaan pystyyn, peruttelemaan ja ryntäämään, kun yritin taluttaa alkukäyntejä. Oriin jälleen ryntäessään kiitolaukkaan repäisin liinasta ja komensin sitä voltille. Reeve laukkasi vauhkona liinan päässä, kunnes pakoitin sen pysähtymään. Reeve seisoi kaula kaarella edessäni. -Lopeta tuommoinen!, sanoin hiukan vihaisesti ja pyysin Reeveä kevälemään perässäni. Oriilla oli ihan pitkä liina ja kävelin jyrkkiä käännöksiä ja pysähdyin silloin tällöin. Pian huomasin Reeven olevan aika alistunut ja, että se kuunteli minua mainiosti. Kehuin tätä kanista mustaa ori-poikaa ja annoin sille hevosnamin. Sen jälkeen aloitin juoksuttamisen.
Aluksi pyysin vain rentoa ravia. Reeve ravasi kauniissa peräänannossa 10 metrin voltilla. kehuin oriia ainavälillä ja pyysin vähän tempon vaihteluja. Reeve kuunteli liinassa melkeintä yhtähyvin, kuin ratsain. Ohjastin sitä välillä juoksutus raipalla ja liinalla, mutta pääosin tietenkin äänellä.
Pain pyysin laukkaa. Reeve keskittyi mainiosti ja laukkasi juuri niin miten sitä pyysin. Pian kehuin oriia ja vaihdoin juoksutus-suuntaa.

Juoksutettuani Reeveä toisessa suunnassa n. 15 minuuttia (yhteensä n. 30min.) päätin sen riittävän tälle päivälle. Silitin Reeveä ja kehuin sitä valtavasti, mikä jälkeen taluttelin oriia kentän ympäri käynnissä, pienillä volteilla ja kiemuroilla, sekä vain tavallisesti suorilla, jotta Reeve saisi jumpattuaan kroppaansa. Taluttelin loppukäyntejä noin puolisen tuntiä, minkä jälkeen vein Reeven sisälle pesu-karsinaan.

Otin varusteet pois ja kiinnitin Reeven riimulla ja kahdella rimunnarulla pesukarsinaan. Reeve seisoi rauhallisesti paikoillaan, minun sukiessa puolihikistä oriia piikkusualla ja putsaessani sen kavioita. Pian otinkin käteeni letkun. Suihkutin vettä hiukan maahan ja katsoin miten Reeve reagoi siihen. Reeve seisoi edelleen rauhallisena, joten kastelin aluksi oriin jalat ja sen jälkeen vasta kropan. Kun viimeisenä yritin kastella Reeven kaulaa se heitti pään ylös ja rupesi tanssahtelemaan vauhkona. -Soo, ei hätää Reeve, ei hätää, rauhoittelin oriia, otin riimusta kiinni ja suihkutin vettä Reeven kaulalle. Se hirnahti ja heitteli päärä ylös alas, sekä ravisteli vartaloaan.
-No joo, hieno poika olet, juu, olet olet, sanelin Reevelle levittäessäni vitaminisoitua, hevos shamppoota sienellä Reeven vartaloon ja jalkoihin. Orii sisoi rennosti ja nautti "silityksestä". Pian aloin taas suihkuttamaan shamppoota poi Reeven karvapeitteeltä. Nyt Reeve taisi olla jo tottunut veteen eikä säkähtänyt edes kaulan huuhtomista.

Kun Reeven "turkki" oli huuhdottu vedin vedet pois hikiviilalla ja kuivasi oriia pyyhkeillä, minkä jälkeen kampasin orin harjan ja hännän sekä kävin sen karvapeitteen läpi kumisualla. Sen jälkeen puin oriille kuivaus loimen, (josta se ei näyttänyt pitäävän!) ja tarkistin sen jalat uudelleen. Nyt turvotus oli hiukan laskenut, mutta ei kokonaan. Taputin oriia kaulalle ja vein sen karsinaan kuivumaan.

Sen jälkeen lakaisin vedet pois pesukarsinasta ja puhdistin Reeven harjat. Otin myös Reeven suojat ja pesin ne harjalla ja shamppoolla, pesukarsinassa. -Moi, Ina!, kuului Nican ääni takaatani.
-Ai, moi Nica, sanoin iloisesti ja kuivasin pyyhkeellä Reeven toisen ja minun viimeisen pestävän jännesuojan.
-Mites sulla meni Reeven kanssa tänään, Nica kysyi.
-Ihan hyvin, vaikka jouduin komentamaan sitä alussa aikalailla, vastasin iloisesti ja laitoin Reeven suojat hyllylle kuivumaan.
- No sepäs kiva! Miksi jouduit komentamaan Reeveä? Nica virnisti.
- No, ehkäpä siksi, kun se riehui; npui pystyyn ryntäsi ja teki kaikkea tuollaista, naurahdin.
-Hehhheh, se on Reevelle tyypillistä, mutta mun täytyy nyt mennä, heippa!, Nica kertoi.
-Moikka!, vastasin iloisesti ja kävelin Reeven karsinalle. -Noh, oletko jo kuiva vai? Kysyin Reeveltä ja astuin karsinaan. Avasin Reeven kuivaus loimen ja otin sen varovasti pois oriin selästä, jolloin huomasin Reeven olevan jo kuiva. Viikkasin loimen huolellisesti loimitelineelle ja kiinnitin riimunnarun Reeven riimuun ja työnsin karsinan oven loppuuan saakka auki. Sen jälkeen talutin Reeven sen tarhaan ja ihailin hetken aikaa sen iloista ravailua tarhan ympäri.

Tallissa hain talikon ja kottikärryt ja siivosin reeven karsinasta lannat pois. Sen jälkeen lakaisin viellä tallikäytävän.
-Moi taas, Ina, Nica sanoi iloisena
-Terve, sanoin iloisesti ja järjestin juuri pesdyt ja kuivuneet suojat Reeven karsinan ovessa olevaan ämpäriin.
-Mietin, että haluatko kyydin kotiin, olen nimittäin lähdössä kaupunkiin nyt, niin voisin heittää sut teidän tien varteen?, Nica ehdotti.
-Joo, se ois tosi kivaa, vastasin iloisena.

Autossa juttelimme Nican kanssa siitä sun tästä. -Kiitti kyydistä, sanoin iloisena.
-Ole hyvä vain, kerro terveisiä äidillesi! Nica sanoi iloisesti.
-Kerron, tietenkin, lupasin ja laitouin Nican auton oven kiinni ...........


* Mielestäni tämä tarina on paljon mukavempi, kuin edellinen (sitä oli ainakin kivempi kirjoittaa!). Pahoittelen kuitenkin joissain kohdissa epäselkeää tekstiä ja niitä, aah, niitä ihania kirjoitus virheita *

Mukavalta kuulostaa Pärjäät hyvin Reeven kanssa ja se on loistavaa. Ori tuppaa välillä olemaan vähän kenkku ja keksii omia jekkujaan, mutta sille pitää vain alusta asti näyttää kuka on pomo, niin kaikki sujuu paljon helpommin ilman turhia välikohtauksia.

Pahoittelen kommentin viivästymisestä, en oikein saanu mitään kirjoitettua, joten ajattelin jättää kommentoimisen sellaiseen aikaan, että saat jotain luettavaakin, etkä vain "Ihan ok"-tekstiä ^^.

Ensimmäinen tarina oli hyvä. Vähän kirjoitusvirheitä ja nica mielellään kirjoitetaan aina pienellä se on vain sellainen oma mieltymys Näyttää paremmalta pienellä kirjoitettuna.

Jos jaloissa tuntuu olevan paljon turvotusta, niin niihin voi laittaa linimenttiä tai letkuttaa vaikka pesupaikalla vähän aikaa kylmällä vedellä. Yöksi meillä on back on track- tallisuojia, jotka voi myös laittaa jalkoihin. Siis jos satut olemaan tallilla iltatallin aikaan. Liian pitkäksi aikaa niitä ei voi laittaa.
Muuten Reeven hoitotoimenpiteissä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Tosissaan kiinni kannattaa hoitaa. Ori saattaisi käytävällä käyttäytyä parhaiten.

Olikos me sovittu että annanko aina kommenttia ja pisteitä vai merkataanko hoitomerkintöjä vai mitä?

This is my life!

Taaputin ylvästä Reeveä istahtaessani satulaan. Aurinko paistoi ja puut helisivät, syysilma oli västynyt hetkeksi sivuun ja päästänyt auringon kurkistamaan pilvien välistä. Kosketin reeveä hellästi katapäälläni jolloin tämä säpsähti liikkeelle. Mustan oriin harja luimusi tuulessa oriin kävellessä kauniissa muodossa pitkin kentän uraa. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun ratsastan ilman nicaa Reevellä! Istuin tiukasti satulassa ja ohjasin oriita erillaisille kiemuroille.
Pian ravasimme kokorataleikkaata pitkin. Pidättelin oriia vähäsen ja ohjasin sitä kannuksillani. Reeven suusta tipahteli vaahtoa samalla, kuin hikinen orii suoritti pyytämiäni liikeitä. Se hörähteli väähn välein ja joskus yritti heitellä päätään. Mutta pian, oriin lämmetessä paremmin se siirtyi venytämään jalkojaan ja se piti kaulaansa upealla kaarella! -Hienoa, kuulin jonkun sanoen kentän laidalta.
katsahdin portille ja huomasin nican, joka katsoi tyytyväisenä minun ja Reeven koulurataa. Virnistin nicalle ja jatkoin ravia. Taivutin Reeven avoväistölle. Ori taipui hienosti, mutta vaati minulta ratsastusta. Olin hiestä märkä, kuten uljas ratsunikin! Keskipäivän aurinko kuumotti juuri pääni yläpuolella ja tuntui siltä, että läkähdyn! Jatkoin kuitenkin päättäväistä ratsastusta eteenpäin. Reeve kuunteli täydellisesti ja olin ylpeä siitä! Taisin voittaa Reeven luottomuksen.. Edellisinä päivinä kävin Mel Serenissä ohjasajamassa ja juoksuttamassa Reeveä. Ratsastin myös parikertaa, mutta ratsastukset eivät sujuneet kauhean hyvin...

Viellä vähän jaksoin istua harjoitusravissa Reeven selässä, mutta pian kuitenkin pysäytin oriin ravista käyntiin ja annoin sille ohjaa.
-Ratsastat hienosti koulua, nica kehui pysättäessäni oriia portin pereen, jotta sain juotavaa.
-This is my life, my frend, sanoin ja naurahdin hiljaa.
-Aijotko ratsastaa kuinka kauan viellä, nica kysyi.
-Ööh.. Varmaan puolisen tuntia. Minun pitää viellä hioa oriin laukkaa ja sitten lupasin Reevelle, että hyppäämme lopuksi pari estettä, selitin.
-Okei, tulen 20-minuutin päästä katsomaan, kun hyppäät Reeven kanssa, nica kertoi ja lähti reippaasti kohti tallia. Kiristin ohjaa ja painoin pohkeeni Reeven kylkiin. Orii hirnahti ja nosti jättipukin kautta laukkan. -SOO, Prrrrrt Reeve, ei kiitolaukkaa, komensin ha istuin ssyvemmälle satulaan. Käänsin oriin voltille ja pakoten sen käyntiin. Reeve alistui hiukan, mutta oli erittäin kuumana tuon laukan jälkeen. Seuraavalla pääty-ympyrällä yritin uudelleen laukkaa. Tälläkertaa se nousi ongelmitta. Reeve pysyi muodossa ja kuunteli ohjaa ja istuntaani. Treenasin laukanvaihtoja ja muuta Reevelle viellä hiukan hankalaa juttua.

Puolen tunnin päästä olin jo pesukarsinassa, harjaamassa Reeveä. Se oli yltäpäältä hikinen joten selvitin vain harjan sekä hännän ja harjasin oriin nopeasti kumisualla. Sen jälkeen päätin vähän pestä oriia. Hain keltaisen ämpärin ja täytin sen viileällä vedellä. Nappasin mukaani myös ison pesusienen. Puristelin vettä sienestä oriin päälle ja siitähän se nautti ihan hirveästi! Se seisoi rennosti tekemättä mitään kepposia, mikä oli hyvinkin kummallista (ainakin omasta mielestäni)! Lopuksi laitoin Reevelle kuivaus-loimen ja vein oriin karsinaan kuivumaan.

PS:Sain oriin laukan hiottua ja hyppykin sujui hyvin. lauantaina mennään sitten maastoon!
PPS: jos jaksaisit vaikkapa kirjoittaa aina kommentin tai jotain ? =)

24.09.2011


Ratsastin pitkin ohjin maantien reunalla. Reeve käveli reippaasti korvat höröllään välillä pärskähdellen. Istuin Oriin selässä ilman satulaa tyytyväisenä ja katselin maisemia. Pian käänsin Black Beautyn (eli Reeven) kapealle metsäpolulle joka vei jyrkästi ylöspäin. Nojasin eteenpäin orin ravatessa mäkeä pitkin ylös. -Hyvä poika, sanoin reippaasti kiivettyämme mäen päähän. Ohjasin Reeven vasemmalle, semmoiselle kivalle metsätielle, joka on hylätty kävelytie. Siinä nostin ravin. Reeve ravasi korvat höröllään jaloilla polkien, kuin ompelukone neulalla. Pian istuin Reeven lennokkaassa laukassa. Orii heitteli päätään aina välillä ja yritti kiihdyttää vauhtia. Onneksi sain puolipidätteiden avulla Reeven kuuntelemaan ja se reuhoittui nopeasti.
Matkan aikana hypimme maastoesteitä ja ojia, ja treenasimme vähän koulua pellolla. Reeve oli tyytyväinen, ettei joutunut ravata muodossa ympäri kenttää vaan sai juosta tuhatta ja sataa, sekä venytellä kaulaansa melkeimpä milloin tahansa. Annoin oriille myös luvan pukitella parilla kiitolaukka suorilla.

Tallille saavuttuamme harjailin reeveä kaikessa rauhassa. se seisoi karsinassaan tyytyväisenä, kun selvitin sen häntää. Harjatessani oria piikkisualla se vain katsoi minua tyytyväisenä ja söi ilta-heiniään.

Kun Reeve oli harjattu valmiiksi, puin sille riimun ja talutin sen ulos tallista. Katsahdin ympärilleni, kentällä näytti olevan nica ja joku sen hevosista teenaamassa esteitä. Nousin Reeven selkään, joo joo, ihan riimulla vain! Maiskautin varovasti ja ohjasin oriia kenttälle päin.
-Moikka Ina, ninca sanoi ja katsahti Reeveen päin.
-Moi nica, vastasin iloisesti ja taputin Reeveä.
-Miten sä uskallat lähteä tuon humlmurin kanssa liikkeelle ihan vain riimulla ja riimunnarulla, niva kysyi naurahtaen.
-Jaa aa, enpäs tiiä, mä ajattelin ratsastaa sillä nyt tuohon metsäpolulle ja mennä sieltä se lenkki mikä päättyy yallin tääkse, selitin.
-Oookkei, onnea matkaan, nica sanoi iloisesti. Painoin pohkeeni Reeven kylkeen ja ori nosti ravin. Istuin harjoitusravissa ohjaen Reeevä painoavuin. Lenkin aikana laukkasimme, ja ravasimme sekä hyppäsimme yhden maastoesteenkin!
Ratsastettuani "riimulenkin" talutin Reeven tarhaan. Tyytyväisenä orii hirnahti ja kaatui piehtaroimaan.

♥ (:LOPPU:) ♥

25.09.2011

Taputin Reeveä ja nostin laukan. Ratsastin sisään radalle, rauhellisessa harjoituslaukassa. Keskikentällä pysäytin oriin.Tervehdin tuomarina toimivaa nicaa joka nyökkäsi takaisin. Laskin kolmeen. Sen jäkeen nostin taais harjoituslaukan. Reeve nyki hiukan ohjaa ja vastusteli pohjettani, minun ohjatessa sitä vasemmalle tuomarin edessä. S- kirjaimen kohdalla siirryin keskiympyrälle ja samalla yritin siirtyä raviin. Orii vastusteli ja heitti pään korkealle ilmaan. Napautin sitä kannuksillani kylkeen ja kiristin ohjaa. "Tuosta pään heitosyta olisi tullut miinus-piste koulukisoissa, mutta se oli täysin minun mokani. En reagoinnut pohkeella ajoissa..."-mietin taivuttaessai Reeveä ympyrällä. Pian tulisi Reevelle haastava laukan-nosto ja hankala keskilaukkaan siirtyminen. Esteillä nuo eivät tuottaneet hankaluuksia, mutta sileällä ne olivat jotenkin vaikeita Reevelle. E-kirjain läheni ja valmistin oriia laukan-nostoon. Minun olisi tehnyt mieli rohkaista Reeveä taputtamalla sitä, mutta en voinut tehdä sitä, sillä rata ei ollut viellä ohi. Maiskautin oriille hiukan ja siirsin vasenta pohjettani taaksepäin. Reeve nosti hiukan epätasaisesti vasemman laukan, -Hyvä poika, sanoin hyyyyyvin hiljaa, tai oikeastaan kuiskasin hyvin hiljaa taivutessani Reeveä kokorataleikkaalle. Oriin käännyttyä, siirsin sen suoraan keskilaukkaan niin, kuin ratapaperissa oli sanottu. Reeve svaihtoi laukan paremmin, kuin koskaan ja minun olisi niin tehnyt mieli taputtaa sitä. Laukkasimme hienossa keskilaukassa kokorata leikkaan ja C:n kohdalla vaihdoimme oikeaan laukkaan. Reeve vastusteli vaihtoa, mistä syysytä vaihto onnistui vasta R-kirjaimella, kun taivutin oriia keskiympyrälle. Tiesin savani huonot pisteet tuon takia, mutta jatkoin iloisesti eteenpäin. Ratsastettuani ympyrän siirryin R:än kohdalla harjoitusraviin. Siirtyminen onnistui mahtavasti ja vaivatta. B:n kohdalla siirryimme keskikäyntiin ja L:n kohdalla käännyimme keskihalkaisialle. "Pysähdys tervehdys ja ulos radalta"- hoin mielessäni. Pysäytin Reeven G:n kohdalla eli keskihalkaisialla. Tervehdin tuomaria ja saatuani vastauksen taputin Reeveä ja annoin sille ohjaa. Ohjattuani Oriia ulos radalta nica hypellehti reippaasti luoksemme.
-Hyvä Ina! Teitte mahtavaa työtä, jos mietitään, että Reevellä mentiin viimeksi rataa ehkä vuosi sitten, nica kertoi tyytyväisenä.
- Hehheh, kiitti! Mutta olihan tossa radalla paaaaljon "virheitä", sanoin.
-Joo, mutta toi rata meni kuitenkin hyvin, nica sanoi.
-Mikä prosentti, kysyin iloisesti. nica kaivoi lapun taskustaan ja luki siitä kirjoittamansa prosentti luvun. - Noin 61.80, nica kertoi iloisesti.
-Aiks hyvä, huudahdin ja taputin Reeveä. Sen jälkeen ratsastin oriilla tallia kohti.

Rakennuken edessä hyppäsin pois oriin selästä ja satuloin sen pois. Reeve ravisteli itseään tyytyväisenä, minkä jälkeen nousin sen selkään. Ratsastin pitkin ohjin kentän ohitse petsä polulle joka kiertää 6-kilometrin lenkin ja päättyy tallirakennuksen taakse. Taputtelin ja silittelin reipasta Reeveä ratsastaessanitai oikeastaan istuessani sen kyydissä. Orii käveli pitkin ohjin pelleilemättä, mistä olin hyvin ylpeä! Olin voittanut Reeven kunnioituksen ainakin suurenmmaksi osaksi ja se oli voittanut minun luottomuksen sillä ratsastamiseen. Pian siirryimme käynnistä raviin, jolloin Reeve heitteli päättään ja pukitteli iloisesti. Toruin Reeveä riehumasta ja ratsastin sitä rauhallisessa ravissa pitkin metsäpolkua. Pian saavuimme pitkälle suoralle jolloin annoin Reevelle ohjaa ja maiskautin pari kertaa. Reevelähti hullua rodeo- kiitoa pitkin jo leveää polkua, kuitenkin tarkkailemalla mitä minä sanon ja pysynkö kyydissä. Suoran puolivälissä kokosin hiukan ohjaa ja rauhoittelin Reeveä. Pian se siirtyikin raviin, aika reippaaseen sellaiseen! Se pukitteli ja riehui ravatessaan eteenpäin multaista polkua pitkin. -Soojaaa, PRRRRRRRRRRRTttrrr pruut Reeve, sanoin iloisesti. Samalla Reeve heitti jättiläisen pukin ja siirtyi käyntiin.
-OHO, toi oli tipalla, että olisin tippunut, sanoin hiukan säikähtäneenä, ja annoin Reevelle taas ihan pitkät ohjat. Ohjasin oriita hiukan oikealla, poispäin polusta ja kannustin sen rentoon laukkaan. Se laukkasi pitkin ohjin, kunnes kokosin ohjat ja käännsin sen kohti todella isoa maastoestettä. Kun mittasin esteen, se oli n. 85cm korkea! Orii loikkasi esteen yli rennosti ja lennokkaasti. Taputin kaunista Reeveä ja jatkoion laukassa vasemmalle kunnes päädyimme taas polulle. Silloin rauhoitelin Reeven raviin. Se ravasi korvat höröllään polkua pitkin ehkä kilometrin, minkä jälkeen pyysin Reeveltä käyntiä. Taputin oria sen siirryttyä minun pyytämään askellajiin ja päädtin ohjista irti. Venyttelin käsiäni laulellessani joitain lauluja.
Kävelimme ehkä kymmenen minuuttia minkä jälkeen saavuimme taas laukkasuoralle. Pysäytin Reeven, kiristin ohjaa ja nostin laukan. Tällä kertaa orii ei saannut pukitella, vaikka halusikin, vaan kannustin sitä kiitoon. Orin saavutettua kiitolaukan pyysin sitä vielläkin lujempaan. Se kiisi tuhatta ja sataa! En nähnyt eteenikään, kun silmistäni vuosi vettä. Istuin kevyeessä istunnassa, mikä oli hiukan haastavaa, sillä olin ilman satulaa. Pian rauhoittelin oria. Se siirtyi kiitoraviin ja annoin sen ravata niin kauan, kun se itse halusi. Pian Reeve siirtyi käyntiin. Se heiteli päätään ja venyttli kaulaansa. Annoin sille valita itse, että haluaako se mennä polkua pitkin vai metsää pitkin tallilla. Reeve valitsi metsän. Istuin iloisesti sen selässä, kun se käveli kohti tallia.
Tallin edustalla nousin pois Reeven selästä. Silittelin oriia hetken aikaa, minkä jälkeen vein sen talliin. Harjasin Reeveä reippaasti, sillä tiesin myöhästyväni bussista jos venyttäisin hoito-operaatiota pitkäksi.
-Moi, sanoi Suvi
-Moikka moi, vastasin iloisesti.
-No mitäs sä, tyttö kysyi
-Enpäs mittään, kiirehdin nyt sinne bussiin, mut mun pitää hoitaa viellä Reeve, kerroin.
-No hei! Arvaas mitä!? Mä voin hoitaa Reeven niin mene sä vain sinne bussille, Suvi sanoi iloisesti.
-Okei, kiitti tosi paljon, sanoin ja taputin Reeveä. -Heippa poika, sanoin iloisesti. -Moikka Suvi, sanoin reippaasti ja lähdin ulos tallista.......


♥♥ ♥♥ ♥♥ LOPPU ♥♥ ♥♥ ♥♥

PS/ Mielestäni mukavia tarinoita molemmat, mutta kirjoitusvirheitä aika paljon...

Oo, kolme kommentoimatonta tarinaa. Pahoittelen viivästystä

Mutta siis.. kuulostaa todella hyvälle! Osaat keksiä ihania otsikoita Omat otsikot on aina vähän tuulesta temmattuja eivätkä aina edes kuvaa tarinaa.. sulla ne osuu just napiin

Reeve osaa välillä olla vähän hankalahko ratsastaessa, vaikka se ei todellakaan ole mitään verrattuna pariin Reeven jälkeläiseen (esim. Verttiin). Uskon että pojankoltiaiset ovat keksineet pelleilynsä isältään.
Laukassa Reeve vähän innostuu, mutta sitä saa rauhoiteltua ympyröillä ja etenkin ratsastamalla syvälle kulmiin, jolloin se joutuu hidastamaan ja rauhoittumaan. Kulman läpi ei Reevekään kaahaa.

Mikä ohjelma vikassa tarinassa on? Kuulosti nimittäin hyvälle. Reevellä ei pahemmin olla koulupuolta tuuppailtu, mutta silloin tällöin tietenkin. Sillä voisi etenkin laukassa hioa avoja ja sulkuja, jotta se vähän vetristyisi. Alkaa herralla olla ikääkin jo ihan mukavasti. Ei ole enää nuoripoika.

Maastoon kannattaa laittaa suitset, vaikka Reeve kulkisikin hyvin pelkällä riimulla. Se on kuitenkin ori ja ei mistään helpoimmasta päästä. Jopa 'huippuratsastaja' Jesse on saanut maistaa esteradan hiekkaa maastoillessaan Reeven kanssa.
Hypätessä ehdottomasti suitset päähän.

Muuten kuulostaa ihanan rennolta. Voi olla mukava istua Reeven ravissa, jos ei voi keventää kun sillä on niin iso ravi

** nicalle: Rata on itse keksimäni **


Taputin oria noustuani Reeven selkään. Se tanssahteli levottomasti ja tuntui erittäin hullunkuriselta. Silitin Reevn kaulaa jakosketin sen kylkiä hennosti kannuksillani. Reeve potkaisi taakseppäin ja lähti peruttamaan. -Hei!! Kuules herra, NYT sinä liikut eteenpäin, ärähdin ja Napautin oria raipalla. Silloin Reeve suuttui, se heitti jättimäisen pukin ilmaan ja nousi pystyyn. -REEVE! Nyt loppuu tollanen pelleily perskatti, sanoi erittäin vihaisella äänellä. Napautin Reeven kylkiä kannuksillani ja kannustin äänellä, mutta Reeve lähti taas peruttamaan. Nyköisin kunnolla oikeasta ohjasta ja potkasin jalalla Raaven kylkiä jolloin orii lähti vauhona eteenpäin. -Hyvä poika, sanoin ja taputin Reeveä.
Kun vihdoin ja viimein sain ratsastettua Reeven kentälle siirryin suoraan raviin. Istuin harjotus ravissa (se muuten vaati kivoja vatsalihaksia!) ja ratsastin Reeveä voltilla. Mitä enemmän Reeve kuumui sitä hankalempaa oli sen ratsastaminen koululkiemuroilla. Onnekseni kannukset ja olympia-kuolaimet tekivät omansa ja sain oriin pidettyä käsissäni. Sen kaula oli pyöreä ja lyhyt, vaikka ratsastin oriia hyvin paljon eteen. Sen alkel oli pitkä ja kaunis. -Hieno lisätty ravi, nica kommentoi hevosensa selästä. Virnistin iloisesti ja käänsin Reeven täyskaarrolle ja nostin laukan. Laukkasin kierroksen ylikoottua laukkaa minkä jälkeen känsin orin keskihalkaisialla olevalle pytyesteelle. Reeve liisi esteen yli, kuin leppäkeihäs. Jatkoimme kevyeessä laukassa voltilta uudestaan pystylle hyppäsimme esteen arvosanalla 10+! Sen jälkeen siirryimme käyntiin. Ratsastin Reeveä viellä puolisen tuntia maastossa.

Kun saavuin tallille talliporukka sai nauraa. Olin nimittäin yltäpäältä mudassa, sillä lensin mukavat kaaren Reeven kaulan ylitse suoraan mutalammikkoon!

-Hahhah! Onko hepo vähän hullu, kuin heittää sinut tuollalailla selästään, kysyi Petra nauraen kerrottuani maastolenkistäni.
- Joo, mutta Reeve on paras ori ja paras ori on hullu ori, nauroin.